23.7.2011

Pyrähdys Lofooteille: osa 3

Hotelli Auroran yö Svolvaerissa  oli mitä miellyttävin, peti ja tyynyt olivat hyvää unta täynnä. Booking comissa esiintyneet valitukset että seinät ovat paperin ohuet emme huomanneet, toki vessan vetämisestä veden lorotus kuului. Mutta muuten erittäin rauhallinen ja hiljainen huone. Aamiainen olikin sitten aivan eri luokkaa kuin Bjerkvikin hotellissa. Oli jo siis kaikenlaista, ei ehkä monta vaihtoehtoa kuten isoissa suomalaishotellien aamupaloilla. Nälkä lähti ja sillä on pärjännyt iltaan...

Yritimme aamulla booking comista varata seuraavaksi yötä hotellia Å:n läheltä ei löydy ei. Menimme respaan apua kyselemään ja respan tyttö avuliaasti alkoi etsiä ja siinä heti huomattiin ettei hotellihuoneita ole tai  muuta aamiais vaihtoehdolla, joten lupasin jos vain jotain vaikka ilman aamiaista. Ja me itse lähdimme ajelemaan Borgia kohti Lofotr -viikinkimuseoon.
Matkalla oli mainioita maisemia ....

ja tietyömaatakin ja liikenteen ohjaajina toimi täälläpäin  harmaahapsiherrat eikä nuoret yo-tytöt

 Borgin viikinkimuseon parkkipaikalla satuimme samaan parkkiruutuun joensuulaisten uusnuori- motoristien kanssa  ja lähtiessä  viereen hurauttivat helsinkiläisiet nykynuoret  ja sain  ottaa heistä kuvan tähän blogiin.


Pari sanaa museosta. Ensinnäkin uljas kuin mikä tämä viikinkitalo, rekonstruktio menneen ajan mahtitalosta.
 
Museorakennus itsessään oli pieni ja siellä oli käytössä  selostus mp- soittimet monella kielellä muttei suomeksi eikä ruotsiksi, jopa puolaksi.. Esillä oli mm. viikinkiajalta peräisin olevia esineitä tai esineiden osia sekä uudelleen tehtyjä viikinkien ajan asusteita..
tämä kuva on alkujaan pikkiriikkisestä viikinkiaikaisesta kultakorusta: halaavat hahmot. Tämä kuva oli heijastettu pyörimään pimeällä lattialla
Ulkoalueella oli pieni ryytimaa, hevosia, lampaita ja vuohia ja jälkiä ja olis venevalkama ja veneveistämö mutta sinne olisi yhteen suuntaan 1,5 km.

Syötävää herkkua - väinönputkea

Minäkin kuvittelin sinne talsivani, mutta uskonpuute tuli tässä hyytävässä viimassa eikun paikallisessa kesäsäässä. Kaipasin jo korvatulppia ja kypärämyssyäni kun korvia alkoi paleltaa puhurissa ja palasin museon kahvilaan.

Minä näin museoalueen reunalla  autojen ajavan alas mäkeä ja kuvittelin että tämä hyvä tie vie venerantaan asti.. Menihän se kirkon pihaan ja vielä hautausmaalle, mutta sitten tuli ajoneuvolla ajo kielletty kyltti. Siså sai viikinkiveneet jäädä nyt mielikuvituksen varaan, vielä tästä kääntymispaikasta  olis ollut ainakin puoli kilsaa. Norjalaiset ovat hyväkuntoista väkeä.


Arvio paikasta:
No jaa tulipa käytyä, mutta en minä ehkä motoristeille suosittelisi. Paikassa ei ollut minkäänlaista naulakkoa tai säilytystilaa kamppeille. Sitten toisekseen tämä yksin kiertäminen ei ollut kovin antoisaa

olis pitänyt odottaa tai tilata opastettua kierrosta viikinkiasuisen oppaan kanssa, niin olis saanut jotain irti ja päässyt varmaan maistamaan sitä viikinkisoppaa suurpirtissä. Eli aiheesta kiinnostuneita, odottakaa opaskierrosta.
Borgista meillä  oli suunta takaisin Svolväerin päin ja näköalapaikalla otettiin vielä parit kuvat, mutta samalla tuli pitkät turinat paikalla olleen norjalaisen turistin kanssa ruotsiksi, ennätettiin puhua maastot ja tiet ja liikennerajoitukset ja eut ja eurokriisit ja ilmestyskirjat. Keskustelu oli mielenkiintoinen mutta olimme just saaneet kamppeet tosi hyvin päälle ettei me pidemmäksi aikaa jääneet jutustelemaan.

Paluumatkallamme oli tarkoitus myös käydä katsomassa Lofoottien yksi must-paikka, eli Hennigsvaerin kylä.  Ei nyt ollut mikään sinitaivas ilma, vaan kylää valvova vuorikin meni pilven taakse.

