Olen koonnut makupalat Lofootin reissun kuvista kuvagalleriaan... Kunhan minulla on aikaa tutkia vielä tuota matkani kuva-aineistoani tarkemmin niin lataan vielä muutamia lisää. Myös kuvien nimet tai selostukset laitan kun ennätän. Nyt kuvia tältä Lofootin reissultamme on galleriassa 134, mukana on kaikki blogin tarinassa olleet kuvat sekä monta muuta lisäksi.
Voit kommentoida ja arvioida antamalla tähtiä. Ilahdun kommenteistanne kovasti...
Kuvat löytyvät tästä linkistä mutta muistathan ettei kuviani saa kopioida
Kuvagalleria Lofooteilta
Please, don't copy my pictures
27.7.2011
Pyrähdys Lofooteille: osa 8
Tiistai-aamu Katterjokin huoneistohotellissa (Katterjokk Apartments) Riksgränsenin vieressä Ruotsin puolella valkeni, jos se nyt oli kovin pimentynytkään koko yönä, auringonpaisteisena ja itikkaisena. Säätiedotus tosin lupasi sitten meille runsaita ukkossateita kotimatkalle, että huh.
Huoneemme tässä karussa maisemassa ja karussa hotellissa maksoi 680 SEK kun itsellä oli lakanat ja kun lupasi siivota itse huoneensa. Huone oli kapea loukko, jonka ainoa valoikkuna oli lasi-ovet terassille. Ja sängyt olivat päittäin olevia kerrossänkyjä. Ne olivat leveitä yhdelle hengelle ja ahtaita kahdelle. (Petikamppeet neljälle) Minä kiikuin ylimpään ja pelkäsin tippuvani mennessä ja tullessa, ei ollut mistä ottaa kiinni!
Se huoneistoon kuuluva mainostettu sauna olikin käytävällä yhteinen versio eikä se ollut lämmin, mutta osattiinhan se laittaa päälle omin kätösin. Mutta saunojan mielestä se oli erittäin huono: siellä tuli hätäisesti hiki niin ja lauteet olivat kapeat ja tosi epämukavat istua. No se oli se ruotsalainen sauna se, joten se siitä nautinnosta…
Mikä oli erinomaista, niin motoristin kannattaa pyytää alakerran huone ja mopon voi parkkeerata ikkunan alle ja kamppeet terassiovesta sisään. Ei se parkkipaikka kyllä mikään häävi ole. ensin piti etsiä jostain laudan kappale jalustan alle ja toisenkin kerran ajamalla käydä kääntämässä pyörä että saatiin oikeaan asentoon. PS. jätimme palikan seuraavalle tarvitsijalle terassin alle.
Mutta minne avain piti jättää eihän respa eli Ebbas kök auennut kuin vasta 11.00 ja silloin olisimme jo pitkällä. Illan tyttö unohti kertoa tämmöisen asian – vissiin siellä oli joku paikka minne jättää, mutta me ei havaittu ja jätettiin pöydälle ja soittelin matkalta tästä avaimesta.
Luottokorttia tarvittiin hotellin maksuun ja kas vain siinähän oli kohtuukokoinen coop- ruokakauppa samassa rakennuksessa, josta voi muuten evästä itselle ostaa, kun keittiö/ ravintola palveli 11- 20 tai 12-18. kauppa aamusta tuntia aiemmin auki.
niin ne miseliinirenkaat ... hmmm annan 2,5! Se luvattu nettiyhteyskään ei onnistunut, eikä ollut respaa ilta kahdeksan jälkeen... Eikä muutenkaan häikäissyt arkitehtuurillaan, ei varustuksiltaan. Jostain syystä tuli mieleen Haaparannalla oleva parakkimallinen hotelli Cape East, josta on kuvia ja tarinaa tässä Bärinä Birren blogissa 10.7.2009
Kotimatkamme sujui mukavasti, hyvin mustat pilvet siinsivät ajosuunnan horisontissa. Saimme kosteita pisaroita lähellä Kiirunaa ja Pajalaan silloin tällöin niskaamme, muttemme kastuneet. Tiet olivat kyllä paikoin hyvinkin märkiä, joten sade kulki meidän edellämme, meidän onneksi.
Kuskilla kahvihammasta kolotti, kun ei ollut saanut kahvia koko aamuna ja minua nukutti, tien varressa ei näyttänyt olevan kaffepaikkaa kun äkättiin tämä Gruvköket Svappavaarassa, eli kaivoskeittiö joka meni kiinni yhdeltä ja kello oli just viittä vaille. Sieltä sai kahvit paperimukissa, pullaa ei ollut olemassakaan etupäässä tämä keittiö palveli kaivosmiehiä lounasruokapaikkana. Niin ne kahvit oli ilmaiset, ei vissiin ollut hintaa erikseen kahville ja sai tiristää loput kahvisumpit termoksista. Siis hinta laatu suhde kohdallaan. Olihan siellä yksi vessa, naisille ei ollut erikseen omaa ,ihan siisti. Mutta mutta minä jäin jumiin oven lukon taakse ja sain jo hakata ovea ja huutaa apua joten köökin pitäjä nuori poika aukaisi oven tongeilla. Lukosta päätellen tätä on tapahtunut aiemminkin.
Pajala- Pello välillä on tietyömaata pitkät pätkät, joten Varareeta näyttikin oikealta endurolta Pellossa Dessanin kahvilan edessä. Mutta on se vain tylsä väli tuo Abisko- Pello upeiden vuonojen ja merinäkymien jälkeen että minä olin nukahdella.
Motoristiystävät tulivat Pelloon meitä vastaan joten peräkanaa ajeltiin sitten Sinettään asti.
Ja oli mukava tulla taas kotiin ja oli mitä mahtavin sää kello oli 7 illalla ja lämpöä vielä 24 astetta eikä pihalla edes itikoita. Niin täällä on kesä…
Katterjokk (Riksgränsen - Tapio (Rovaniemi) 460km .
Lisäilen edellisiin blogipostauksiin kuvia lähipäivien aikana ja tarkastan paikkojen nimet ja oikeinkirjoituksen ja tarkennan kilometrit ym. Myös ylimääräisen yhteenvetopostauksen kirjaan tästä Lofootin reissusta ja jossain vaiheessa linkitän kuvagalleriaan... enempää ei jaksa pakertaa yhdelle illalle.
Se huoneistoon kuuluva mainostettu sauna olikin käytävällä yhteinen versio eikä se ollut lämmin, mutta osattiinhan se laittaa päälle omin kätösin. Mutta saunojan mielestä se oli erittäin huono: siellä tuli hätäisesti hiki niin ja lauteet olivat kapeat ja tosi epämukavat istua. No se oli se ruotsalainen sauna se, joten se siitä nautinnosta…
Mikä oli erinomaista, niin motoristin kannattaa pyytää alakerran huone ja mopon voi parkkeerata ikkunan alle ja kamppeet terassiovesta sisään. Ei se parkkipaikka kyllä mikään häävi ole. ensin piti etsiä jostain laudan kappale jalustan alle ja toisenkin kerran ajamalla käydä kääntämässä pyörä että saatiin oikeaan asentoon. PS. jätimme palikan seuraavalle tarvitsijalle terassin alle.
