Pyrähdys Lofooteille: osa 3

Hotelli Auroran yö Svolvaerissa  oli mitä miellyttävin, peti ja tyynyt olivat hyvää unta täynnä. Booking comissa esiintyneet valitukset että seinät ovat paperin ohuet emme huomanneet, toki vessan vetämisestä veden lorotus kuului. Mutta muuten erittäin rauhallinen ja hiljainen huone. Aamiainen olikin sitten aivan eri luokkaa kuin Bjerkvikin hotellissa. Oli jo siis kaikenlaista, ei ehkä monta vaihtoehtoa kuten isoissa suomalaishotellien aamupaloilla. Nälkä lähti ja sillä on pärjännyt iltaan...

Yritimme aamulla booking comista varata seuraavaksi yötä hotellia Å:n läheltä ei löydy ei. Menimme respaan apua kyselemään ja respan tyttö avuliaasti alkoi etsiä ja siinä heti huomattiin ettei hotellihuoneita ole tai  muuta aamiais vaihtoehdolla, joten lupasin jos vain jotain vaikka ilman aamiaista. Ja me itse lähdimme ajelemaan Borgia kohti Lofotr -viikinkimuseoon.
Matkalla oli mainioita maisemia ....

ja tietyömaatakin ja liikenteen ohjaajina toimi täälläpäin  harmaahapsiherrat eikä nuoret yo-tytöt

 Borgin viikinkimuseon parkkipaikalla satuimme samaan parkkiruutuun joensuulaisten uusnuori- motoristien kanssa  ja lähtiessä  viereen hurauttivat helsinkiläisiet nykynuoret  ja sain  ottaa heistä kuvan tähän blogiin.

Pari sanaa museosta. Ensinnäkin uljas kuin mikä tämä viikinkitalo, rekonstruktio menneen ajan mahtitalosta.

 
Museorakennus itsessään oli pieni ja siellä oli käytössä  selostus mp- soittimet monella kielellä muttei suomeksi eikä ruotsiksi, jopa puolaksi.. Esillä oli mm. viikinkiajalta peräisin olevia esineitä tai esineiden osia sekä uudelleen tehtyjä viikinkien ajan asusteita..

tämä kuva on alkujaan pikkiriikkisestä viikinkiaikaisesta kultakorusta: halaavat hahmot. Tämä kuva oli heijastettu pyörimään pimeällä lattialla

Ulkoalueella oli pieni ryytimaa, hevosia, lampaita ja vuohia ja jälkiä ja olis venevalkama ja veneveistämö mutta sinne olisi yhteen suuntaan 1,5 km.

Syötävää herkkua - väinönputkea

Minäkin kuvittelin sinne talsivani, mutta uskonpuute tuli tässä hyytävässä viimassa eikun paikallisessa kesäsäässä. Kaipasin jo korvatulppia ja kypärämyssyäni kun korvia alkoi paleltaa puhurissa ja palasin museon kahvilaan.

Minä näin museoalueen reunalla  autojen ajavan alas mäkeä ja kuvittelin että tämä hyvä tie vie venerantaan asti.. Menihän se kirkon pihaan ja vielä hautausmaalle, mutta sitten tuli ajoneuvolla ajo kielletty kyltti. Siså sai viikinkiveneet jäädä nyt mielikuvituksen varaan, vielä tästä kääntymispaikasta  olis ollut ainakin puoli kilsaa. Norjalaiset ovat hyväkuntoista väkeä.

Arvio paikasta:
No jaa tulipa käytyä, mutta en minä ehkä motoristeille suosittelisi. Paikassa ei ollut minkäänlaista naulakkoa tai säilytystilaa kamppeille. Sitten toisekseen tämä yksin kiertäminen ei ollut kovin antoisaa

olis pitänyt odottaa tai tilata opastettua kierrosta viikinkiasuisen oppaan kanssa, niin olis saanut jotain irti ja päässyt varmaan maistamaan sitä viikinkisoppaa suurpirtissä. Eli aiheesta kiinnostuneita, odottakaa opaskierrosta.
Borgista meillä  oli suunta takaisin Svolväerin päin ja näköalapaikalla otettiin vielä parit kuvat, mutta samalla tuli pitkät turinat paikalla olleen norjalaisen turistin kanssa ruotsiksi, ennätettiin puhua maastot ja tiet ja liikennerajoitukset ja eut ja eurokriisit ja ilmestyskirjat. Keskustelu oli mielenkiintoinen mutta olimme just saaneet kamppeet tosi hyvin päälle ettei me pidemmäksi aikaa jääneet jutustelemaan.

