Olen koonnut makupalat Lofootin reissun kuvista kuvagalleriaan... Kunhan minulla on aikaa tutkia vielä tuota matkani kuva-aineistoani tarkemmin niin lataan vielä muutamia lisää. Myös kuvien nimet tai selostukset laitan kun ennätän. Nyt kuvia tältä Lofootin reissultamme on galleriassa 134, mukana on kaikki blogin tarinassa olleet kuvat sekä monta muuta lisäksi.
Voit kommentoida ja arvioida antamalla tähtiä. Ilahdun kommenteistanne kovasti...
Kuvat löytyvät tästä linkistä mutta muistathan ettei kuviani saa kopioida
Kuvagalleria Lofooteilta
Please, don't copy my pictures
Näytetään tekstit, joissa on tunniste moottoripyöräily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste moottoripyöräily. Näytä kaikki tekstit
27.7.2011
Pyrähdys Lofooteille: osa 8
Tiistai-aamu Katterjokin huoneistohotellissa (Katterjokk Apartments) Riksgränsenin vieressä Ruotsin puolella valkeni, jos se nyt oli kovin pimentynytkään koko yönä, auringonpaisteisena ja itikkaisena. Säätiedotus tosin lupasi sitten meille runsaita ukkossateita kotimatkalle, että huh.
Huoneemme tässä karussa maisemassa ja karussa hotellissa maksoi 680 SEK kun itsellä oli lakanat ja kun lupasi siivota itse huoneensa. Huone oli kapea loukko, jonka ainoa valoikkuna oli lasi-ovet terassille. Ja sängyt olivat päittäin olevia kerrossänkyjä. Ne olivat leveitä yhdelle hengelle ja ahtaita kahdelle. (Petikamppeet neljälle) Minä kiikuin ylimpään ja pelkäsin tippuvani mennessä ja tullessa, ei ollut mistä ottaa kiinni!
Se huoneistoon kuuluva mainostettu sauna olikin käytävällä yhteinen versio eikä se ollut lämmin, mutta osattiinhan se laittaa päälle omin kätösin. Mutta saunojan mielestä se oli erittäin huono: siellä tuli hätäisesti hiki niin ja lauteet olivat kapeat ja tosi epämukavat istua. No se oli se ruotsalainen sauna se, joten se siitä nautinnosta…
Mikä oli erinomaista, niin motoristin kannattaa pyytää alakerran huone ja mopon voi parkkeerata ikkunan alle ja kamppeet terassiovesta sisään. Ei se parkkipaikka kyllä mikään häävi ole. ensin piti etsiä jostain laudan kappale jalustan alle ja toisenkin kerran ajamalla käydä kääntämässä pyörä että saatiin oikeaan asentoon. PS. jätimme palikan seuraavalle tarvitsijalle terassin alle.
Mutta minne avain piti jättää eihän respa eli Ebbas kök auennut kuin vasta 11.00 ja silloin olisimme jo pitkällä. Illan tyttö unohti kertoa tämmöisen asian – vissiin siellä oli joku paikka minne jättää, mutta me ei havaittu ja jätettiin pöydälle ja soittelin matkalta tästä avaimesta.
Luottokorttia tarvittiin hotellin maksuun ja kas vain siinähän oli kohtuukokoinen coop- ruokakauppa samassa rakennuksessa, josta voi muuten evästä itselle ostaa, kun keittiö/ ravintola palveli 11- 20 tai 12-18. kauppa aamusta tuntia aiemmin auki.
niin ne miseliinirenkaat ... hmmm annan 2,5! Se luvattu nettiyhteyskään ei onnistunut, eikä ollut respaa ilta kahdeksan jälkeen... Eikä muutenkaan häikäissyt arkitehtuurillaan, ei varustuksiltaan. Jostain syystä tuli mieleen Haaparannalla oleva parakkimallinen hotelli Cape East, josta on kuvia ja tarinaa tässä Bärinä Birren blogissa 10.7.2009
Kotimatkamme sujui mukavasti, hyvin mustat pilvet siinsivät ajosuunnan horisontissa. Saimme kosteita pisaroita lähellä Kiirunaa ja Pajalaan silloin tällöin niskaamme, muttemme kastuneet. Tiet olivat kyllä paikoin hyvinkin märkiä, joten sade kulki meidän edellämme, meidän onneksi.