Mutta minne avain piti jättää eihän respa eli Ebbas kök auennut kuin vasta 11.00 ja silloin olisimme jo pitkällä. Illan tyttö unohti kertoa tämmöisen asian – vissiin siellä oli joku paikka minne jättää, mutta me ei havaittu ja jätettiin pöydälle ja soittelin matkalta tästä avaimesta. Luottokorttia tarvittiin hotellin maksuun ja kas vain siinähän oli kohtuukokoinen coop- ruokakauppa samassa rakennuksessa, josta voi muuten evästä itselle ostaa, kun keittiö/ ravintola palveli 11- 20 tai 12-18. kauppa aamusta tuntia aiemmin auki.
niin ne miseliinirenkaat ... hmmm annan 2,5! Se luvattu nettiyhteyskään ei onnistunut, eikä ollut respaa ilta kahdeksan jälkeen... Eikä muutenkaan häikäissyt arkitehtuurillaan, ei varustuksiltaan. Jostain syystä tuli mieleen Haaparannalla oleva parakkimallinen hotelli Cape East, josta on kuvia ja tarinaa tässä Bärinä Birren blogissa 10.7.2009
Kotimatkamme sujui mukavasti, hyvin mustat pilvet siinsivät ajosuunnan horisontissa. Saimme kosteita pisaroita lähellä Kiirunaa ja Pajalaan silloin tällöin niskaamme, muttemme kastuneet. Tiet olivat kyllä paikoin hyvinkin märkiä, joten sade kulki meidän edellämme, meidän onneksi.
Kuskilla kahvihammasta kolotti, kun ei ollut saanut kahvia koko aamuna ja minua nukutti, tien varressa ei näyttänyt olevan kaffepaikkaa kun äkättiin tämä Gruvköket Svappavaarassa, eli kaivoskeittiö joka meni kiinni yhdeltä ja kello oli just viittä vaille. Sieltä sai kahvit paperimukissa, pullaa ei ollut olemassakaan etupäässä tämä keittiö palveli kaivosmiehiä lounasruokapaikkana. Niin ne kahvit oli ilmaiset, ei vissiin ollut hintaa erikseen kahville ja sai tiristää loput kahvisumpit termoksista. Siis hinta laatu suhde kohdallaan. Olihan siellä yksi vessa, naisille ei ollut erikseen omaa ,ihan siisti. Mutta mutta minä jäin jumiin oven lukon taakse ja sain jo hakata ovea ja huutaa apua joten köökin pitäjä nuori poika aukaisi oven tongeilla. Lukosta päätellen tätä on tapahtunut aiemminkin.
Pajala- Pello välillä on tietyömaata pitkät pätkät, joten Varareeta näyttikin oikealta endurolta Pellossa Dessanin kahvilan edessä. Mutta on se vain tylsä väli tuo Abisko- Pello upeiden vuonojen ja merinäkymien jälkeen että minä olin nukahdella.
 |
| Anu ja Pekka Dessanin kahvila Pellon rajalla Ruotsin puolella |
Motoristiystävät tulivat Pelloon meitä vastaan joten peräkanaa ajeltiin sitten Sinettään asti.
Ja oli mukava tulla taas kotiin ja oli mitä mahtavin sää kello oli 7 illalla ja lämpöä vielä 24 astetta eikä pihalla edes itikoita. Niin täällä on kesä…
Katterjokk (Riksgränsen - Tapio (Rovaniemi) 460km .
Lisäilen edellisiin blogipostauksiin kuvia lähipäivien aikana ja tarkastan paikkojen nimet ja oikeinkirjoituksen ja tarkennan kilometrit ym. Myös ylimääräisen yhteenvetopostauksen kirjaan tästä Lofootin reissusta ja jossain vaiheessa linkitän kuvagalleriaan... enempää ei jaksa pakertaa yhdelle illalle.
Pyrähdys Lofooteille: osa 7
Maanantai 25.7.2011
Kabelvåg -Riksgränsen 270km . (Lähtö hotellilta varttia vaille 11 ja Katterjokin hotellilla etsimisten jälkeen klo 19.40)
Kabelvågin hotelli osoittautui oikein mukavaksi kokemukseksi. Hinta oli huomattavasti halvempi 990 NOK, toimiva nettiyhteys, ystävällinen palvelu. Juuri sopivan kokoinen huone. Huonevarustelu sitä mitä vähimmillään odotan ja kauniit tekstiilit. Koko hotelli oli idyllisen kaunis ja kauniisti sisustettu. Minä ihastuin vielä ikihyväksi kun seinillä oli esillä hienoja valokuvasuurennoksia Lofooteilta. (Niin motoristin blogissa tämä takapenkin tiirailija kiinnittää näihin asioihin huomiota... sori moottoreista ja vauhdista kiinnostuneet lukijat. ) Niin ja mikä aamiainen, se oli runsas ja mielenkiintoinen ja esteettisen kauniisti esille laitettuna. Mistä vielä 10 lisäpinnaa, löysin teetä varten kunnon kokoisen kupin ja valikoimasta irtoroiboos-teetä. Voiko parempaa teenjuoja enää toivoa... Tämä hotelli saa minulta täydet 5 miseliinirengasta. Että suosittelen. Mitä siellä joku netissä valittaa, että täytyy maksaa etukäteen, tämä on nykypäivää niinhän lomamatkat myös maksetaan etukäteen.
Oli siis harmaa vesisateinen päivä - niin kuin suruisena arkimaanantaina voi vain olla. Suosiolla laitoin kameran takaboxiin ja otin vain pysähdyttäessä kuvan jos toisenkin tai kun iltapäivästä alkoi kirkastua lähestyessämme Bjerkvikiä.
Ajoimme monet ja monet tunnelit läpi, yksi tunneleista on 6,4 km pitkä myös tosessa neljän kilometrin tunnelissa meni niin visiirit kuin peilit täysin huuruun kun tulimme tunnelista ulos.
Itse myös harmittelin, että nyt olis tarvinnut sitä huurtumisen estävää kalvoa kypärän visiirissä, emmehän ole viime aikoina ajelleet 12-16 asteen vesisadekeleillä. Näyttää myös huomioväri-keltainen olevan tosi suosittu motoristeilla Norjan teillä, eikä syyttä, ne näkyivät kauas myös tässä kurjassa kelissä.
E10 -tie Kuningas Olavin tie on oikaistu tunneleilla ja silloilla ja avattu liikenteelle 2007, joten lauttoja ei tarvitse käyttää, viimeinen tietullikin oli poistunut tältä tienosuudelta. Nyt palasimme tuttua tietä ja tulimme Vesterålen puolelle ja pysähdyimme kahvitauolle Kåringe sentterin kohdalle. Vohvelikahvit / teet kahdelle teki 100 norjalaista kruunua.
