Pyrähdys Lofooteille: osa 8

Tiistai-aamu Katterjokin huoneistohotellissa (Katterjokk Apartments) Riksgränsenin vieressä Ruotsin puolella valkeni, jos se nyt oli kovin pimentynytkään koko yönä, auringonpaisteisena ja itikkaisena. Säätiedotus  tosin lupasi sitten meille runsaita ukkossateita kotimatkalle, että huh.

Huoneemme tässä karussa maisemassa ja karussa hotellissa maksoi 680 SEK  kun itsellä oli lakanat ja kun lupasi siivota itse huoneensa.   Huone oli kapea  loukko, jonka ainoa valoikkuna oli lasi-ovet terassille. Ja sängyt olivat päittäin olevia kerrossänkyjä.  Ne olivat leveitä yhdelle hengelle ja ahtaita kahdelle. (Petikamppeet  neljälle)   Minä kiikuin ylimpään ja pelkäsin tippuvani mennessä ja tullessa, ei ollut mistä ottaa kiinni!
 
Se huoneistoon kuuluva mainostettu sauna olikin käytävällä yhteinen versio eikä se ollut lämmin, mutta osattiinhan se laittaa päälle omin kätösin.  Mutta saunojan mielestä  se oli erittäin huono: siellä tuli hätäisesti hiki niin ja lauteet olivat  kapeat ja tosi epämukavat istua.  No se oli se ruotsalainen sauna se, joten se siitä nautinnosta…

Mikä oli erinomaista, niin motoristin kannattaa pyytää alakerran huone ja mopon voi parkkeerata ikkunan alle ja kamppeet terassiovesta sisään.  Ei se parkkipaikka kyllä mikään häävi ole. ensin piti etsiä jostain laudan kappale jalustan alle  ja toisenkin kerran ajamalla käydä kääntämässä pyörä että saatiin oikeaan asentoon.  PS. jätimme palikan seuraavalle tarvitsijalle terassin alle.

Mutta minne avain piti jättää eihän respa eli Ebbas kök auennut kuin vasta 11.00 ja silloin olisimme jo pitkällä. Illan tyttö unohti kertoa tämmöisen asian – vissiin siellä oli joku paikka minne jättää, mutta me ei havaittu ja jätettiin pöydälle ja soittelin matkalta tästä avaimesta.  

Luottokorttia tarvittiin hotellin maksuun  ja kas vain siinähän oli kohtuukokoinen coop- ruokakauppa samassa rakennuksessa, josta voi muuten evästä itselle ostaa, kun keittiö/ ravintola palveli 11- 20 tai 12-18. kauppa aamusta tuntia aiemmin auki.

niin ne miseliinirenkaat ... hmmm  annan 2,5! Se luvattu nettiyhteyskään ei onnistunut, eikä ollut respaa ilta kahdeksan jälkeen... Eikä muutenkaan häikäissyt  arkitehtuurillaan, ei varustuksiltaan. Jostain syystä tuli mieleen Haaparannalla oleva  parakkimallinen hotelli Cape East, josta on kuvia ja tarinaa tässä Bärinä Birren blogissa  10.7.2009

 
Kotimatkamme sujui mukavasti, hyvin mustat pilvet siinsivät ajosuunnan horisontissa. Saimme kosteita pisaroita  lähellä Kiirunaa ja Pajalaan  silloin tällöin niskaamme, muttemme kastuneet. Tiet olivat kyllä paikoin hyvinkin märkiä, joten sade kulki meidän edellämme, meidän onneksi.
 Kuskilla kahvihammasta kolotti, kun ei ollut saanut kahvia koko aamuna ja minua nukutti, tien varressa ei näyttänyt olevan kaffepaikkaa kun äkättiin tämä Gruvköket Svappavaarassa, eli kaivoskeittiö joka meni kiinni yhdeltä ja kello oli just viittä vaille.   Sieltä sai kahvit paperimukissa, pullaa ei ollut olemassakaan etupäässä tämä keittiö palveli kaivosmiehiä lounasruokapaikkana. Niin ne kahvit oli ilmaiset, ei vissiin ollut hintaa erikseen kahville ja sai tiristää loput kahvisumpit termoksista.  Siis hinta laatu suhde kohdallaan.  Olihan siellä yksi vessa, naisille ei ollut erikseen omaa ,ihan siisti. Mutta mutta minä jäin jumiin oven lukon taakse ja sain jo hakata ovea ja huutaa apua joten köökin pitäjä nuori poika aukaisi oven tongeilla. Lukosta päätellen  tätä on tapahtunut aiemminkin.