Kuskilla kahvihammasta kolotti, kun ei ollut saanut kahvia koko aamuna ja minua nukutti, tien varressa ei näyttänyt olevan kaffepaikkaa kun äkättiin tämä Gruvköket Svappavaarassa, eli kaivoskeittiö joka meni kiinni yhdeltä ja kello oli just viittä vaille. Sieltä sai kahvit paperimukissa, pullaa ei ollut olemassakaan etupäässä tämä keittiö palveli kaivosmiehiä lounasruokapaikkana. Niin ne kahvit oli ilmaiset, ei vissiin ollut hintaa erikseen kahville ja sai tiristää loput kahvisumpit termoksista. Siis hinta laatu suhde kohdallaan. Olihan siellä yksi vessa, naisille ei ollut erikseen omaa ,ihan siisti. Mutta mutta minä jäin jumiin oven lukon taakse ja sain jo hakata ovea ja huutaa apua joten köökin pitäjä nuori poika aukaisi oven tongeilla. Lukosta päätellen tätä on tapahtunut aiemminkin.
Pajala- Pello välillä on tietyömaata pitkät pätkät, joten Varareeta näyttikin oikealta endurolta Pellossa Dessanin kahvilan edessä. Mutta on se vain tylsä väli tuo Abisko- Pello upeiden vuonojen ja merinäkymien jälkeen että minä olin nukahdella.
Motoristiystävät tulivat Pelloon meitä vastaan joten peräkanaa ajeltiin sitten Sinettään asti.
Ja oli mukava tulla taas kotiin ja oli mitä mahtavin sää kello oli 7 illalla ja lämpöä vielä 24 astetta eikä pihalla edes itikoita. Niin täällä on kesä…
Katterjokk (Riksgränsen - Tapio (Rovaniemi) 460km .
Lisäilen edellisiin blogipostauksiin kuvia lähipäivien aikana ja tarkastan paikkojen nimet ja oikeinkirjoituksen ja tarkennan kilometrit ym. Myös ylimääräisen yhteenvetopostauksen kirjaan tästä Lofootin reissusta ja jossain vaiheessa linkitän kuvagalleriaan... enempää ei jaksa pakertaa yhdelle illalle.
Se huoneistoon kuuluva mainostettu sauna olikin käytävällä yhteinen versio eikä se ollut lämmin, mutta osattiinhan se laittaa päälle omin kätösin. Mutta saunojan mielestä se oli erittäin huono: siellä tuli hätäisesti hiki niin ja lauteet olivat kapeat ja tosi epämukavat istua. No se oli se ruotsalainen sauna se, joten se siitä nautinnosta…
Mikä oli erinomaista, niin motoristin kannattaa pyytää alakerran huone ja mopon voi parkkeerata ikkunan alle ja kamppeet terassiovesta sisään. Ei se parkkipaikka kyllä mikään häävi ole. ensin piti etsiä jostain laudan kappale jalustan alle ja toisenkin kerran ajamalla käydä kääntämässä pyörä että saatiin oikeaan asentoon. PS. jätimme palikan seuraavalle tarvitsijalle terassin alle.
Mutta minne avain piti jättää eihän respa eli Ebbas kök auennut kuin vasta 11.00 ja silloin olisimme jo pitkällä. Illan tyttö unohti kertoa tämmöisen asian – vissiin siellä oli joku paikka minne jättää, mutta me ei havaittu ja jätettiin pöydälle ja soittelin matkalta tästä avaimesta. Luottokorttia tarvittiin hotellin maksuun ja kas vain siinähän oli kohtuukokoinen coop- ruokakauppa samassa rakennuksessa, josta voi muuten evästä itselle ostaa, kun keittiö/ ravintola palveli 11- 20 tai 12-18. kauppa aamusta tuntia aiemmin auki.
niin ne miseliinirenkaat ... hmmm annan 2,5! Se luvattu nettiyhteyskään ei onnistunut, eikä ollut respaa ilta kahdeksan jälkeen... Eikä muutenkaan häikäissyt arkitehtuurillaan, ei varustuksiltaan. Jostain syystä tuli mieleen Haaparannalla oleva parakkimallinen hotelli Cape East, josta on kuvia ja tarinaa tässä Bärinä Birren blogissa 10.7.2009
Kotimatkamme sujui mukavasti, hyvin mustat pilvet siinsivät ajosuunnan horisontissa. Saimme kosteita pisaroita lähellä Kiirunaa ja Pajalaan silloin tällöin niskaamme, muttemme kastuneet. Tiet olivat kyllä paikoin hyvinkin märkiä, joten sade kulki meidän edellämme, meidän onneksi.
