22.6.2009

Juhannusajelulla 21.6.09












Kolme viikkoa jo viimeisestä moporeissusta… Kesä kun on ollut täällä karkusessa - on sadellut vettä vilpoisesti ja minä olen sairastellut viime reissun jälkeen jotain flunssaa. Yritin kuulostella oliko kyseessä nöf nöf vai peräti röh röh vai ihan vaan perinteinen köh köh.

Juhannusta on niin Suomi ja viesteistä päätellen myös Ruotsi viettänyt vilpoisessa kelissä. Joten jätimme mopoilun sääennusteiden mukaan lämpimämpään päivään – sunnuntaiksi.

Lähtö vielä viivästyi puolella tunnilla pesäpuuhissa olevien pääskysten takia. Olimme jo kaksi päivää ajelleet pääskysiä pois mopokatoksesta konstilla ja toisella. No eikös pariskunta sittenkin ollut aloittanut sunnuntain pesimäpuuhillaan ja ne kantoivat jo oksia liiketunnistin lampun päälle ja käyttivät kiitoratansa lähtöpisteenä mopomme tuulilasia ja peilejä. Eihän siinä auttanut kuin meidän etsiä jostain jotain verhoja ja niittailla peittoon koko oviaukko. Siinä touhutessamme toinen pääskynen puikahti kainalon alitse sisäpuolelle ja toinen pääskynen syöksähteli hädissään verhon ulkopuolella, ennen kuin huomasimme tapahtuneen. Päästyään pälkähästä pariskunta tsirputti ja säksätti pahan tuulisesti puhelinlangalla ja me olimme tyytyväisiä rumaan väliaikaiseen pääskysbarrikaadiin.

Lähdimme Tapiolta klo 11.40 ja lämpöä oli juhlallisesti +14°C, mikä sitten tarkoitti sitä että viiden kilometrin jälkeen halusin jo lisätä vuoren takaisin mopohousuihini jonka jälkeen matkan teko tuntui taas lämpimältä. Sinetän Seolla bensa 1,39€ kun pyörähdimme risteyksessä Pellontielle ja Aavasaksaa kohti.




Taivaalla oli paljon sinistä, auringonpaistetta ja pilvilauttoja. Lämpötila 12- 14 välillä. Tie oli hiljainen, ei yhtään mopoa näkyvissä. Kaikki vissiin nukkuivat juhannus-unia.

Voikukat kellastuttivat peltoja kilpaa varisevien kulleroiden kanssa. Pihlajan valkopallerot hohkasivat valossa. Metsänkurjenpolvet nuokuttivat ensimmäisiä kukkiaan. Leinikit ja suolaheinät kilpailivat puna-ailakin kera väriloistostaan. Pajunkissat olivat paisuneet hahtuvakeijujen kehdoiksi.

Takapenkin tiirailijana ihailin pihojen monimuotoisuutta, toiset hienosti laitettuina, toiset vaatimattomina, toisissa kaikki mullin mallin. Miettii siinä, että olisihan se omakin piha laittamista ja kohennusta ikävöivä. Mutta sitten ajattelee, että pitäähän olla niitäkin ihmisiä, jotka taas ihailee muitten töitä. Monen pihalla isoja halkopinoja siistissä rivissä tai sikin sokin läjässä, tuskin yksi talous tuommoisia määriä polttaisi, eli oli kai myyntiin menossa.

Ensimmäinen oikea pysähdyksemme oli Ratasjärven tienhaarassa, jossa oli viime syksynä pystytetty Lapin Sodan Kantomaapään taistelujen muistomerkki. Jäimme miettimään mitkä järjestöt olivat pystyttäneet kyseisen paasin. Mitä merkkejä ne siinä alarivissä oli?




Seuraava pysäkkimme oli sitten yöttömän yön ja juhannuksesta kuuluisa Aavasaksan vaara. Nykyisin Aavasaksalla raikaa toisenlaiset sävelet juhannuksena ja Aawastock- rokkifestarit. Puolessa välissä rinnettä väliaikainen leirintäalueen viimeiset kaksi telttaa ja roskainen ympäristö siitä kertoi. Ylempänä Kruununmetsässä oli siistiä ja aivan ylhäällä rokkijuhlista näkyi vielä nuo metalliaidat, jotka olivat rajanneet festarialueen.

Aivan ylös, keisarinmajalle eikä paviljongille olisi saanut ajaa, ajoneuvolla ajo kielletty. Mutta pieni hiekkainen parkkipaikka oli jo täynnä autoja. Sovimme, ettemme osaa lukea nyt merkkejä joten ajaisimme ylös. Siellä olikin paremmin tilaa ja kovaa asfalttia, mopo oli siis turvallisesti näköpiirissä kahvittelun ja maisemien katseluajan. Pyysimme kahvilan kesätyöntekijältä anteeksi, että myythän meille kahvit, vaikka ajelimmekin luvattomasti ylös asti. Emme olleet kuulemma ensimmäiset kieltoa rikkoneet. Emmekä jääneet ainoiksi. Nyt alkoi kuulua ja näkyä muitakin juhannusmotoristeja ja monet poikkesivat kahville, että eiköhän tuo liikennemerkkirikkomus tuonut useammankin euron paikalliseen kahvilan kassaan. Ehdotankin että , mietittäis onko tuo oikea kieltomerkki oikeassa paikassa, jos haluaa asiakkaita hiljaisinakin hetkinä paviljongille.