  Pajala- Pello välillä on tietyömaata pitkät pätkät, joten Varareeta näyttikin oikealta endurolta Pellossa Dessanin kahvilan edessä. Mutta on se vain tylsä väli tuo Abisko- Pello upeiden vuonojen ja merinäkymien jälkeen että minä olin  nukahdella. 

Anu ja Pekka  Dessanin kahvila Pellon rajalla Ruotsin puolella

Motoristiystävät tulivat Pelloon meitä vastaan joten  peräkanaa ajeltiin sitten  Sinettään asti.
Ja oli mukava tulla taas kotiin ja oli mitä mahtavin sää kello oli 7 illalla ja lämpöä vielä 24 astetta eikä pihalla edes itikoita.  Niin täällä on kesä…

Katterjokk (Riksgränsen - Tapio (Rovaniemi) 460km .

Lisäilen edellisiin blogipostauksiin kuvia lähipäivien aikana ja tarkastan paikkojen nimet ja oikeinkirjoituksen  ja tarkennan kilometrit  ym.   Myös ylimääräisen yhteenvetopostauksen kirjaan tästä Lofootin reissusta ja jossain vaiheessa linkitän kuvagalleriaan... enempää ei jaksa pakertaa yhdelle illalle.

Pyrähdys Lofooteille: osa 4

23.7. 2011 Lauantaina Neljäs päivä Norjassa, Norjan murheen päivä.

(Tarina on kirjoitettu Sakrisoyn  netittömässä ja televisiota vailla olevassa rorbu-majassa  ja päivitetty blogiin seuraavana päibänä Kabelvågista.)  (Kuvat lisätty vasta Suomessa )

Svolvaerissa aamupalan jälkeen suuntasimme markettiin pientä aamu/iltapalaa tulevaan yöpaikkaa varten jos vaikka ei
kylässä olis  ruokakauppoja auki - -  Lofootien kärjen kylät ovat todella pieniä. ( Huomasimme -Oli todella järkevä ajatus)
Siinä kassalla maksaessani silmiin osui paikalliset iltapäivälehtien otsikot." tämän jälkeen Norja ei ole enää entisensä"ja dramaattiset kuvat terroristihyökkäyksestä Oslossa ja otsikossa luki 18 kuollutta. Palasimme hotellille ja avasimme  telkkarin katsoaksemme uutislähetystä (emme olleet illalla aukaisseetkaan koko telkkua).Nyt Norjan uutiset puhuivat vielä hirveämpää josta emme ymmärtäneet että miksi uhreja onkin  yli 90 , tarkoittaako drept suomeksi kuollutta.  Hirveä suru ja ahdistus ja paha olo valtasi tämän keskellä norjankielistä uutislähetystä hirveää antia.  Sieltä täältä infovirrasta saamme selville mitä kauheaa on oikeasti tapahtunut. Kamamme ja läppärit olivat jo mopolaukuissa lukkojen takana ja meillä oli tarkoitus  joutua ajoon ennen sadetta.  Tieto tästä kamaluudesta teki   niiin pahan ja ahdistavan mielen koko päiväksi. Taivaskin oli surunharmaana ja pilvet aloittivat tuhnusateen

joka muuttui lopulta kasteleviksi pisaroina. Tätä surullista päivää kuvaa nämä tänä päivänä näkemämme Norjan liput puolitangossa. Ei niin pientä ja syrjäistä kylää ollut Norjassa, etteikö suru sitä koskettanut tänään.
 Maisemat ovat upeita ja yksi todella upea paikka oli tämä vitivalkoinen hiekkaranta Rambergissa. Miten Luoja on tänne turhaan näin upean uimarannan laittanut, kun eihän täällä tarkene uida eikä aurinkokaan paista kuin vähän aikaan silloin tällöin.