Tie sinne oli kapeaaa merenrantatietä ja toisella puolen reunustivat valtavat jyrkkäreunaiset vuoret . Kummallisesti autoja oli parkissa siellä sun täällä. Kun näin salskean nuoren miehen köysien ja hakojen kanssa kävelemässä ja auton, jonka kyljessä luki "kletterskole", tajusin että täällä on liikkeellä kiipeilyharrastajat. Sitten tuolla Henninsvaerin kylällä kuskille tuumasin ääneen, onkohan eräs Vat-kolleegani tullut tänne kiipeilemään...

Kylä oli pieni ja kaunis,jylhät vuoret taustalla. Tie sinne on tosi mutkainen ja kapea ja pari siltaakin on vain yhden auton levyistä, että liikennevaloilla ohjataan liikennettä vuorotellen sillan kummastakin päästä  yli.  Näille kilometreille saa varata  reilusti aikaa sillä joutuu tulemaan samaa tietä vielä takaisin.


Takaisin tullessa olin vauhdissa kuvannut taas kiipeilijöiden telttakylää ja ajelimme letkassa muiden mukana, kun käänsin sattumalta pääni oikealta puolelta meren puolelle ja näin tutun hahmon ja huidoin hei Ilkka! Ja taputin äkkiä kuskin selkää, että pysähdy, hyvä etten aiheuttanut peräänajoa. Minä hyppäsin kyydistä moikkaamaan kurssikaveria, joka oli kuin olikin harrastamassa porukkansa kanssa täällä kiipeilyä ja pitivät välipäivää ja vain sattuivat olemaan tässä kohdassa tien varressa.  Sattuma tässä pienessä maailmassa tai ainakin Lofooteilla

Svolvaerin kylällä ajelimme vielä katsomaan tuota kalastajaleskeä patsassa meren luodolla joka vilkuttaa
merelle lähtevälle puolisolleen. Patsas on pystytetty 1999.  Minusta tämä oli ihan hieno juttu ja itse iloitsin että kävimme katsomassa. Kalastajaleskirouvan kasvoja ei nähnyt eikä lähemmäksi pääse. Lokki vain näytti pitävän patsaan päätä tiirailuasemanaan.
Minua tosin hirvitti kun jouduimme ajamaan sinne niin kapeaa tietä joka on rakennettu tämän aallonmurtajan päälle ja toisella puolen meri ilman minkäänlaista reunaa. Bongattiinhan  siellä vielä
sukeltajia, jotka nousivat juuri merestä laivahylkysukellukselta.


Respan hoitaja oli vaihtunut mutta yhtä ystävällinen tyttö kertoi, että meille on läheltä Å:n kylää varattu Rorbu-majoitus seuraavaksi yöksi. Siellä ei olisi sitten aamiaista, eikä ainakaan nettiä  . Mutta katto on päänpäälle

Hotellilla minä aloin latailemaan kuvia ja kumppanini suunnisti  iltakierrokselle viereiseen melko isoon sotamuseoon Iltalenkkimme teimme toisen sen kalliimman pizzerian kautta satamalaituriin katsomaan Hurtigruten laivaa. Ja voi että oli kylmä. No mittarimme näytti ikkunan takaa meille lukemat +10,8. Haikeana toteamme että Rovaniemellä on tänäänkin ollut +26 astetta.




Svolvaer- Borg- Svolvaer hiukan toista reittiä ja käytiin Henningsvaerin kylällä, jossa ehdottomasti täytyy poiketa.  Vain 140 km ja silti koko päivä meni.

21.7.2011

Pyrähdys Lofooteille: osa 2

Aamu Bjerkvikissä oli sumuisen tuhnusateista ja asteita kokonaista 11,8 hotellin ikkunasta katsottuna. Mopon mittari näytti 13. Siis lämmintä päälle ja tuntuikin että meillähän on laukuissa jopa tyhjää tilaa.


Matka kohti Svolvaeria eli 250 km taittui mukavasti kuutta seitsämääkymppiä ajellen. Alkumatka oli leveää uuutta tietä ja tunneleita, ensimmäinen tunneli  oli huisin pitkä 6,4 km sitten monta ja monta lyhyempää ja yksi tunneli tuli meren alitse. Tunneli meni selkeästi alamäkeen ja sitten taas ylämäkeen ja ulos.
Niin ja kun lukemassa noita  paikallisia isoja tienvarsien turistikarttoja, ne eivät pitäneet enää paikkaansa, sillä tuo uusi tie oikaisee, eikä Lofoottien kärkeen tarvitse enää kulkea lautoilla. Olemme tänään katsoneet kolmekin karttaa eikä niissä  ole Kuningas Olavin tietä merkitty ... Nämä monet monet tunnelit ja uutukaiset sillat ja erittäin hyvä tie kulkee asumattomien maisemien läpi - niin ettei sitten tällä pätkällä ole yhtään huoltoasemaa ei kahvilaa.