Kuskilla kahvihammasta kolotti, kun ei ollut saanut kahvia koko aamuna ja minua nukutti, tien varressa ei näyttänyt olevan kaffepaikkaa kun äkättiin tämä Gruvköket Svappavaarassa, eli kaivoskeittiö joka meni kiinni yhdeltä ja kello oli just viittä vaille. Sieltä sai kahvit paperimukissa, pullaa ei ollut olemassakaan etupäässä tämä keittiö palveli kaivosmiehiä lounasruokapaikkana. Niin ne kahvit oli ilmaiset, ei vissiin ollut hintaa erikseen kahville ja sai tiristää loput kahvisumpit termoksista. Siis hinta laatu suhde kohdallaan. Olihan siellä yksi vessa, naisille ei ollut erikseen omaa ,ihan siisti. Mutta mutta minä jäin jumiin oven lukon taakse ja sain jo hakata ovea ja huutaa apua joten köökin pitäjä nuori poika aukaisi oven tongeilla. Lukosta päätellen tätä on tapahtunut aiemminkin.
Pajala- Pello välillä on tietyömaata pitkät pätkät, joten Varareeta näyttikin oikealta endurolta Pellossa Dessanin kahvilan edessä. Mutta on se vain tylsä väli tuo Abisko- Pello upeiden vuonojen ja merinäkymien jälkeen että minä olin nukahdella.
 |
| Anu ja Pekka Dessanin kahvila Pellon rajalla Ruotsin puolella |
Motoristiystävät tulivat Pelloon meitä vastaan joten peräkanaa ajeltiin sitten Sinettään asti.
Ja oli mukava tulla taas kotiin ja oli mitä mahtavin sää kello oli 7 illalla ja lämpöä vielä 24 astetta eikä pihalla edes itikoita. Niin täällä on kesä…
Katterjokk (Riksgränsen - Tapio (Rovaniemi) 460km .
Lisäilen edellisiin blogipostauksiin kuvia lähipäivien aikana ja tarkastan paikkojen nimet ja oikeinkirjoituksen ja tarkennan kilometrit ym. Myös ylimääräisen yhteenvetopostauksen kirjaan tästä Lofootin reissusta ja jossain vaiheessa linkitän kuvagalleriaan... enempää ei jaksa pakertaa yhdelle illalle.
22.5.2011
Kuukauden ajotauon jälkeen - Kolarissa ei kolarissa
 |
| maamies pellollansa kerää pois paalejansa |
 | |||
| Lappean loma - terassiko auki? No ei ollut vielä |
 |
| Lohiveneet odottelivat soutelijoita |
 | ||||||
| Mittari varjossa |
 |
| mopoturisti- blogin kirjoittaja |
Täältä terassilta näppäsin valokuvan kilpailevasta yrityksestä Nuuskakaira-ravintolasta, jossa kuvattiin Napapiirin sankarit elokuvaa. On muuten hauska elokuva!!!
Matka Jatkuu.... ja piipahdimme Kolarin vanhaa kirkkoa kuvaamassa
ja sitten oli suuntana kotiinpäin mutkan kautta päällysteitä pitkin eli Kurtakko- Kaukonen- Alakylä- Lohiniva- Tapio
 |
| Oi miten upean värinen hylätty talo |
 |
| Muuten tämä pätkä oli kyllä tylsäääää mutta avohakkuuaukean kohdalla vauhdissa kuvattu Ylläs |
 |
| Lohihovin kotitekoiset kahvipullat. |
Matkan varrella huomasimme että paikoitellen koivuissa ei näkynyt lainkaan vihreää, osassa hiukan, mutta meillä kotona kevät on tällä mallilla jos mitataan pihakoivun lehtien koolla.
24.7.2009
Matkalla Norjassa osa 10
Maanantaina 20.7.2009
Narvikin venesatamasta
Aamulla nukuimme herroiksi ja aamupalalla sai huomata, että ”Pohjantähteet” -hotellissa oli ihan mukavat aamiaiset ja eväätkin saattoi tehdä matkaan. Niin ja me saimme luvan jäädä toiseksi yöksi. Siispä tänään vain lepäilyä ja rentoutumista ja huomenna suunnitelmissa tiukkaan tahtiin suoraan kotiin yhtenä päivänä yli viisisataa kilometriä.