Päivän matkasaldo oli tänään Svolvaerista Å:hon ja takaisin Sakrisoyhin hitaat ja mutkaiset 140 km
jossa meillä on sitten oikea kalamaja-mökkihuoneisto eli Rorbu.Näitähän täälläpäin on eikä hotelleja eikä motelleja.Joten olemme nyt ilman aamiaista ja ilman televisiota ja ilman nettiyhteyttä syrjäisessä kalastajakylässä.
Tämä meidän pieni kahden hengen Rorby maksoi 1050, on petivaatteet, parvella sänky, keittiövarustus suihku/wc ja pieni pirtti. Mutta voi voi mitä suomalainen motoristi kaipaa kolean, kostean ajon jälkeen vaatteiden kastuessa -- Niin saunaaa. Nämä kalastajamajat on rakennettu entisiin kalastajien verkkoverstaisiin ja varustevarastoihin. Ehkäpä näissä on osittain asuttukin. Vanhat kuluneet lattialankut, putsatut reikäiset hirret, joiden välissä näkee olevan jotain sammalta tai oisko tuota rakkolevää tai eikun vanhoja kalastajaverkkoja.

Siis olenpa iloinen, että saimme yöpyä näinkin ja tutustua tällaiseen oleiluun.

 Matkakilometrejä ehkä tuli muutama lisää kun ajoimme osan matkasta mutkittelevaa päätieltä poikkeavaa eteläistä rantatietä, Maisema oli alavaa, lampaita siellä sun täällä ja 

jyrkät vuorenrinteet oikealla puolella. Tällä syrjätiellä  maisemat oli vaatimattomammat; alavat ja erittäin karut . Å:hon saapuessamme tuhnusade muuttui jo kastetelevaksi joten museo ja museoalue jäi katselematta, jota on kovasti suositeltu... Tiehän päättyy parkkialueeseen, josta voi kävellä pientä polkua niemen kärkeen. ja näkee tällaista

loukkuun jääneen kiven

niemen kärjestä näkymä

perillä ollaan

Kääntöpisteessä....

Niemen kärjestä näkee karut kallioluodot ja merta ja  siinä on hyvä todeta  pitemmälle ei nyt  Varaderollakaan  pääse. Nyt voi kääntyä takaisin tehtävä on suoritettu.
Mitään hurjaa aah elämystä ei tosin tullut, oliko tämäkin samanlainen etappi kuin Nordkapp, ainakin näin taitaa olla niin pyöräilijöille ja motoristeille ja varmaan karavaanareillekin.

Etsimme sateessa jotain Å- kylttiä jonka alla olis voinut ottaa kuvan Varareetasta muttei sellaista löytynyt, tämän bongasin kauempaa  sateen kastellessa enemmän.

Vesisateessa ajelimme nyt takaisinpäin ja hurautimme Moskenesin satamaan ja turisti-infoon jossa saimme kuulla että Bodöhön laivamatka kestää 3 tuntia ja matka täytyisi varata 24 tuntia ennen ja jos ei niin sitten täytyy tulla jonottamaan 2,5 tuntia ennen satamaan näin heinäkuussa. Se ratkaisi meidän tulevan suunnan. Ajaisimme takaisin Svolväerin naapurikaupunkiin ja katellaan vielä maisemia ja sitten suunnaksi Riksgränsen ja varasin hotellin seuraavaksi yöksi soittamalla suoraan hotelliin Kabelvågiin.