Jos matka oli sumuisen tuhnuista kirkastui sitten matkan edetessä ja hienoja maisemia aah ja  ooh oli koko ajan.


Taukopaikalla toinen tutkii karttaa ja minä kuvaajana ihmettelen läheistä pikkukoskea tai sitä miten horsmat ovat täällä näin raikuvan punaisia.



Ja pienet jalottelutauot voi käyttää kuvaamistarkoitukseen.



Svolvaerissa tankilla törmäsimme kolmeen nuoreen motoristiin Oulusta päin tulossa, joilla oli ihan toinen tahti ajaa kuin meillä eli he ajelivat päivässä Lofoottien kärkeen ja takaisin. Ai niin kuva, päivitän tämän postauksen kuvilla myöhemmin huonojen yhteyksien vuoksi.
niin nämä motoristit olivat tosi pikaisella visiitillä Oulusta
Me löysimme hotellimme Auroran jo kolmen aikaan ja sitten meillä oli aikaa käpeksiä turisteina pikkukaupungin keskustassa. Tämä oli ainoa hotelli, jossa oli vapaita huoneita jäljellä Booking comin kautta 70 km säteellä.Tämä hotelli oli saanut siinä vielä huonot pisteet. Mutta  minä en voi valittaa muuta kuin hintaa 1300 NOK per yö!!! (168€!!!) Sillä tämä huone on aivan juuri remontoitu kokonaisuudessaan. sisustus on vielä kesken ja ainakin tämä huone on tilava! Tässä hotellissa olis ollut toki 1100 kr huoneitakin, mutta ne oli kyllä haukuttu netissä että menin varaaman tämän kalliimman.  Suomessa tällä hinnalla voi olla kaksikin yötä hyvätasoisessa Scandicissa...

Hotellissa on langaton verkko, mutta heikkotehoinen. Pitäisi mennä tuonne respaan tai ravintolasaliin enpä taida yöpaidassa sinne mennä.en.
Lofootit haisee--- eikun tuoksuu kuivatulle turskalle

Norjan kruunu on nyt niin kovassa hinnassa että hirvittää, joten eurolla matkustaessa kaikki on turkasen kallista. Ja olemmehan Norjassakin yhdessä kalleimmista ja suosituimmista turistipaikoista. Emme sittenkään menneet respan suosittelemaan ravintolaan, jossa halvin ruoka näytti olevan yli 35 euroa annos, kun torin reunalla sijaitsevaan pizzeriaankin meni 50 euroa, tosin otimme siihen 2 olutta ja viinilasillisen. Halvin pizza oli 90NOK eli yli 11 euroa. No Rovaniemellä Mia Mariassa sai viitosella joku aika sitten niin ison pizzan että puolet sai vielä viedä kotiin evääksi.
Svolvaerin taustalla on tämä kallio vuori Svolvaergeita, jolle uskaliaimmat kiipeaää ja tuolla ylhäällä hyppäävät kiveltä kivelle.  Optiikkani ei riittänyt tämän pitemmälle, mutta kas vain kaksi kiipeilijäähän siellä onkin, keltatakkinen ja punatakkinen. Ei niitä paljain silmin kaupungista katsellessa edes  huomannut
turistibusseja ja hyvähintainen rorbu-hotelli

Ai jai jai "laivakoira" pulassa uikuttaa!  Koira oli poijuun talutushihnalla kiinnitettynä. Koira oli hypännyt tähän ankkuroidun laivan kaiteelle, joka heilui tuulessa välillä kauemmaksi koiran takajalat aivan laiturin ulkolaidass, eikä koira päässyt enää takaisin. Milloin tahansa se olisi voinut pudota tuohon väliin joten Eki-setä pelasti eikä vieras koira puraissut!!!
 
Se mitä tässä ihmettelee. Ulkona on tuikea merituuli joka menee luihin ja ytimiin ja mittarikin näyttää vain 13 astetta niin paikalliset katsovat säätä kalenterista ja kulkevat sortseissa, joku ajeli peräti avoautolla..

Huomenna olisi tarkoitus suunnata niin pitkälle länteen kuin tietä piisaa ja tulla takaisin samaan hotelliin, sillä yöpymispaikat ovat vähissä...

Kuvia lataan suosiolla huomenna sillä näin heikolla yhteydellä ei takuulla onnistu. Kokeilin ei onnistunut


Mutta nyt kotoa käsin latasin kuvat ja vaikkapa viimeiseksi kuva  Svolvaerin satamassa ankkurissa olevasta meripelastusveneestä.  Kaptein Skaigen jonka kunniataulussa laiturissa luki, että se on pelastanut 91 henkeä sekä 36 haaksirikkoutunutta venettä pelastanut merihädästä ja avustanut 3639 henkeä merellä.