Rauhaa symboloiva patsas Narvikin keskustassa
Eki lähti tutustumaan sotamuseoon ja minä lataamaan edellisen päivien kuvia ja blogia.
Tämän jälkeen suuntana oli uudelleen edellisen päivän ”vesitornin” näköalamäki, sillä klo 13.00 ja 21.00 päivittäin puhdistuspumput nostattavat automaattisesti geysiirin eli vesisuihkun 45 metrin korkeuteen ja tämän halusimme nähdä. Tätä nähtävyyttä ei kerrota missään esitteessä. Me luettiin rakennuksen seinästä kylttiä ja ihmeteltiin että mitä tuo tarkoittaa niin paikalliset norjalaiset kertoivat, että kyseessä on Narvikin juomavesilaitoksen tapa pitää säiliöt puhtaana.
Lämpötila oli +16, aurinko paistoi mutta mereltä tuli tuulenvire. Vesisuihku ei kestänyt viittä minuuttia pitempään, joten pikainen kylmäsuihku karaisee vain.
Nopeasti kuivaamaan ja vaatteiden vaihtoon ja takaisin päiväkodille käpöttelemään. Kysyin toiselta hoitajalta käyvätkö he usein täällä ”suihkussa”. Hän kertoi, että tämä on toinen kerta tälle kesälle. Me olemme Narvikissa täällä tällaiset päivät on jo oikeita ”kesäpäiviä” – olemme niin pohjoisessa. Mitähän Suomessa sanottaisiin tällaisesta lystistä???
Hupiajelumme suuntasi pohjoiseen päin Lofoottien ja Altan suuntaan. Tarkoituksena oli bongata sotamuistomerkkejä ja maisemia.
muistomerkkien vieressä punakoivuja...
Siinäpä tuli vastaan mukavia mutkia, vuoria ja sinistä vuonoa, kuin komea silta ja tietunneli.
Löysimme mukavannäköisen Viking hotelli-kahvilan, joka olisi myös edullinen yöpyä. Hinta 850 NOK.
Siinäpä ajatusta, jos ajaisi kotoa Kiirunan kautta kerralla tähän hotelliin Lofooteille mennessä( ei tarvitsisi ajaa Narvikiin), näköalakin mikä upein ja kahvitarjoilu pelasi ja oli laadukasta. Siis kyseiselle kahvipaikalle viisi miseliiniä vai mitä päättelet kuvasta?
Norjalla on trolli eli peikkovillityksensä kun meillä suomalaisilla on joulupukki… niin kylläpä noita peikkoja näki siellä sun täällä, joskus siis ihan mauttomissakin paikoissa… onkohan sama meidän joulupukin kanssa?
Norjassa on myös sitten melkoinen trampoliinivillitys. Tiheästi rakennetulla Narvikin näköalarinteellä saman kadun kolmessa vierekkäisessä talossa könötti ahtaasti trampoliini pihalla. Siis jokaisella pitää olla oma ja varsinkin kun naapurillakin on.
Tällä matkalla on tullut kyllä selväksi, miksi norjalaiset on hyviä urheilijoita ja hiihtomestareita. Eihän se ole mikään ihme. Lapset joutuvat aivan pienestä pitäen jo kotipihalla ja kotitalossa kiipeämään jyrkkiä rinteitä, teitä ja portaita. Siinä myös oli ero, kuntopoluilta tuli ja meni nuoria noin kaksikymppisiä lenkille, meillä siellä käy kuntoilemassa keski-ikäiset laihduttajat ja himoliikkujat. Muutenkin norjalaiset näyttävät täällä laihoilta ja terveiltä ja joka kylästä löytyy urheilukentät ja liikuntahallit. Norja on urheilun suuri maa – sen huomaa.
Norja ompi maa jos on kaikki kaltevaa…
Tällä reissulla opin paljon asioita Norjasta. Tai sanotaan niin päin, etten tiennyt Norjasta juuri mitään – mitä nyt sen että Norja voitti euroviisut tänä vuonna. En tiennyt nimetä montaakaan paikannimeä ennen reissuun lähtöä.