Respasta kuulimme lähiravintolasta kilometrin päästä majapaikasta ja söimme siellä todella herkulliset kala-ateriat. Hinta oli 440 Nok yhteensä ja juomana vesi.Liharuoat olivat vielä kalliimpia. Illalla vielä iltakävelyllä kirkastuneessa säässä ja kauniissa iltavalossa kuvaamassa tätä kalamajarykelmää ja pientä majapaikkasaarta Sakrisoy.

ollaan kotona tässä majassa kuivattu turskakoriste

kalankuivausta...

nämä kuivatut kalan päät ovat menossa ruuaksi Afrikkaan

Rorbu-majat

nyt nukkumaan...

Kokeillaanpa sitten parvella nukkumista.

Svolvaer- (Reine)Sakrisoy -Å- Sakrisoy 160km yhteensä.

Pyrähdys Lofooteille: osa 3

Hotelli Auroran yö Svolvaerissa  oli mitä miellyttävin, peti ja tyynyt olivat hyvää unta täynnä. Booking comissa esiintyneet valitukset että seinät ovat paperin ohuet emme huomanneet, toki vessan vetämisestä veden lorotus kuului. Mutta muuten erittäin rauhallinen ja hiljainen huone. Aamiainen olikin sitten aivan eri luokkaa kuin Bjerkvikin hotellissa. Oli jo siis kaikenlaista, ei ehkä monta vaihtoehtoa kuten isoissa suomalaishotellien aamupaloilla. Nälkä lähti ja sillä on pärjännyt iltaan...

Yritimme aamulla booking comista varata seuraavaksi yötä hotellia Å:n läheltä ei löydy ei. Menimme respaan apua kyselemään ja respan tyttö avuliaasti alkoi etsiä ja siinä heti huomattiin ettei hotellihuoneita ole tai  muuta aamiais vaihtoehdolla, joten lupasin jos vain jotain vaikka ilman aamiaista. Ja me itse lähdimme ajelemaan Borgia kohti Lofotr -viikinkimuseoon.
Matkalla oli mainioita maisemia ....

ja tietyömaatakin ja liikenteen ohjaajina toimi täälläpäin  harmaahapsiherrat eikä nuoret yo-tytöt

 Borgin viikinkimuseon parkkipaikalla satuimme samaan parkkiruutuun joensuulaisten uusnuori- motoristien kanssa  ja lähtiessä  viereen hurauttivat helsinkiläisiet nykynuoret  ja sain  ottaa heistä kuvan tähän blogiin.

Pari sanaa museosta. Ensinnäkin uljas kuin mikä tämä viikinkitalo, rekonstruktio menneen ajan mahtitalosta.

 
Museorakennus itsessään oli pieni ja siellä oli käytössä  selostus mp- soittimet monella kielellä muttei suomeksi eikä ruotsiksi, jopa puolaksi.. Esillä oli mm. viikinkiajalta peräisin olevia esineitä tai esineiden osia sekä uudelleen tehtyjä viikinkien ajan asusteita..

tämä kuva on alkujaan pikkiriikkisestä viikinkiaikaisesta kultakorusta: halaavat hahmot. Tämä kuva oli heijastettu pyörimään pimeällä lattialla

Ulkoalueella oli pieni ryytimaa, hevosia, lampaita ja vuohia ja jälkiä ja olis venevalkama ja veneveistämö mutta sinne olisi yhteen suuntaan 1,5 km.

Syötävää herkkua - väinönputkea

Minäkin kuvittelin sinne talsivani, mutta uskonpuute tuli tässä hyytävässä viimassa eikun paikallisessa kesäsäässä. Kaipasin jo korvatulppia ja kypärämyssyäni kun korvia alkoi paleltaa puhurissa ja palasin museon kahvilaan.