Aavasaksan paviljonki oli kaunis ja siisti. Otimme teen, kahvin, munkin ja puolukkapiirakan hintaan 6,90. Vesii tuli kaupantekijäisiksi. Meitä palveli nuori tyttö ystävällisesti ja kertoi, että leivokset ja pullat ovat paikan emännän itsensä leipomia. Ne olivat hyvännäköisiä ja ainakin puolukkapiirakka tosi makoisaa. Pullatkin olivat isoja ja muhkeita. Siisteydestä, maisemista, historiasta ja muusta tarjonnasta, kuten myös palvelusta ja makoisuudesta annan paikalle viisi miseliini rengasta, eli tämä on paikka jonne kannattaa piipahtaa. Paikka oli 242 metrin korkeudessa ja ympärillä oli yksi Suomen kansallismaisemista, joista Topeliuskin on aikoinaan kirjoittanut. Paikalla on Carl von Linnée vieraillut ja 1700- luvulla ranskalaiset kolmiomittaajat ovat tallanneet vaaran lakea tutkiessaan maapallon litistyneisyyttä navoistaan.







Terassilla istuessa ilman takkia ei juuri tullut kuuma, ylhäällä puhalteli pohjolan tuuli ja paikassa riitti tutkimista ja ihailemista sopivan tauon verran. Siellä on Annikki Kariniemen patsas. Kirjailijalla on muuten kissa sylissä ja lintu kirjanpäällä. Lapinpuvun kanssa hänellä on mielestäni kumisaappaat jalassa...

Vaara on jyrkkä ja sieltä näkee mukavasti. Näkötornista vielä paremmin, mutta emme viitsineet sinne kavuta.

Paikalla on myös 1882 rakennettu keisarinmaja. Sen koristeelliset puukaiverrukset muistuttivat Bomban talon kaiverruksia. Oli muuten kaunis rakennus

Laskeuduttuamme vaaralta halusimme ajaa Aavasaksan ympäri ja se onnistui ajamalla hiekkaista Vaaranlaita-tietä ja toista tietä jonka nimeä en muista.


kahdet kiskot vievät Kolariin,

arvaatteko miksi? vastaus blogin lopussa.


Siinä samalla etsimme rautatieasemaa, bongasimme vanhan veturitallin tältä puolen rataa, Kotimatkalla kävimme sitten Aavasaksan suljetulla asemalla toisella puolen rataan, jonne 50- 60-luvulla juna toi juhannuksen viettäjiä vaunulasteittain juhlimaan ja katsomaan Lapin ihmettä; yöttömän yön aurinkoa.
vanha veturitalli

Aavasaksan suljettu rautatieasema


Ajoimme runsasvetisen Väylän; Torniojoen yli Ruotsin puolelle tankille ja huikopalalle. Menimme Sibyllaan, kun ei muutakaan pikaista syöntipaikkaa tiedetty. Paikalta näki Suomen puolelle ja Aavasaksan näköalatorni näkyi kioskin ulkotuoleille.


Tilasin Super-aterian ja sipulirenkaat. Syötyäni totesin, että tämä epäterveellisyys oli kyllä liikaa minulle, ranskikset ja renkulat jäivät pussiin ja siitä huolimatta sain ähkyolon. Siinä pihalla muovituolilla mustaa asfalttia vasten tuli ihan lämmin ilman takkiakin ja saimme jutustella paikalle eksyneen torniolaisen motoristin kanssa.


Matarengissä näin koristeomenapuun kukkivan valkoisin kukin. Minulle tuli ikävä lapsuuden tuoksuvia suurkukkaisia omenapuita, joissa oli aavistus vaaleaa punaa reunoissa.



Kotimatkalla yritimme bongata vielä sitä toista Ainolaa - Torasjärven rannalla, mutta emme tainneet päätyä oikeaan paikkaan. Päädyimme jonkin tien päähän sähköisen portin taakse. Etsimme sitten seuraavalla kerralla tätä Ainolan satavuotista kartanoa, joka on ollut tärkeä majapaikka sodanaikaisille kenraaleille.


Kotimatkalla syöty ateria alkoi nukuttaa ja niinhän minä nukahdin ja heräsin kypäräni kopsahdettua kuskin selkään. Kotona tarkistimme, etteivät vain pääskyt pesineet katoksessa. Ajettuamme mopon verhojen alitse ja vähän aikaa tuulen verhoja leyhytellessä toinen pääskynen jo pyörähteli mopokatoksessa meidän kaverina. Me olemme kyllä pääskysten kanssa eri mieltä kesän parhaasta pesimispaikasta. Katsotaan löytävätkö he muualta pesäpaikan.



vastaus rata-arvoitukseen - meneillään radan korjaustyöt