Narvikin venesatamasta
Aamulla nukuimme herroiksi ja aamupalalla sai huomata, että ”Pohjantähteet” -hotellissa oli ihan mukavat aamiaiset ja eväätkin saattoi tehdä matkaan. Niin ja me saimme luvan jäädä toiseksi yöksi. Siispä tänään vain lepäilyä ja rentoutumista ja huomenna suunnitelmissa tiukkaan tahtiin suoraan kotiin yhtenä päivänä yli viisisataa kilometriä.
Rauhaa symboloiva patsas Narvikin keskustassa
Eki lähti tutustumaan sotamuseoon ja minä lataamaan edellisen päivien kuvia ja blogia.
Tämän jälkeen suuntana oli uudelleen edellisen päivän ”vesitornin” näköalamäki, sillä klo 13.00 ja 21.00 päivittäin puhdistuspumput nostattavat automaattisesti geysiirin eli vesisuihkun 45 metrin korkeuteen ja tämän halusimme nähdä. Tätä nähtävyyttä ei kerrota missään esitteessä. Me luettiin rakennuksen seinästä kylttiä ja ihmeteltiin että mitä tuo tarkoittaa niin paikalliset norjalaiset kertoivat, että kyseessä on Narvikin juomavesilaitoksen tapa pitää säiliöt puhtaana.
Tasan klo 13.00 alkoi vettä pursuta torves
ta ja niin sitten näimme kuinka hoitajat innostivat lapsia juoksemaan vesisumun ja -suihkun alta. Arvatenkin sehän oli lapsista kivaa.
Lämpötila oli +16, aurinko paistoi mutta mereltä tuli tuulenvire. Vesisuihku ei kestänyt viittä minuuttia pitempään, joten pikainen kylmäsuihku karaisee vain.
Nopeasti kuivaamaan ja vaatteiden vaihtoon ja takaisin päiväkodille käpöttelemään. Kysyin toiselta hoitajalta käyvätkö he usein täällä ”suihkussa”. Hän kertoi, että tämä on toinen kerta tälle kesälle. Me olemme Narvikissa täällä tällaiset päivät on jo oikeita ”kesäpäiviä” – olemme niin pohjoisessa. Mitähän Suomessa sanottaisiin tällaisesta lystistä??? 
Hupiajelumme suuntasi pohjoiseen päin Lofoottien ja Altan suuntaan. Tarkoituksena oli bongata sotamuistomerkkejä ja maisemia.
muistomerkkien vieressä punakoivuja...
Siinäpä tuli vastaan mukavia mutkia, vuoria ja sinistä vuonoa, kuin komea silta ja tietunneli.
Löysimme mukavannäköisen Viking hotelli-kahvilan, joka olisi myös edullinen yöpyä. Hinta 850 NOK.
Siinäpä ajatusta, jos ajaisi kotoa Kiirunan kautta kerralla tähän hotelliin Lofooteille mennessä( ei tarvitsisi ajaa Narvikiin), näköalakin mikä upein ja kahvitarjoilu pelasi ja oli laadukasta. Siis kyseiselle kahvipaikalle viisi miseliiniä vai mitä päättelet kuvasta?
Norjalla on trolli eli peikkovillityksensä kun meillä suomalaisilla on joulupukki… niin kylläpä noita peikkoja näki siellä sun täällä, joskus siis ihan mauttomissakin paikoissa… onkohan sama meidän joulupukin kanssa?
Norjassa on myös sitten melkoinen trampoliinivillitys. Tiheästi rakennetulla Narvikin näköalarinteellä saman kadun kolmessa vierekkäisessä talossa könötti ahtaasti trampoliini pihalla. Siis jokaisella pitää olla oma ja varsinkin kun naapurillakin on.
Tällä matkalla on tullut kyllä selväksi, miksi norjalaiset on hyviä urheilijoita ja hiihtomestareita. Eihän se ole mikään ihme. Lapset joutuvat aivan pienestä pitäen jo kotipihalla ja kotitalossa kiipeämään jyrkkiä rinteitä, teitä ja portaita. Siinä myös oli ero, kuntopoluilta tuli ja meni nuoria noin kaksikymppisiä lenkille, meillä siellä käy kuntoilemassa keski-ikäiset laihduttajat ja himoliikkujat. Muutenkin norjalaiset näyttävät täällä laihoilta ja terveiltä ja joka kylästä löytyy urheilukentät ja liikuntahallit. Norja on urheilun suuri maa – sen huomaa.