Minä näin museoalueen reunalla  autojen ajavan alas mäkeä ja kuvittelin että tämä hyvä tie vie venerantaan asti.. Menihän se kirkon pihaan ja vielä hautausmaalle, mutta sitten tuli ajoneuvolla ajo kielletty kyltti. Siså sai viikinkiveneet jäädä nyt mielikuvituksen varaan, vielä tästä kääntymispaikasta  olis ollut ainakin puoli kilsaa. Norjalaiset ovat hyväkuntoista väkeä.

Arvio paikasta:
No jaa tulipa käytyä, mutta en minä ehkä motoristeille suosittelisi. Paikassa ei ollut minkäänlaista naulakkoa tai säilytystilaa kamppeille. Sitten toisekseen tämä yksin kiertäminen ei ollut kovin antoisaa

olis pitänyt odottaa tai tilata opastettua kierrosta viikinkiasuisen oppaan kanssa, niin olis saanut jotain irti ja päässyt varmaan maistamaan sitä viikinkisoppaa suurpirtissä. Eli aiheesta kiinnostuneita, odottakaa opaskierrosta.
Borgista meillä  oli suunta takaisin Svolväerin päin ja näköalapaikalla otettiin vielä parit kuvat, mutta samalla tuli pitkät turinat paikalla olleen norjalaisen turistin kanssa ruotsiksi, ennätettiin puhua maastot ja tiet ja liikennerajoitukset ja eut ja eurokriisit ja ilmestyskirjat. Keskustelu oli mielenkiintoinen mutta olimme just saaneet kamppeet tosi hyvin päälle ettei me pidemmäksi aikaa jääneet jutustelemaan.

Paluumatkallamme oli tarkoitus myös käydä katsomassa Lofoottien yksi must-paikka, eli Hennigsvaerin kylä.  Ei nyt ollut mikään sinitaivas ilma, vaan kylää valvova vuorikin meni pilven taakse.

Tie sinne oli kapeaaa merenrantatietä ja toisella puolen reunustivat valtavat jyrkkäreunaiset vuoret . Kummallisesti autoja oli parkissa siellä sun täällä. Kun näin salskean nuoren miehen köysien ja hakojen kanssa kävelemässä ja auton, jonka kyljessä luki "kletterskole", tajusin että täällä on liikkeellä kiipeilyharrastajat. Sitten tuolla Henninsvaerin kylällä kuskille tuumasin ääneen, onkohan eräs Vat-kolleegani tullut tänne kiipeilemään...

Kylä oli pieni ja kaunis,jylhät vuoret taustalla. Tie sinne on tosi mutkainen ja kapea ja pari siltaakin on vain yhden auton levyistä, että liikennevaloilla ohjataan liikennettä vuorotellen sillan kummastakin päästä  yli.  Näille kilometreille saa varata  reilusti aikaa sillä joutuu tulemaan samaa tietä vielä takaisin.

Takaisin tullessa olin vauhdissa kuvannut taas kiipeilijöiden telttakylää ja ajelimme letkassa muiden mukana, kun käänsin sattumalta pääni oikealta puolelta meren puolelle ja näin tutun hahmon ja huidoin hei Ilkka! Ja taputin äkkiä kuskin selkää, että pysähdy, hyvä etten aiheuttanut peräänajoa. Minä hyppäsin kyydistä moikkaamaan kurssikaveria, joka oli kuin olikin harrastamassa porukkansa kanssa täällä kiipeilyä ja pitivät välipäivää ja vain sattuivat olemaan tässä kohdassa tien varressa.  Sattuma tässä pienessä maailmassa tai ainakin Lofooteilla

Svolvaerin kylällä ajelimme vielä katsomaan tuota kalastajaleskeä patsassa meren luodolla joka vilkuttaa

merelle lähtevälle puolisolleen. Patsas on pystytetty 1999.  Minusta tämä oli ihan hieno juttu ja itse iloitsin että kävimme katsomassa. Kalastajaleskirouvan kasvoja ei nähnyt eikä lähemmäksi pääse. Lokki vain näytti pitävän patsaan päätä tiirailuasemanaan.
Minua tosin hirvitti kun jouduimme ajamaan sinne niin kapeaa tietä joka on rakennettu tämän aallonmurtajan päälle ja toisella puolen meri ilman minkäänlaista reunaa. Bongattiinhan  siellä vielä
sukeltajia, jotka nousivat juuri merestä laivahylkysukellukselta.

