Bärinä Birren blogi: Pyrähdys Lofooteille: osa 4

23.7. 2011 Lauantaina Neljäs päivä Norjassa, Norjan murheen päivä.

(Tarina on kirjoitettu Sakrisoyn netittömässä ja televisiota vailla olevassa rorbu-majassa ja päivitetty blogiin seuraavana päibänä Kabelvågista.) (Kuvat lisätty vasta Suomessa )

Svolvaerissa aamupalan jälkeen suuntasimme markettiin pientä aamu/iltapalaa tulevaan yöpaikkaa varten jos vaikka ei
kylässä olis ruokakauppoja auki - - Lofootien kärjen kylät ovat todella pieniä. ( Huomasimme -Oli todella järkevä ajatus)
Siinä kassalla maksaessani silmiin osui paikalliset iltapäivälehtien otsikot." tämän jälkeen Norja ei ole enää entisensä"ja dramaattiset kuvat terroristihyökkäyksestä Oslossa ja otsikossa luki 18 kuollutta. Palasimme hotellille ja avasimme telkkarin katsoaksemme uutislähetystä (emme olleet illalla aukaisseetkaan koko telkkua).Nyt Norjan uutiset puhuivat vielä hirveämpää josta emme ymmärtäneet että miksi uhreja onkin yli 90 , tarkoittaako drept suomeksi kuollutta. Hirveä suru ja ahdistus ja paha olo valtasi tämän keskellä norjankielistä uutislähetystä hirveää antia. Sieltä täältä infovirrasta saamme selville mitä kauheaa on oikeasti tapahtunut. Kamamme ja läppärit olivat jo mopolaukuissa lukkojen takana ja meillä oli tarkoitus joutua ajoon ennen sadetta. Tieto tästä kamaluudesta teki niiin pahan ja ahdistavan mielen koko päiväksi. Taivaskin oli surunharmaana ja pilvet aloittivat tuhnusateen

joka muuttui lopulta kasteleviksi pisaroina. Tätä surullista päivää kuvaa nämä tänä päivänä näkemämme Norjan liput puolitangossa. Ei niin pientä ja syrjäistä kylää ollut Norjassa, etteikö suru sitä koskettanut tänään.
Maisemat ovat upeita ja yksi todella upea paikka oli tämä vitivalkoinen hiekkaranta Rambergissa. Miten Luoja on tänne turhaan näin upean uimarannan laittanut, kun eihän täällä tarkene uida eikä aurinkokaan paista kuin vähän aikaan silloin tällöin.

Päivän matkasaldo oli tänään Svolvaerista Å:hon ja takaisin Sakrisoyhin hitaat ja mutkaiset 140 km
jossa meillä on sitten oikea kalamaja-mökkihuoneisto eli Rorbu.Näitähän täälläpäin on eikä hotelleja eikä motelleja.Joten olemme nyt ilman aamiaista ja ilman televisiota ja ilman nettiyhteyttä syrjäisessä kalastajakylässä.
Tämä meidän pieni kahden hengen Rorby maksoi 1050, on petivaatteet, parvella sänky, keittiövarustus suihku/wc ja pieni pirtti. Mutta voi voi mitä suomalainen motoristi kaipaa kolean, kostean ajon jälkeen vaatteiden kastuessa -- Niin saunaaa. Nämä kalastajamajat on rakennettu entisiin kalastajien verkkoverstaisiin ja varustevarastoihin. Ehkäpä näissä on osittain asuttukin. Vanhat kuluneet lattialankut, putsatut reikäiset hirret, joiden välissä näkee olevan jotain sammalta tai oisko tuota rakkolevää tai eikun vanhoja kalastajaverkkoja.

Siis olenpa iloinen, että saimme yöpyä näinkin ja tutustua tällaiseen oleiluun.

Matkakilometrejä ehkä tuli muutama lisää kun ajoimme osan matkasta mutkittelevaa päätieltä poikkeavaa eteläistä rantatietä, Maisema oli alavaa, lampaita siellä sun täällä ja

jyrkät vuorenrinteet oikealla puolella. Tällä syrjätiellä maisemat oli vaatimattomammat; alavat ja erittäin karut . Å:hon saapuessamme tuhnusade muuttui jo kastetelevaksi joten museo ja museoalue jäi katselematta, jota on kovasti suositeltu... Tiehän päättyy parkkialueeseen, josta voi kävellä pientä polkua niemen kärkeen. ja näkee tällaista

loukkuun jääneen kiven

niemen kärjestä näkymä

perillä ollaan

Kääntöpisteessä....

Niemen kärjestä näkee karut kallioluodot ja merta ja siinä on hyvä todeta pitemmälle ei nyt Varaderollakaan pääse. Nyt voi kääntyä takaisin tehtävä on suoritettu.
Mitään hurjaa aah elämystä ei tosin tullut, oliko tämäkin samanlainen etappi kuin Nordkapp, ainakin näin taitaa olla niin pyöräilijöille ja motoristeille ja varmaan karavaanareillekin.

Etsimme sateessa jotain Å- kylttiä jonka alla olis voinut ottaa kuvan Varareetasta muttei sellaista löytynyt, tämän bongasin kauempaa sateen kastellessa enemmän.

Vesisateessa ajelimme nyt takaisinpäin ja hurautimme Moskenesin satamaan ja turisti-infoon jossa saimme kuulla että Bodöhön laivamatka kestää 3 tuntia ja matka täytyisi varata 24 tuntia ennen ja jos ei niin sitten täytyy tulla jonottamaan 2,5 tuntia ennen satamaan näin heinäkuussa. Se ratkaisi meidän tulevan suunnan. Ajaisimme takaisin Svolväerin naapurikaupunkiin ja katellaan vielä maisemia ja sitten suunnaksi Riksgränsen ja varasin hotellin seuraavaksi yöksi soittamalla suoraan hotelliin Kabelvågiin.

Respasta kuulimme lähiravintolasta kilometrin päästä majapaikasta ja söimme siellä todella herkulliset kala-ateriat. Hinta oli 440 Nok yhteensä ja juomana vesi.Liharuoat olivat vielä kalliimpia. Illalla vielä iltakävelyllä kirkastuneessa säässä ja kauniissa iltavalossa kuvaamassa tätä kalamajarykelmää ja pientä majapaikkasaarta Sakrisoy.