Norja ompi maa jos on kaikki kaltevaa…
Tällä reissulla opin paljon asioita Norjasta. Tai sanotaan niin päin, etten tiennyt Norjasta juuri mitään – mitä nyt sen että Norja voitti euroviisut tänä vuonna. En tiennyt nimetä montaakaan paikannimeä ennen reissuun lähtöä.
Nyt on joutunut etsimään kartasta vaikka mimmoista nimeä. Se myös hämää, että kartassa ja luonnossa paikannimet oli kirjoitettu eri tavalla, mikä sekoitti joskus. Sitten yritimme opetella lukemaan norjan kielen öötä ja äätä, jotka oli kirjoitettu ø æ.
Opin myös, että suurin osa ymmärsi minun ruotsinkielellä kysymääni ja itse ymmärsin hyvin toisten puhumaa norjankieltä, mutta en kaikkea, taas toisten norjan kielestä ei ottanut selvää edes erkin emäntä.
Mutta enpä ennen tiennyt, että Norjassa vesivoimalat voi olla myös tämännäköisiä putkivoimaloita
Päivän piennarkukkaset
Päivän hupiajelua Narvikissa ja ympäristössä kertyi 100 km.
Opin myös, että suurin osa ymmärsi minun ruotsinkielellä kysymääni ja itse ymmärsin hyvin toisten puhumaa norjankieltä, mutta en kaikkea, taas toisten norjan kielestä ei ottanut selvää edes erkin emäntä.
Mutta enpä ennen tiennyt, että Norjassa vesivoimalat voi olla myös tämännäköisiä putkivoimaloita
Päivän piennarkukkaset
Päivän hupiajelua Narvikissa ja ympäristössä kertyi 100 km.
15.7.2009
Matkalla Norjassa osa 4
Tiistaina 14.7 MosjØssä.
Blogistani jäi eilinen päivä, yöpymis mökissä ei ollut nettiä.
Eilenkin oli kaunis päivä – kauniit merelliset maisemat ja paljon mutkia. Matkasimme siis Overhallasta Brönnöysundiin suomalaisittain kirjoitettuna.
<
Eilisen matkan yksi elämys oli lauttamatka, jota sai odotella tunnin auringon paisteessa
Toisella puolen vuonoa, pikkupaikkakunnan infopisteessä ei osattu neuvoa kuin oman pikkukunnan olemattomia yöpymisiä. Joten eikun vaan matkaan Saavuimme sitten Brönnöysundiin kolmen aikaan iltapäivästä ja löysimme turisti-infon jossa pyysimme opasta auttamaan etsimään joku yöpaikka. Osoittautui, että kaikki on oikeastaan varattu- kaupungissa jonkun filmin kuvaaminen takia. Usean puhelun jälkeen, saimme kylän viimeisen vapaan mökin. Hinnaltaan se oli 450 NOK ja siihen olisi mahtunut kaksi muutakin. Oli sähköt ja veranta. Vuorimaisema ja aurinkoa. Me saimme siellä pestyä pyykin 25 NOK hintaan ja suihkusta piti laittaa 10 kruunua laatikkoon. Tätä leirintäaluetta piti vanhempi pariskunta ja emäntä oli koristellut mökit ja alueen aivan täyteen puoli antiikilla ja kaikella pikku tilpehöörillä, katseltavaa ja kuvattavaa riitti.
Ajelimme sieltä myös niemen kärkeen vai onko se jo sillalla yhdistetty saari, mutta paikkaan nimeltä Torghatten.
Ensimmäinen elämys oli siro ja korkea silta - niin sillassa oli vain pitkä mutka.
Loppumatka olikin sitten kapeahkoa asfaltoitua maalaistietä, jos eteen sattui maitoauto – mites ohitat…
kuvassa taustalla näkyy tuo päämäärämme Torghatten.