Tällekin puolimatkan krouville siisteydestä, palvelusta, sijainnista ja tarjoilusta annan 4 miseliinirengasta. Tämä turistikeskus tarjosi myös mökki kuin hotellimajoitusta. täytyypä laittaa mieleen paikka. Ja varsinkin kun sisällä oli aivan ihastuttava asetelma ilmeikkäitä nukkehahmoja.
Kilometrien taittuessa taivas alkoi kirkastua ja halusimme ajaa rannikkotietä Bjerkvikin päin. Sattuipa tällainen kyltti. Se ei varmaan koskenut minuaaa...
vaan sitä sotilaslentokenttätukikohtaa... kun käännyttiin E10 rantaan katsomaan sota-ajan muistoja (Evenes)
ja löysimme Kulturlandskap- taideteos Kivinen talo tanskalaisen Björn Nordgaardin suunnittelema. Se on 5,5 metriä korkea kotamainen graniittirakennelma, jonka sisäseinille on kuvattu norjalaisen mytologian hahmoja. Eteläisen seinän hahmot asuvat tämän sisällä mutta pohjoisen seinän hahmot ovat kodittomia.
Me saavuimme Bjerkvikiin tankkasimme, ostimme evästä yöpaikkaan.ja tankkasimme myös itsemme ähkyyn tosi herkullisella "roskaruualla" tässä pikkukeittiössä "Den lille kjökken", jossa oli sisällä tosipaljon väkeä ja jonoa. Mutta jaas siellä on jonotusnumero ja asiakkaille annettava valolähetin, jolloin oma annos on valmis. Ja tämä paikka saa myös miseliinirenkaat. Katsokaa miten hienosti on parkkipaikat varattu mopoille terassin eteen. Suosittelen. 4,5 miseliinirengasta, tuo 0,5 vähenee, kun on liikennettä paljon kauniin merimaiseman edessä ja se tekee ruokailun ajaksi levottoman olon. Ai minkä hintainen. Iso bjerkvikiläinen hampurilaisateria ja havaiji pienin ateria yhteensä 263 norjan kruunua.
Riksgränsenillä kiertelimme ja etsimme majapaikkaa, mutta höh se olikin 2 km eteenpäin ja paikan nimi oli Katterjokk jat ämä huoneistohotelli oli tällainen majapaikka.
Ja karun maiseman taustalla piti kovaa kohinaa tämä kuohuva koski Katterjokk, jonka rannalla tunsin tulleeni aivan kuin johonkin pyhään paikkaan. Niin hieno, kohiseva ja uljas näky koski oli ja yritin ilman jalustaa saada itikoiden kiusaamana kovasta virrasta kuvaa, niin että veden liike näkyisi.
Kabelvåg -Riksgränsen 270km . (Lähtö hotellilta varttia vaille 11 ja Katterjokin hotellilla etsimisten jälkeen klo 19.40)
Kabelvågin hotelli osoittautui oikein mukavaksi kokemukseksi. Hinta oli huomattavasti halvempi 990 NOK, toimiva nettiyhteys, ystävällinen palvelu. Juuri sopivan kokoinen huone. Huonevarustelu sitä mitä vähimmillään odotan ja kauniit tekstiilit. Koko hotelli oli idyllisen kaunis ja kauniisti sisustettu. Minä ihastuin vielä ikihyväksi kun seinillä oli esillä hienoja valokuvasuurennoksia Lofooteilta. (Niin motoristin blogissa tämä takapenkin tiirailija kiinnittää näihin asioihin huomiota... sori moottoreista ja vauhdista kiinnostuneet lukijat. ) Niin ja mikä aamiainen, se oli runsas ja mielenkiintoinen ja esteettisen kauniisti esille laitettuna. Mistä vielä 10 lisäpinnaa, löysin teetä varten kunnon kokoisen kupin ja valikoimasta irtoroiboos-teetä. Voiko parempaa teenjuoja enää toivoa... Tämä hotelli saa minulta täydet 5 miseliinirengasta. Että suosittelen. Mitä siellä joku netissä valittaa, että täytyy maksaa etukäteen, tämä on nykypäivää niinhän lomamatkat myös maksetaan etukäteen.
Oli siis harmaa vesisateinen päivä - niin kuin suruisena arkimaanantaina voi vain olla. Suosiolla laitoin kameran takaboxiin ja otin vain pysähdyttäessä kuvan jos toisenkin tai kun iltapäivästä alkoi kirkastua lähestyessämme Bjerkvikiä.
Ajoimme monet ja monet tunnelit läpi, yksi tunneleista on 6,4 km pitkä myös tosessa neljän kilometrin tunnelissa meni niin visiirit kuin peilit täysin huuruun kun tulimme tunnelista ulos.
Itse myös harmittelin, että nyt olis tarvinnut sitä huurtumisen estävää kalvoa kypärän visiirissä, emmehän ole viime aikoina ajelleet 12-16 asteen vesisadekeleillä. Näyttää myös huomioväri-keltainen olevan tosi suosittu motoristeilla Norjan teillä, eikä syyttä, ne näkyivät kauas myös tässä kurjassa kelissä.
E10 -tie Kuningas Olavin tie on oikaistu tunneleilla ja silloilla ja avattu liikenteelle 2007, joten lauttoja ei tarvitse käyttää, viimeinen tietullikin oli poistunut tältä tienosuudelta. Nyt palasimme tuttua tietä ja tulimme Vesterålen puolelle ja pysähdyimme kahvitauolle Kåringe sentterin kohdalle. Vohvelikahvit / teet kahdelle teki 100 norjalaista kruunua.
Kilometrien taittuessa taivas alkoi kirkastua ja halusimme ajaa rannikkotietä Bjerkvikin päin. Sattuipa tällainen kyltti. Se ei varmaan koskenut minuaaa...
vaan sitä sotilaslentokenttätukikohtaa... kun käännyttiin E10 rantaan katsomaan sota-ajan muistoja (Evenes)
Me saavuimme Bjerkvikiin tankkasimme, ostimme evästä yöpaikkaan.ja tankkasimme myös itsemme ähkyyn tosi herkullisella "roskaruualla" tässä pikkukeittiössä "Den lille kjökken", jossa oli sisällä tosipaljon väkeä ja jonoa. Mutta jaas siellä on jonotusnumero ja asiakkaille annettava valolähetin, jolloin oma annos on valmis. Ja tämä paikka saa myös miseliinirenkaat. Katsokaa miten hienosti on parkkipaikat varattu mopoille terassin eteen. Suosittelen. 4,5 miseliinirengasta, tuo 0,5 vähenee, kun on liikennettä paljon kauniin merimaiseman edessä ja se tekee ruokailun ajaksi levottoman olon. Ai minkä hintainen. Iso bjerkvikiläinen hampurilaisateria ja havaiji pienin ateria yhteensä 263 norjan kruunua.