Pikkupäivämatka Bjerkvik- Svolvaer 220 km.   Tähän kaupunkiin ja sen ympäristöön täytyy tutustua...

Pyrähdys Lofooteille: osa 1

Takana 498 km Tapio (Rovaniemeltä) Pello- Pajala- Kiiruna- Riksgränsen Bjerkvik.  Ja nyt hotellin ikkunasta näkyy Antlantin valtameren huuhtoma Bjerkvikin lahti ja mussutan norjalaisia mansikoita ( eivät ole niin hyviä kuin suomalaiset)
Ruotsin rajalta

Matka oli mukavan lämmintä ja aurinkoista, taivas oli pilviä täynnä mutta muutaman kostean pisaran saimme niskaamme  vasta Norjan rajalla.


vastaan tuli tällainen menopeli
Pellosta suuntasimme kohti Pajalaa  ja  kökkö matkalla oli tietyömaata kymmeniä kilometrejä. Kaikkein hurjinta on ajella tuon pyöreän sepelin päällä, jolloin pyörät muljahtelee kiveltä toiselta.  Kyllä huokasi kun alla oli taas yhtenäinen asfaltti. Pajalan jälkeen kaarsimme entiselle vapaalle pysäköintipaikalle, siihen oli tullut pieni leirintäalue ja kioski, jossa söimme jätskit. Liviojoen kioskin emäntä puhui suomea paikallisesti ja lisäten ruotsiksi numerot.  Hän oli oikein ystävällinen ja puhelias ja ekowc löytyi myös.



Kiirunassa tankkasimme OK-bensa-asemalla ja ostimme täytetyt patongit, istumapaikkoja ei sisältä löytynyt ja muutenkin miljöö oli jotenkin ei viihtyisä.  Löytyisiköhän koko kaupungista mukavaa kahvittelupaikkaa vai onko Kiiruna vain yhtä LKAB- kaivosmiljöötä ja valtavia kuonavuoria? kysyy ohihurahtava viihtyisyyttä kaipaava turisti.

Kiirunan jälkeen maisema muuttuu karummaksi ja olemme ohittaneet kuusirajan, vaivaiskoivu ja koivu kasvaa rinteillä, jotka nousevat korkeammaksi ja korkeammaksi . Tämä maisema on kiehtovan näköinen näin päin ajettuna. (Vrt edellinen Norja blogikirjoitukseni 2009) Maisemat muuttuvat yhä jylhemmiksi. Autoja on tien varsilla parkkeerattuna  runsaasti, yleensä lähelle pieniä puroja tai kirkasvetisiä jokia että kalastelemassa vissiin. Jokunen hillastajakin näytti löytävän ämpäriin kerättävää.

 ja Torne Träsk eli Torniojärvi komeili pitkänä ja ylväänä tuntureiden ja vuorien varjossa oikealla puolellamme..


Ja muutama sadepisara  ja pian Norjan puolella.  Ja suunnitelmissamme oli pysähtyä konkurssiin menneen kahvilan pihalle. Siinä komeilee yksi kieltämättä isokokoinen peikko ja muuten niin siistissä Norjassa  tämä piha on siivoton. Linnut on päässeet levittelemään turistien jättämiä roskia pitkin pihamaata.  Peikkoa pysähtyy siis yhä katsomaan päivittäin useita autoja , tuskinpa tuo kyltti "till salgs" on houkutellut ketään.




Rajalta tähän ränsistyneeseen peikkokahvilaan on varmaan 10 km ja samoilla seuduin näkee laaksossa vuonon yllä Narvikin komeat sillat, mutta me käännyimme pohjoiseen ja pian olimme Bjerkvik . Tarkoittaakohan se koivulahtea... google kääntäjä vahvisti, juuu.  No koivuja täällä kasvaa ympäristössä .

Bjerkvikin hintataso tämän hetken kurssin mukaan 1,80€

Lahdessa vesi on karannut yöksi merelle ja ulkona näyttää olevan +12,8 astetta  ja tiellä kulkee isojakin rekkoja. Äsken oli pysähdyksisä tuulimyllyn kappale siis tosiiii piiiitkä erikoiskuljetus läheiseeen rakenteilla olevaan tuulivoimalapuistoon.


aika piiitkä kuljetus hotellin ikkunan alla

Nyt Nukkumaan katsotaan millainen se seuraava yö ja hotelli on. Näyttää olevan hotellit jo täyteen buukattuja!  Kuvia en pysty lainkaan käsittelemään täällä reissunpäällä tällä miniläppärilläni  joten tyydytään tähän.