Eli kyseessä on melkoisen iso kallioinen vuori, jonka läpi on reikä. Oli kuuma eikä minulla ollut tietoa että mikä tien päässä pitäisi olla ja miten sinne pääsee. Alhaalla oli kyltti, jonka tekstiä oli matkan pituuden kohdalta raaputeltu. Minä arvelin että okei lähdempä kurkkaamaan kun pikkulapsetkin on menossa ja vesipullo vain matkassa. Jätin tyhmyyttäni mopohousut päälle ja kameran kaulaan. Olisin ottanut edes sen vesipullon matkaan. Matkaa oli ylöspäin kivistä polkua 30 min ja loppuosuus jäi näillä eväillä nousematta, sillä en halunnut jättää toista niin pitkäksi aikaa yksin. Näin siis luolan suuaukon ja sydän huonokuntoisuutta pampailen laskeuduin takaisin. Joten jäi jotain hampaan koloon. Tämä kolo on koettava uudelleen yhdessä ajan kanssa.
Mökissä saimme sitten kokeilla niitä minikokoon meneviä ohuita kangasmakuupusseja ts. oikeastaan lakanaa. Minulle se osoittaui ihan kelpo-jutuksi, päälle vetäisi vain mökin filtin ja pään alle talon tyynyn. Mutta Eki on hiukan toista kokoa – hän ei mahtunut siihen kovin hyvin – täytyy etsiä parempaa kokoa.
/
Eilen maanantaina 13.7 ajelimme 210km
Tänään tiistaina 14.7
lähdimme Brönnöysundin Moskensin leirintäalueen mökistä klo 11.00 ja aurinko lämmitti liki hellerajalle koko päivän.
Tämän päivän elämyksiä on olleet yhä vain hämmästyttävät vuoret, vuonot, komeat kosket ja putoukset.
Seinäsuorat rinteet – kuinka niissä voi puut kasvaa. Sekä sen lisäksi tunneli, jonka pituus oli 5,9 km.
Se oli virkistävä kokemus helteestä viileään luolaan. Mittari putosi 13 asteeseen ja luola on todella himmeästi valaistu, että minulla takkapenkkiläisellä aurinkolasien läpi ei juuri paljon näe.
ja vuoren toisella puolella maisema onkin karumpaa...
Vuorten yli ja läpi tultuamme saimme pienen sateen niskaan, että sain kameran pukata takin sisälle.
On ollut elämystä taas huomata miten myrskypilvet eivät nouse vuorten yli rannikolle, kuten eilenkin merituuli hajotti uhkaapat pilvet ja rannikkokaupunki sai pitää sinisen taivaansa, näin kävi myös täällä tänään.
näkymä hotellin ikkunasta ennen kävelylle lähtöä...
Mosjön rantakadun vanhoja rakennuksia ihailimme iltakävelyllä ja kävimme syömässä.
Viisastuneena emme tilanneet isoa pizzaa vaan kanaa eri tavoilla. Ruuat maksoivat Gilles cafessa 198 NOK ja oluet 130NOK, eli yksi olut oli hitusen yli 7 euroa. Ruuat maksoi 21 euroa.
Hotellimme sijaitsee rautatieasemaa vastapäätä toisen motellin vieressä aivan E4 varressa, mutta kas vain ei tänne sisälle niin pahasti kuulukaan tuo liikenteen meteli. Hotellimme Mosjön hotelli A/S ei näytä kovin houkuttelevalta, mutta toistaiseksi kaikki ovat olleet meille ihan jees. siistiä ja puhdasta. Nettikin toimii…
Blogistani jäi eilinen päivä, yöpymis mökissä ei ollut nettiä.
Eilenkin oli kaunis päivä – kauniit merelliset maisemat ja paljon mutkia. Matkasimme siis Overhallasta Brönnöysundiin suomalaisittain kirjoitettuna.
<
Eilisen matkan yksi elämys oli lauttamatka, jota sai odotella tunnin auringon paisteessa
Toisella puolen vuonoa, pikkupaikkakunnan infopisteessä ei osattu neuvoa kuin oman pikkukunnan olemattomia yöpymisiä. Joten eikun vaan matkaan Saavuimme sitten Brönnöysundiin kolmen aikaan iltapäivästä ja löysimme turisti-infon jossa pyysimme opasta auttamaan etsimään joku yöpaikka. Osoittautui, että kaikki on oikeastaan varattu- kaupungissa jonkun filmin kuvaaminen takia. Usean puhelun jälkeen, saimme kylän viimeisen vapaan mökin. Hinnaltaan se oli 450 NOK ja siihen olisi mahtunut kaksi muutakin. Oli sähköt ja veranta. Vuorimaisema ja aurinkoa. Me saimme siellä pestyä pyykin 25 NOK hintaan ja suihkusta piti laittaa 10 kruunua laatikkoon. Tätä leirintäaluetta piti vanhempi pariskunta ja emäntä oli koristellut mökit ja alueen aivan täyteen puoli antiikilla ja kaikella pikku tilpehöörillä, katseltavaa ja kuvattavaa riitti.