Riksgränsenillä kiertelimme ja etsimme majapaikkaa, mutta höh se olikin 2 km eteenpäin ja paikan nimi oli Katterjokk jat ämä huoneistohotelli oli tällainen majapaikka.
Ja karun maiseman taustalla piti kovaa kohinaa tämä kuohuva koski Katterjokk, jonka rannalla tunsin tulleeni aivan kuin johonkin pyhään paikkaan. Niin hieno, kohiseva ja uljas näky koski oli ja yritin ilman jalustaa saada itikoiden kiusaamana kovasta virrasta kuvaa, niin että veden liike näkyisi.
26.7.2011
Pyrähdys Lofooteille: osa 6
Kabelvåg- Riksgränsen sateinen päivä
Klo 12:00 koko Norja pysähtyi viettämään minuutin hiljaista hetkeä kunnioittaakseen Oslon ja Utöyan tragedian uhrien muistoa.
25.7.2011
Pyrähdys Lofooteille: osa 5
Sunnuntaina 24.7.2011
140km Sakrisoya Kabelvåg. Tänään tällä kelillä olis ajellut pitemmällekin, mutta sitten olis pitänyt miettiä tätä jaksotusta ja reititystäkin eri tavalla.
Aurinkoa... Tuumasimme olimme koko Lofoottien kesän Lofooteilla, se alkoi tänään klo 11 ja päättyi
klo 19.00 ja sitten saikin jo vetää villapaidan takaisin niskaan. Eikös kesälämpötilaksi voisi ajatella 20 astetta ja sen yli. No parhaimmillaan oli hetken aikaa jopa 22 ja paikalliset säntäsivät uimarannoille ja uimaan...
Myös tunnelit ovat viileitä - kaksi näistä tunneleista menee meren alitse
Piipahdimme Nusfjordissa kun se oli merkitty kartalla mielenkiintoiseksi paikaksi. No kaunis kalastajakylämiljöö se olikin,mutta tarkempaan katseluun oli sisäänpääsymaksu ja parkkipaikka kukkulalla. Me ajateltiin vain sitä kahvilaa ja se ainoa kahvila oli museoalueen keskellä. Emme ruvenneet kyselemään erivapauksia, olis ollut liian lämmintä haarniskat päällä kävellä enemmälti ja ajettiin etsimään seuraava aamukahvipaikkaa. Illalla sitten mietti, että olis sittenkin käynyt täällä ja vaikka pikkaisen kierrellyt, mutta olis pitänyt saada parkkeerata alas.
Jihuu, Lakselvissa oli kaksi kahvilaa.... ja ne molemmat tietysti kiinni! Oli näet sunnuntai. Seuraava kylä olisi Borg ja siellä viikinkimuseokahvila. Mutta hehei museota vastapäätä toisella puolella tietä oli paikallisten kroa.
Paikassa oli yksi ainoa hampurilaisten tekijä -myyjä joten jonoakin pikku puodin täydeltä mutta saatiin sitten juotavat ja syötävät paperimukeista. Halusimme istuutua ulos pyörämme viereen ainokaisille vapaille penkeille kunhan paikallinen harrikkapariskunta ensin nosti jalkansa penkiltä pois. Jostain syystä meille ei tullut juttutuokiota heidän kanssaan kuten motoristien kanssa ruukaaa...
Tämä kuppila saakoon palvelusta, tarjoilusta ja ympäristöstä ym vissiin 2,5 miseliiniä... ennenkaikkea siitä että pystyi istumaan ulkona oman menopelin ja vermeiden vieressä. Toisella puolen on komeat Viikinkimuseo-pytingit joudut jättämään mopon parkkipaikalle ja kantamaan kamppeet mukana pari sataa metriä ylämäkeen, jos tavaroita ei saa laukkujen sisälle. Mutta kyllä maar siellä kantssii käydä.
Saavuimme hyvissä ajoin Kabelvågenin hotelliin minä takapenkillä nuokkuen. Uutiset Utöyan tapahtumista oli pilannut edellisen yön unet - väsymykseni johtui siitä . Muita turistikohteihta (Lofoottien museo, Akvaario ja galleria sijaitsevat hieman syrjemmässä kylän keskustasta ja sinne olis pitänyt mopoilla) kuin kylän keskustaa emme tänään katselleetkaan tosin kävimme hienossa ja suuressa puisessa Lofoottien katedraalissa ja sytytimme kynttilät Utöyan ja Oslon uhreille.
Tässä Kabelvågenin keskustassa söimmme pizzat kylän ainoasta ruokapaikasta: Papinlaiturilta, jossa niitä saikin odottaa miltei tunnin! joten siinäpä se ilta hupeni ja kesä viileni ja pikku kylästä löytyi jotain kuvattavaakin, varsinkin upeassa illan auringonvalossa...
Hotellihuonessamme toimii nyt niin netti kuin telkkari , josta olemme seuranneet surullisin mielin Norjan television uutistoimituksen selostusta. Kaikkea emme ole tästä norjankielisestä selostuksesta tosin ymmärtäneet.Kuvat itkevästä kuningasparista ja pääministerin tunteikas puhe syöpyivät kyllä mieleen.
En olisi halunnut tämän Lofootin mopoilureissun jäävän muistoihin tällaisesta asiasta,... huomenna olemme jo Ruotsin puolella.
 |
| Majapaikkamme "omavene satama" |
 |
| Majapaikkamme Rorbu-majoitus |
 |
| Respan yhteydessä oli nukkemuseo ja tämä yhdistetty vohvelikahvila ja antiikkikirppis |
140km Sakrisoya Kabelvåg. Tänään tällä kelillä olis ajellut pitemmällekin, mutta sitten olis pitänyt miettiä tätä jaksotusta ja reititystäkin eri tavalla.
Aurinkoa... Tuumasimme olimme koko Lofoottien kesän Lofooteilla, se alkoi tänään klo 11 ja päättyi
Myös tunnelit ovat viileitä - kaksi näistä tunneleista menee meren alitse
Piipahdimme Nusfjordissa kun se oli merkitty kartalla mielenkiintoiseksi paikaksi. No kaunis kalastajakylämiljöö se olikin,mutta tarkempaan katseluun oli sisäänpääsymaksu ja parkkipaikka kukkulalla. Me ajateltiin vain sitä kahvilaa ja se ainoa kahvila oli museoalueen keskellä. Emme ruvenneet kyselemään erivapauksia, olis ollut liian lämmintä haarniskat päällä kävellä enemmälti ja ajettiin etsimään seuraava aamukahvipaikkaa. Illalla sitten mietti, että olis sittenkin käynyt täällä ja vaikka pikkaisen kierrellyt, mutta olis pitänyt saada parkkeerata alas.
Jihuu, Lakselvissa oli kaksi kahvilaa.... ja ne molemmat tietysti kiinni! Oli näet sunnuntai. Seuraava kylä olisi Borg ja siellä viikinkimuseokahvila. Mutta hehei museota vastapäätä toisella puolella tietä oli paikallisten kroa.