Paluumatkallamme oli tarkoitus myös käydä katsomassa Lofoottien yksi must-paikka, eli Hennigsvaerin kylä.  Ei nyt ollut mikään sinitaivas ilma, vaan kylää valvova vuorikin meni pilven taakse.

Tie sinne oli kapeaaa merenrantatietä ja toisella puolen reunustivat valtavat jyrkkäreunaiset vuoret . Kummallisesti autoja oli parkissa siellä sun täällä. Kun näin salskean nuoren miehen köysien ja hakojen kanssa kävelemässä ja auton, jonka kyljessä luki "kletterskole", tajusin että täällä on liikkeellä kiipeilyharrastajat. Sitten tuolla Henninsvaerin kylällä kuskille tuumasin ääneen, onkohan eräs Vat-kolleegani tullut tänne kiipeilemään...

Kylä oli pieni ja kaunis,jylhät vuoret taustalla. Tie sinne on tosi mutkainen ja kapea ja pari siltaakin on vain yhden auton levyistä, että liikennevaloilla ohjataan liikennettä vuorotellen sillan kummastakin päästä  yli.  Näille kilometreille saa varata  reilusti aikaa sillä joutuu tulemaan samaa tietä vielä takaisin.

Takaisin tullessa olin vauhdissa kuvannut taas kiipeilijöiden telttakylää ja ajelimme letkassa muiden mukana, kun käänsin sattumalta pääni oikealta puolelta meren puolelle ja näin tutun hahmon ja huidoin hei Ilkka! Ja taputin äkkiä kuskin selkää, että pysähdy, hyvä etten aiheuttanut peräänajoa. Minä hyppäsin kyydistä moikkaamaan kurssikaveria, joka oli kuin olikin harrastamassa porukkansa kanssa täällä kiipeilyä ja pitivät välipäivää ja vain sattuivat olemaan tässä kohdassa tien varressa.  Sattuma tässä pienessä maailmassa tai ainakin Lofooteilla

Svolvaerin kylällä ajelimme vielä katsomaan tuota kalastajaleskeä patsassa meren luodolla joka vilkuttaa

merelle lähtevälle puolisolleen. Patsas on pystytetty 1999.  Minusta tämä oli ihan hieno juttu ja itse iloitsin että kävimme katsomassa. Kalastajaleskirouvan kasvoja ei nähnyt eikä lähemmäksi pääse. Lokki vain näytti pitävän patsaan päätä tiirailuasemanaan.
Minua tosin hirvitti kun jouduimme ajamaan sinne niin kapeaa tietä joka on rakennettu tämän aallonmurtajan päälle ja toisella puolen meri ilman minkäänlaista reunaa. Bongattiinhan  siellä vielä
sukeltajia, jotka nousivat juuri merestä laivahylkysukellukselta.

Respan hoitaja oli vaihtunut mutta yhtä ystävällinen tyttö kertoi, että meille on läheltä Å:n kylää varattu Rorbu-majoitus seuraavaksi yöksi. Siellä ei olisi sitten aamiaista, eikä ainakaan nettiä  . Mutta katto on päänpäälle

Hotellilla minä aloin latailemaan kuvia ja kumppanini suunnisti  iltakierrokselle viereiseen melko isoon sotamuseoon Iltalenkkimme teimme toisen sen kalliimman pizzerian kautta satamalaituriin katsomaan Hurtigruten laivaa. Ja voi että oli kylmä. No mittarimme näytti ikkunan takaa meille lukemat +10,8. Haikeana toteamme että Rovaniemellä on tänäänkin ollut +26 astetta.

Svolvaer- Borg- Svolvaer hiukan toista reittiä ja käytiin Henningsvaerin kylällä, jossa ehdottomasti täytyy poiketa.  Vain 140 km ja silti koko päivä meni.