Respan hoitaja oli vaihtunut mutta yhtä ystävällinen tyttö kertoi, että meille on läheltä Å:n kylää varattu Rorbu-majoitus seuraavaksi yöksi. Siellä ei olisi sitten aamiaista, eikä ainakaan nettiä  . Mutta katto on päänpäälle

Hotellilla minä aloin latailemaan kuvia ja kumppanini suunnisti  iltakierrokselle viereiseen melko isoon sotamuseoon Iltalenkkimme teimme toisen sen kalliimman pizzerian kautta satamalaituriin katsomaan Hurtigruten laivaa. Ja voi että oli kylmä. No mittarimme näytti ikkunan takaa meille lukemat +10,8. Haikeana toteamme että Rovaniemellä on tänäänkin ollut +26 astetta.

Svolvaer- Borg- Svolvaer hiukan toista reittiä ja käytiin Henningsvaerin kylällä, jossa ehdottomasti täytyy poiketa.  Vain 140 km ja silti koko päivä meni.

Pyrähdys Lofooteille: osa 2

Aamu Bjerkvikissä oli sumuisen tuhnusateista ja asteita kokonaista 11,8 hotellin ikkunasta katsottuna. Mopon mittari näytti 13. Siis lämmintä päälle ja tuntuikin että meillähän on laukuissa jopa tyhjää tilaa.

Matka kohti Svolvaeria eli 250 km taittui mukavasti kuutta seitsämääkymppiä ajellen. Alkumatka oli leveää uuutta tietä ja tunneleita, ensimmäinen tunneli  oli huisin pitkä 6,4 km sitten monta ja monta lyhyempää ja yksi tunneli tuli meren alitse. Tunneli meni selkeästi alamäkeen ja sitten taas ylämäkeen ja ulos.

Niin ja kun lukemassa noita  paikallisia isoja tienvarsien turistikarttoja, ne eivät pitäneet enää paikkaansa, sillä tuo uusi tie oikaisee, eikä Lofoottien kärkeen tarvitse enää kulkea lautoilla. Olemme tänään katsoneet kolmekin karttaa eikä niissä  ole Kuningas Olavin tietä merkitty ... Nämä monet monet tunnelit ja uutukaiset sillat ja erittäin hyvä tie kulkee asumattomien maisemien läpi - niin ettei sitten tällä pätkällä ole yhtään huoltoasemaa ei kahvilaa.

Jos matka oli sumuisen tuhnuista kirkastui sitten matkan edetessä ja hienoja maisemia aah ja  ooh oli koko ajan.

Taukopaikalla toinen tutkii karttaa ja minä kuvaajana ihmettelen läheistä pikkukoskea tai sitä miten horsmat ovat täällä näin raikuvan punaisia.

Ja pienet jalottelutauot voi käyttää kuvaamistarkoitukseen.

Svolvaerissa tankilla törmäsimme kolmeen nuoreen motoristiin Oulusta päin tulossa, joilla oli ihan toinen tahti ajaa kuin meillä eli he ajelivat päivässä Lofoottien kärkeen ja takaisin. Ai niin kuva, päivitän tämän postauksen kuvilla myöhemmin huonojen yhteyksien vuoksi.