Paikassa oli yksi ainoa hampurilaisten tekijä -myyjä joten jonoakin pikku puodin täydeltä mutta saatiin sitten juotavat ja syötävät paperimukeista. Halusimme istuutua ulos pyörämme viereen ainokaisille vapaille penkeille kunhan paikallinen harrikkapariskunta ensin nosti jalkansa penkiltä pois. Jostain syystä meille ei tullut juttutuokiota heidän kanssaan kuten motoristien kanssa ruukaaa...
Tämä kuppila saakoon palvelusta, tarjoilusta ja ympäristöstä ym vissiin 2,5 miseliiniä... ennenkaikkea siitä että pystyi istumaan ulkona oman menopelin ja vermeiden vieressä. Toisella puolen on komeat Viikinkimuseo-pytingit joudut jättämään mopon parkkipaikalle ja kantamaan kamppeet mukana pari sataa metriä ylämäkeen, jos tavaroita ei saa laukkujen sisälle. Mutta kyllä maar siellä kantssii käydä.
Saavuimme hyvissä ajoin Kabelvågenin hotelliin minä takapenkillä nuokkuen. Uutiset Utöyan tapahtumista oli pilannut edellisen yön unet - väsymykseni johtui siitä . Muita turistikohteihta (Lofoottien museo, Akvaario ja galleria sijaitsevat hieman syrjemmässä kylän keskustasta ja sinne olis pitänyt mopoilla) kuin kylän keskustaa emme tänään katselleetkaan tosin kävimme hienossa ja suuressa puisessa Lofoottien katedraalissa ja sytytimme kynttilät Utöyan ja Oslon uhreille.
Tässä Kabelvågenin keskustassa söimmme pizzat kylän ainoasta ruokapaikasta: Papinlaiturilta, jossa niitä saikin odottaa miltei tunnin! joten siinäpä se ilta hupeni ja kesä viileni ja pikku kylästä löytyi jotain kuvattavaakin, varsinkin upeassa illan auringonvalossa...
Hotellihuonessamme toimii nyt niin netti kuin telkkari , josta olemme seuranneet surullisin mielin Norjan television uutistoimituksen selostusta. Kaikkea emme ole tästä norjankielisestä selostuksesta tosin ymmärtäneet.Kuvat itkevästä kuningasparista ja pääministerin tunteikas puhe syöpyivät kyllä mieleen.
En olisi halunnut tämän Lofootin mopoilureissun jäävän muistoihin tällaisesta asiasta,... huomenna olemme jo Ruotsin puolella.
24.7.2011
Pyrähdys Lofooteille: osa 4
23.7. 2011 Lauantaina Neljäs päivä Norjassa, Norjan murheen päivä.
(Tarina on kirjoitettu Sakrisoyn netittömässä ja televisiota vailla olevassa rorbu-majassa ja päivitetty blogiin seuraavana päibänä Kabelvågista.) (Kuvat lisätty vasta Suomessa )
Svolvaerissa aamupalan jälkeen suuntasimme markettiin pientä aamu/iltapalaa tulevaan yöpaikkaa varten jos vaikka ei
kylässä olis ruokakauppoja auki - - Lofootien kärjen kylät ovat todella pieniä. ( Huomasimme -Oli todella järkevä ajatus)
Siinä kassalla maksaessani silmiin osui paikalliset iltapäivälehtien otsikot." tämän jälkeen Norja ei ole enää entisensä"ja dramaattiset kuvat terroristihyökkäyksestä Oslossa ja otsikossa luki 18 kuollutta. Palasimme hotellille ja avasimme telkkarin katsoaksemme uutislähetystä (emme olleet illalla aukaisseetkaan koko telkkua).Nyt Norjan uutiset puhuivat vielä hirveämpää josta emme ymmärtäneet että miksi uhreja onkin yli 90 , tarkoittaako drept suomeksi kuollutta. Hirveä suru ja ahdistus ja paha olo valtasi tämän keskellä norjankielistä uutislähetystä hirveää antia. Sieltä täältä infovirrasta saamme selville mitä kauheaa on oikeasti tapahtunut. Kamamme ja läppärit olivat jo mopolaukuissa lukkojen takana ja meillä oli tarkoitus joutua ajoon ennen sadetta. Tieto tästä kamaluudesta teki niiin pahan ja ahdistavan mielen koko päiväksi. Taivaskin oli surunharmaana ja pilvet aloittivat tuhnusateen
joka muuttui lopulta kasteleviksi pisaroina. Tätä surullista päivää kuvaa nämä tänä päivänä näkemämme Norjan liput puolitangossa. Ei niin pientä ja syrjäistä kylää ollut Norjassa, etteikö suru sitä koskettanut tänään.
Maisemat ovat upeita ja yksi todella upea paikka oli tämä vitivalkoinen hiekkaranta Rambergissa. Miten Luoja on tänne turhaan näin upean uimarannan laittanut, kun eihän täällä tarkene uida eikä aurinkokaan paista kuin vähän aikaan silloin tällöin.
Päivän matkasaldo oli tänään Svolvaerista Å:hon ja takaisin Sakrisoyhin hitaat ja mutkaiset 140 km
jossa meillä on sitten oikea kalamaja-mökkihuoneisto eli Rorbu.Näitähän täälläpäin on eikä hotelleja eikä motelleja.Joten olemme nyt ilman aamiaista ja ilman televisiota ja ilman nettiyhteyttä syrjäisessä kalastajakylässä.
Tämä meidän pieni kahden hengen Rorby maksoi 1050, on petivaatteet, parvella sänky, keittiövarustus suihku/wc ja pieni pirtti. Mutta voi voi mitä suomalainen motoristi kaipaa kolean, kostean ajon jälkeen vaatteiden kastuessa -- Niin saunaaa. Nämä kalastajamajat on rakennettu entisiin kalastajien verkkoverstaisiin ja varustevarastoihin. Ehkäpä näissä on osittain asuttukin. Vanhat kuluneet lattialankut, putsatut reikäiset hirret, joiden välissä näkee olevan jotain sammalta tai oisko tuota rakkolevää tai eikun vanhoja kalastajaverkkoja.
Siis olenpa iloinen, että saimme yöpyä näinkin ja tutustua tällaiseen oleiluun.
Matkakilometrejä ehkä tuli muutama lisää kun ajoimme osan matkasta mutkittelevaa päätieltä poikkeavaa eteläistä rantatietä, Maisema oli alavaa, lampaita siellä sun täällä ja
jyrkät vuorenrinteet oikealla puolella. Tällä syrjätiellä maisemat oli vaatimattomammat; alavat ja erittäin karut . Å:hon saapuessamme tuhnusade muuttui jo kastetelevaksi joten museo ja museoalue jäi katselematta, jota on kovasti suositeltu... Tiehän päättyy parkkialueeseen, josta voi kävellä pientä polkua niemen kärkeen. ja näkee tällaista
Niemen kärjestä näkee karut kallioluodot ja merta ja siinä on hyvä todeta pitemmälle ei nyt Varaderollakaan pääse. Nyt voi kääntyä takaisin tehtävä on suoritettu.