Ajelimme sieltä myös niemen kärkeen vai onko se jo sillalla yhdistetty saari, mutta paikkaan nimeltä Torghatten.
Ensimmäinen elämys oli siro ja korkea silta - niin sillassa oli vain pitkä mutka.
Loppumatka olikin sitten kapeahkoa asfaltoitua maalaistietä, jos eteen sattui maitoauto – mites ohitat…
kuvassa taustalla näkyy tuo päämäärämme Torghatten.Eli kyseessä on melkoisen iso kallioinen vuori, jonka läpi on reikä. Oli kuuma eikä minulla ollut tietoa että mikä tien päässä pitäisi olla ja miten sinne pääsee. Alhaalla oli kyltti, jonka tekstiä oli matkan pituuden kohdalta raaputeltu. Minä arvelin että okei lähdempä kurkkaamaan kun pikkulapsetkin on menossa ja vesipullo vain matkassa. Jätin tyhmyyttäni mopohousut päälle ja kameran kaulaan. Olisin ottanut edes sen vesipullon matkaan. Matkaa oli ylöspäin kivistä polkua 30 min ja loppuosuus jäi näillä eväillä nousematta, sillä en halunnut jättää toista niin pitkäksi aikaa yksin. Näin siis luolan suuaukon ja sydän huonokuntoisuutta pampailen laskeuduin takaisin. Joten jäi jotain hampaan koloon. Tämä kolo on koettava uudelleen yhdessä ajan kanssa.
Mökissä saimme sitten kokeilla niitä minikokoon meneviä ohuita kangasmakuupusseja ts. oikeastaan lakanaa. Minulle se osoittaui ihan kelpo-jutuksi, päälle vetäisi vain mökin filtin ja pään alle talon tyynyn. Mutta Eki on hiukan toista kokoa – hän ei mahtunut siihen kovin hyvin – täytyy etsiä parempaa kokoa.
/
Eilen maanantaina 13.7 ajelimme 210km
Tänään tiistaina 14.7
lähdimme Brönnöysundin Moskensin leirintäalueen mökistä klo 11.00 ja aurinko lämmitti liki hellerajalle koko päivän.
Tämän päivän elämyksiä on olleet yhä vain hämmästyttävät vuoret, vuonot, komeat kosket ja putoukset.
Seinäsuorat rinteet – kuinka niissä voi puut kasvaa. Sekä sen lisäksi tunneli, jonka pituus oli 5,9 km. 
Se oli virkistävä kokemus helteestä viileään luolaan. Mittari putosi 13 asteeseen ja luola on todella himmeästi valaistu, että minulla takkapenkkiläisellä aurinkolasien läpi ei juuri paljon näe.
ja vuoren toisella puolella maisema onkin karumpaa...
Vuorten yli ja läpi tultuamme saimme pienen sateen niskaan, että sain kameran pukata takin sisälle.
On ollut elämystä taas huomata miten myrskypilvet eivät nouse vuorten yli rannikolle, kuten eilenkin merituuli hajotti uhkaapat pilvet ja rannikkokaupunki sai pitää sinisen taivaansa, näin kävi myös täällä tänään.
näkymä hotellin ikkunasta ennen kävelylle lähtöä...
Mosjön rantakadun vanhoja rakennuksia ihailimme iltakävelyllä ja kävimme syömässä.
Viisastuneena emme tilanneet isoa pizzaa vaan kanaa eri tavoilla. Ruuat maksoivat Gilles cafessa 198 NOK ja oluet 130NOK, eli yksi olut oli hitusen yli 7 euroa. Ruuat maksoi 21 euroa.Hotellimme sijaitsee rautatieasemaa vastapäätä toisen motellin vieressä aivan E4 varressa, mutta kas vain ei tänne sisälle niin pahasti kuulukaan tuo liikenteen meteli. Hotellimme Mosjön hotelli A/S ei näytä kovin houkuttelevalta, mutta toistaiseksi kaikki ovat olleet meille ihan jees. siistiä ja puhdasta. Nettikin toimii…
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)