niin nämä motoristit olivat tosi pikaisella visiitillä Oulusta

Me löysimme hotellimme Auroran jo kolmen aikaan ja sitten meillä oli aikaa käpeksiä turisteina pikkukaupungin keskustassa. Tämä oli ainoa hotelli, jossa oli vapaita huoneita jäljellä Booking comin kautta 70 km säteellä.Tämä hotelli oli saanut siinä vielä huonot pisteet. Mutta  minä en voi valittaa muuta kuin hintaa 1300 NOK per yö!!! (168€!!!) Sillä tämä huone on aivan juuri remontoitu kokonaisuudessaan. sisustus on vielä kesken ja ainakin tämä huone on tilava! Tässä hotellissa olis ollut toki 1100 kr huoneitakin, mutta ne oli kyllä haukuttu netissä että menin varaaman tämän kalliimman.  Suomessa tällä hinnalla voi olla kaksikin yötä hyvätasoisessa Scandicissa...

Hotellissa on langaton verkko, mutta heikkotehoinen. Pitäisi mennä tuonne respaan tai ravintolasaliin enpä taida yöpaidassa sinne mennä.en.

Lofootit haisee--- eikun tuoksuu kuivatulle turskalle

Norjan kruunu on nyt niin kovassa hinnassa että hirvittää, joten eurolla matkustaessa kaikki on turkasen kallista. Ja olemmehan Norjassakin yhdessä kalleimmista ja suosituimmista turistipaikoista. Emme sittenkään menneet respan suosittelemaan ravintolaan, jossa halvin ruoka näytti olevan yli 35 euroa annos, kun torin reunalla sijaitsevaan pizzeriaankin meni 50 euroa, tosin otimme siihen 2 olutta ja viinilasillisen. Halvin pizza oli 90NOK eli yli 11 euroa. No Rovaniemellä Mia Mariassa sai viitosella joku aika sitten niin ison pizzan että puolet sai vielä viedä kotiin evääksi.

Svolvaerin taustalla on tämä kallio vuori Svolvaergeita, jolle uskaliaimmat kiipeaää ja tuolla ylhäällä hyppäävät kiveltä kivelle.  Optiikkani ei riittänyt tämän pitemmälle, mutta kas vain kaksi kiipeilijäähän siellä onkin, keltatakkinen ja punatakkinen. Ei niitä paljain silmin kaupungista katsellessa edes  huomannut

turistibusseja ja hyvähintainen rorbu-hotelli

Ai jai jai "laivakoira" pulassa uikuttaa!  Koira oli poijuun talutushihnalla kiinnitettynä. Koira oli hypännyt tähän ankkuroidun laivan kaiteelle, joka heilui tuulessa välillä kauemmaksi koiran takajalat aivan laiturin ulkolaidass, eikä koira päässyt enää takaisin. Milloin tahansa se olisi voinut pudota tuohon väliin joten Eki-setä pelasti eikä vieras koira puraissut!!!

 
Se mitä tässä ihmettelee. Ulkona on tuikea merituuli joka menee luihin ja ytimiin ja mittarikin näyttää vain 13 astetta niin paikalliset katsovat säätä kalenterista ja kulkevat sortseissa, joku ajeli peräti avoautolla..

Huomenna olisi tarkoitus suunnata niin pitkälle länteen kuin tietä piisaa ja tulla takaisin samaan hotelliin, sillä yöpymispaikat ovat vähissä...

Kuvia lataan suosiolla huomenna sillä näin heikolla yhteydellä ei takuulla onnistu. Kokeilin ei onnistunut

Mutta nyt kotoa käsin latasin kuvat ja vaikkapa viimeiseksi kuva  Svolvaerin satamassa ankkurissa olevasta meripelastusveneestä.  Kaptein Skaigen jonka kunniataulussa laiturissa luki, että se on pelastanut 91 henkeä sekä 36 haaksirikkoutunutta venettä pelastanut merihädästä ja avustanut 3639 henkeä merellä.

Pikkupäivämatka Bjerkvik- Svolvaer 220 km.   Tähän kaupunkiin ja sen ympäristöön täytyy tutustua...