Mitään hurjaa aah elämystä ei tosin tullut, oliko tämäkin samanlainen etappi kuin Nordkapp, ainakin näin taitaa olla niin pyöräilijöille ja motoristeille ja varmaan karavaanareillekin.
Vesisateessa ajelimme nyt takaisinpäin ja hurautimme Moskenesin satamaan ja turisti-infoon jossa saimme kuulla että Bodöhön laivamatka kestää 3 tuntia ja matka täytyisi varata 24 tuntia ennen ja jos ei niin sitten täytyy tulla jonottamaan 2,5 tuntia ennen satamaan näin heinäkuussa. Se ratkaisi meidän tulevan suunnan. Ajaisimme takaisin Svolväerin naapurikaupunkiin ja katellaan vielä maisemia ja sitten suunnaksi Riksgränsen ja varasin hotellin seuraavaksi yöksi soittamalla suoraan hotelliin Kabelvågiin.
Respasta kuulimme lähiravintolasta kilometrin päästä majapaikasta ja söimme siellä todella herkulliset kala-ateriat. Hinta oli 440 Nok yhteensä ja juomana vesi.Liharuoat olivat vielä kalliimpia. Illalla vielä iltakävelyllä kirkastuneessa säässä ja kauniissa iltavalossa kuvaamassa tätä kalamajarykelmää ja pientä majapaikkasaarta Sakrisoy.
Kokeillaanpa sitten parvella nukkumista.
Svolvaer- (Reine)Sakrisoy -Å- Sakrisoy 160km yhteensä.
Svolvaerissa aamupalan jälkeen suuntasimme markettiin pientä aamu/iltapalaa tulevaan yöpaikkaa varten jos vaikka ei
kylässä olis ruokakauppoja auki - - Lofootien kärjen kylät ovat todella pieniä. ( Huomasimme -Oli todella järkevä ajatus)
Siinä kassalla maksaessani silmiin osui paikalliset iltapäivälehtien otsikot." tämän jälkeen Norja ei ole enää entisensä"ja dramaattiset kuvat terroristihyökkäyksestä Oslossa ja otsikossa luki 18 kuollutta. Palasimme hotellille ja avasimme telkkarin katsoaksemme uutislähetystä (emme olleet illalla aukaisseetkaan koko telkkua).Nyt Norjan uutiset puhuivat vielä hirveämpää josta emme ymmärtäneet että miksi uhreja onkin yli 90 , tarkoittaako drept suomeksi kuollutta. Hirveä suru ja ahdistus ja paha olo valtasi tämän keskellä norjankielistä uutislähetystä hirveää antia. Sieltä täältä infovirrasta saamme selville mitä kauheaa on oikeasti tapahtunut. Kamamme ja läppärit olivat jo mopolaukuissa lukkojen takana ja meillä oli tarkoitus joutua ajoon ennen sadetta. Tieto tästä kamaluudesta teki niiin pahan ja ahdistavan mielen koko päiväksi. Taivaskin oli surunharmaana ja pilvet aloittivat tuhnusateen
Maisemat ovat upeita ja yksi todella upea paikka oli tämä vitivalkoinen hiekkaranta Rambergissa. Miten Luoja on tänne turhaan näin upean uimarannan laittanut, kun eihän täällä tarkene uida eikä aurinkokaan paista kuin vähän aikaan silloin tällöin.
Päivän matkasaldo oli tänään Svolvaerista Å:hon ja takaisin Sakrisoyhin hitaat ja mutkaiset 140 km
jossa meillä on sitten oikea kalamaja-mökkihuoneisto eli Rorbu.Näitähän täälläpäin on eikä hotelleja eikä motelleja.Joten olemme nyt ilman aamiaista ja ilman televisiota ja ilman nettiyhteyttä syrjäisessä kalastajakylässä.
Tämä meidän pieni kahden hengen Rorby maksoi 1050, on petivaatteet, parvella sänky, keittiövarustus suihku/wc ja pieni pirtti. Mutta voi voi mitä suomalainen motoristi kaipaa kolean, kostean ajon jälkeen vaatteiden kastuessa -- Niin saunaaa. Nämä kalastajamajat on rakennettu entisiin kalastajien verkkoverstaisiin ja varustevarastoihin. Ehkäpä näissä on osittain asuttukin. Vanhat kuluneet lattialankut, putsatut reikäiset hirret, joiden välissä näkee olevan jotain sammalta tai oisko tuota rakkolevää tai eikun vanhoja kalastajaverkkoja.
Matkakilometrejä ehkä tuli muutama lisää kun ajoimme osan matkasta mutkittelevaa päätieltä poikkeavaa eteläistä rantatietä, Maisema oli alavaa, lampaita siellä sun täällä ja
 |
| loukkuun jääneen kiven |
 |
| niemen kärjestä näkymä |
 |
| perillä ollaan |
 |
| Kääntöpisteessä.... |
Mitään hurjaa aah elämystä ei tosin tullut, oliko tämäkin samanlainen etappi kuin Nordkapp, ainakin näin taitaa olla niin pyöräilijöille ja motoristeille ja varmaan karavaanareillekin.
 |
| Etsimme sateessa jotain Å- kylttiä jonka alla olis voinut ottaa kuvan Varareetasta muttei sellaista löytynyt, tämän bongasin kauempaa sateen kastellessa enemmän. |
Respasta kuulimme lähiravintolasta kilometrin päästä majapaikasta ja söimme siellä todella herkulliset kala-ateriat. Hinta oli 440 Nok yhteensä ja juomana vesi.Liharuoat olivat vielä kalliimpia. Illalla vielä iltakävelyllä kirkastuneessa säässä ja kauniissa iltavalossa kuvaamassa tätä kalamajarykelmää ja pientä majapaikkasaarta Sakrisoy.
 | |
| ollaan kotona tässä majassa kuivattu turskakoriste |
 | |
| kalankuivausta... |
 |
| nämä kuivatut kalan päät ovat menossa ruuaksi Afrikkaan |
 | |
| Rorbu-majat |
 | |
| nyt nukkumaan... |
Kokeillaanpa sitten parvella nukkumista.
Svolvaer- (Reine)Sakrisoy -Å- Sakrisoy 160km yhteensä.
23.7.2011
Pyrähdys Lofooteille: osa 3
Hotelli Auroran yö Svolvaerissa oli mitä miellyttävin, peti ja tyynyt olivat hyvää unta täynnä. Booking comissa esiintyneet valitukset että seinät ovat paperin ohuet emme huomanneet, toki vessan vetämisestä veden lorotus kuului. Mutta muuten erittäin rauhallinen ja hiljainen huone. Aamiainen olikin sitten aivan eri luokkaa kuin Bjerkvikin hotellissa. Oli jo siis kaikenlaista, ei ehkä monta vaihtoehtoa kuten isoissa suomalaishotellien aamupaloilla. Nälkä lähti ja sillä on pärjännyt iltaan...
Yritimme aamulla booking comista varata seuraavaksi yötä hotellia Å:n läheltä ei löydy ei. Menimme respaan apua kyselemään ja respan tyttö avuliaasti alkoi etsiä ja siinä heti huomattiin ettei hotellihuoneita ole tai muuta aamiais vaihtoehdolla, joten lupasin jos vain jotain vaikka ilman aamiaista. Ja me itse lähdimme ajelemaan Borgia kohti Lofotr -viikinkimuseoon.
Matkalla oli mainioita maisemia ....
ja tietyömaatakin ja liikenteen ohjaajina toimi täälläpäin harmaahapsiherrat eikä nuoret yo-tytöt
Borgin viikinkimuseon parkkipaikalla satuimme samaan parkkiruutuun joensuulaisten uusnuori- motoristien kanssa ja lähtiessä viereen hurauttivat helsinkiläisiet nykynuoret ja sain ottaa heistä kuvan tähän blogiin.
Pari sanaa museosta. Ensinnäkin uljas kuin mikä tämä viikinkitalo, rekonstruktio menneen ajan mahtitalosta.
Museorakennus itsessään oli pieni ja siellä oli käytössä selostus mp- soittimet monella kielellä muttei suomeksi eikä ruotsiksi, jopa puolaksi.. Esillä oli mm. viikinkiajalta peräisin olevia esineitä tai esineiden osia sekä uudelleen tehtyjä viikinkien ajan asusteita..
Ulkoalueella oli pieni ryytimaa, hevosia, lampaita ja vuohia ja jälkiä ja olis venevalkama ja veneveistämö mutta sinne olisi yhteen suuntaan 1,5 km.
Minäkin kuvittelin sinne talsivani, mutta uskonpuute tuli tässä hyytävässä viimassa eikun paikallisessa kesäsäässä. Kaipasin jo korvatulppia ja kypärämyssyäni kun korvia alkoi paleltaa puhurissa ja palasin museon kahvilaan.
Minä näin museoalueen reunalla autojen ajavan alas mäkeä ja kuvittelin että tämä hyvä tie vie venerantaan asti.. Menihän se kirkon pihaan ja vielä hautausmaalle, mutta sitten tuli ajoneuvolla ajo kielletty kyltti. Siså sai viikinkiveneet jäädä nyt mielikuvituksen varaan, vielä tästä kääntymispaikasta olis ollut ainakin puoli kilsaa. Norjalaiset ovat hyväkuntoista väkeä.
Arvio paikasta:
No jaa tulipa käytyä, mutta en minä ehkä motoristeille suosittelisi. Paikassa ei ollut minkäänlaista naulakkoa tai säilytystilaa kamppeille. Sitten toisekseen tämä yksin kiertäminen ei ollut kovin antoisaa
olis pitänyt odottaa tai tilata opastettua kierrosta viikinkiasuisen oppaan kanssa, niin olis saanut jotain irti ja päässyt varmaan maistamaan sitä viikinkisoppaa suurpirtissä. Eli aiheesta kiinnostuneita, odottakaa opaskierrosta.
Borgista meillä oli suunta takaisin Svolväerin päin ja näköalapaikalla otettiin vielä parit kuvat, mutta samalla tuli pitkät turinat paikalla olleen norjalaisen turistin kanssa ruotsiksi, ennätettiin puhua maastot ja tiet ja liikennerajoitukset ja eut ja eurokriisit ja ilmestyskirjat. Keskustelu oli mielenkiintoinen mutta olimme just saaneet kamppeet tosi hyvin päälle ettei me pidemmäksi aikaa jääneet jutustelemaan.
Paluumatkallamme oli tarkoitus myös käydä katsomassa Lofoottien yksi must-paikka, eli Hennigsvaerin kylä. Ei nyt ollut mikään sinitaivas ilma, vaan kylää valvova vuorikin meni pilven taakse.
Tie sinne oli kapeaaa merenrantatietä ja toisella puolen reunustivat valtavat jyrkkäreunaiset vuoret . Kummallisesti autoja oli parkissa siellä sun täällä. Kun näin salskean nuoren miehen köysien ja hakojen kanssa kävelemässä ja auton, jonka kyljessä luki "kletterskole", tajusin että täällä on liikkeellä kiipeilyharrastajat. Sitten tuolla Henninsvaerin kylällä kuskille tuumasin ääneen, onkohan eräs Vat-kolleegani tullut tänne kiipeilemään...
Kylä oli pieni ja kaunis,jylhät vuoret taustalla. Tie sinne on tosi mutkainen ja kapea ja pari siltaakin on vain yhden auton levyistä, että liikennevaloilla ohjataan liikennettä vuorotellen sillan kummastakin päästä yli. Näille kilometreille saa varata reilusti aikaa sillä joutuu tulemaan samaa tietä vielä takaisin.
Takaisin tullessa olin vauhdissa kuvannut taas kiipeilijöiden telttakylää ja ajelimme letkassa muiden mukana, kun käänsin sattumalta pääni oikealta puolelta meren puolelle ja näin tutun hahmon ja huidoin hei Ilkka! Ja taputin äkkiä kuskin selkää, että pysähdy, hyvä etten aiheuttanut peräänajoa. Minä hyppäsin kyydistä moikkaamaan kurssikaveria, joka oli kuin olikin harrastamassa porukkansa kanssa täällä kiipeilyä ja pitivät välipäivää ja vain sattuivat olemaan tässä kohdassa tien varressa. Sattuma tässä pienessä maailmassa tai ainakin Lofooteilla
Svolvaerin kylällä ajelimme vielä katsomaan tuota kalastajaleskeä patsassa meren luodolla joka vilkuttaa
merelle lähtevälle puolisolleen. Patsas on pystytetty 1999. Minusta tämä oli ihan hieno juttu ja itse iloitsin että kävimme katsomassa. Kalastajaleskirouvan kasvoja ei nähnyt eikä lähemmäksi pääse. Lokki vain näytti pitävän patsaan päätä tiirailuasemanaan.
Minua tosin hirvitti kun jouduimme ajamaan sinne niin kapeaa tietä joka on rakennettu tämän aallonmurtajan päälle ja toisella puolen meri ilman minkäänlaista reunaa. Bongattiinhan siellä vielä
sukeltajia, jotka nousivat juuri merestä laivahylkysukellukselta.
Respan hoitaja oli vaihtunut mutta yhtä ystävällinen tyttö kertoi, että meille on läheltä Å:n kylää varattu Rorbu-majoitus seuraavaksi yöksi. Siellä ei olisi sitten aamiaista, eikä ainakaan nettiä . Mutta katto on päänpäälle
Hotellilla minä aloin latailemaan kuvia ja kumppanini suunnisti iltakierrokselle viereiseen melko isoon sotamuseoon Iltalenkkimme teimme toisen sen kalliimman pizzerian kautta satamalaituriin katsomaan Hurtigruten laivaa. Ja voi että oli kylmä. No mittarimme näytti ikkunan takaa meille lukemat +10,8. Haikeana toteamme että Rovaniemellä on tänäänkin ollut +26 astetta.
Svolvaer- Borg- Svolvaer hiukan toista reittiä ja käytiin Henningsvaerin kylällä, jossa ehdottomasti täytyy poiketa. Vain 140 km ja silti koko päivä meni.
Yritimme aamulla booking comista varata seuraavaksi yötä hotellia Å:n läheltä ei löydy ei. Menimme respaan apua kyselemään ja respan tyttö avuliaasti alkoi etsiä ja siinä heti huomattiin ettei hotellihuoneita ole tai muuta aamiais vaihtoehdolla, joten lupasin jos vain jotain vaikka ilman aamiaista. Ja me itse lähdimme ajelemaan Borgia kohti Lofotr -viikinkimuseoon.
Matkalla oli mainioita maisemia ....
ja tietyömaatakin ja liikenteen ohjaajina toimi täälläpäin harmaahapsiherrat eikä nuoret yo-tytöt
Pari sanaa museosta. Ensinnäkin uljas kuin mikä tämä viikinkitalo, rekonstruktio menneen ajan mahtitalosta.
Museorakennus itsessään oli pieni ja siellä oli käytössä selostus mp- soittimet monella kielellä muttei suomeksi eikä ruotsiksi, jopa puolaksi.. Esillä oli mm. viikinkiajalta peräisin olevia esineitä tai esineiden osia sekä uudelleen tehtyjä viikinkien ajan asusteita..
 |
| tämä kuva on alkujaan pikkiriikkisestä viikinkiaikaisesta kultakorusta: halaavat hahmot. Tämä kuva oli heijastettu pyörimään pimeällä lattialla |
 |
| Syötävää herkkua - väinönputkea |
Minäkin kuvittelin sinne talsivani, mutta uskonpuute tuli tässä hyytävässä viimassa eikun paikallisessa kesäsäässä. Kaipasin jo korvatulppia ja kypärämyssyäni kun korvia alkoi paleltaa puhurissa ja palasin museon kahvilaan.
Minä näin museoalueen reunalla autojen ajavan alas mäkeä ja kuvittelin että tämä hyvä tie vie venerantaan asti.. Menihän se kirkon pihaan ja vielä hautausmaalle, mutta sitten tuli ajoneuvolla ajo kielletty kyltti. Siså sai viikinkiveneet jäädä nyt mielikuvituksen varaan, vielä tästä kääntymispaikasta olis ollut ainakin puoli kilsaa. Norjalaiset ovat hyväkuntoista väkeä.
Arvio paikasta:
No jaa tulipa käytyä, mutta en minä ehkä motoristeille suosittelisi. Paikassa ei ollut minkäänlaista naulakkoa tai säilytystilaa kamppeille. Sitten toisekseen tämä yksin kiertäminen ei ollut kovin antoisaa
olis pitänyt odottaa tai tilata opastettua kierrosta viikinkiasuisen oppaan kanssa, niin olis saanut jotain irti ja päässyt varmaan maistamaan sitä viikinkisoppaa suurpirtissä. Eli aiheesta kiinnostuneita, odottakaa opaskierrosta.
Borgista meillä oli suunta takaisin Svolväerin päin ja näköalapaikalla otettiin vielä parit kuvat, mutta samalla tuli pitkät turinat paikalla olleen norjalaisen turistin kanssa ruotsiksi, ennätettiin puhua maastot ja tiet ja liikennerajoitukset ja eut ja eurokriisit ja ilmestyskirjat. Keskustelu oli mielenkiintoinen mutta olimme just saaneet kamppeet tosi hyvin päälle ettei me pidemmäksi aikaa jääneet jutustelemaan.
Paluumatkallamme oli tarkoitus myös käydä katsomassa Lofoottien yksi must-paikka, eli Hennigsvaerin kylä. Ei nyt ollut mikään sinitaivas ilma, vaan kylää valvova vuorikin meni pilven taakse.
Tie sinne oli kapeaaa merenrantatietä ja toisella puolen reunustivat valtavat jyrkkäreunaiset vuoret . Kummallisesti autoja oli parkissa siellä sun täällä. Kun näin salskean nuoren miehen köysien ja hakojen kanssa kävelemässä ja auton, jonka kyljessä luki "kletterskole", tajusin että täällä on liikkeellä kiipeilyharrastajat. Sitten tuolla Henninsvaerin kylällä kuskille tuumasin ääneen, onkohan eräs Vat-kolleegani tullut tänne kiipeilemään...
Kylä oli pieni ja kaunis,jylhät vuoret taustalla. Tie sinne on tosi mutkainen ja kapea ja pari siltaakin on vain yhden auton levyistä, että liikennevaloilla ohjataan liikennettä vuorotellen sillan kummastakin päästä yli. Näille kilometreille saa varata reilusti aikaa sillä joutuu tulemaan samaa tietä vielä takaisin.
Takaisin tullessa olin vauhdissa kuvannut taas kiipeilijöiden telttakylää ja ajelimme letkassa muiden mukana, kun käänsin sattumalta pääni oikealta puolelta meren puolelle ja näin tutun hahmon ja huidoin hei Ilkka! Ja taputin äkkiä kuskin selkää, että pysähdy, hyvä etten aiheuttanut peräänajoa. Minä hyppäsin kyydistä moikkaamaan kurssikaveria, joka oli kuin olikin harrastamassa porukkansa kanssa täällä kiipeilyä ja pitivät välipäivää ja vain sattuivat olemaan tässä kohdassa tien varressa. Sattuma tässä pienessä maailmassa tai ainakin Lofooteilla
Svolvaerin kylällä ajelimme vielä katsomaan tuota kalastajaleskeä patsassa meren luodolla joka vilkuttaa
Minua tosin hirvitti kun jouduimme ajamaan sinne niin kapeaa tietä joka on rakennettu tämän aallonmurtajan päälle ja toisella puolen meri ilman minkäänlaista reunaa. Bongattiinhan siellä vielä
sukeltajia, jotka nousivat juuri merestä laivahylkysukellukselta.
Respan hoitaja oli vaihtunut mutta yhtä ystävällinen tyttö kertoi, että meille on läheltä Å:n kylää varattu Rorbu-majoitus seuraavaksi yöksi. Siellä ei olisi sitten aamiaista, eikä ainakaan nettiä . Mutta katto on päänpäälle
Svolvaer- Borg- Svolvaer hiukan toista reittiä ja käytiin Henningsvaerin kylällä, jossa ehdottomasti täytyy poiketa. Vain 140 km ja silti koko päivä meni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)