24.7.2009

Matka kotiin Norjasta

Tiistaina 21.7.2009


Aamiainen hotellissa - norjalaisittain runsas ja sai tehdä voileivät matkaan...

Aamulla lähtö Narvikista Pohjantähti – Nordtjerna- Hotellista klo 9.00 Norjan aikaan. Lämpötila vaivaiset +13 °C ja mukavan pilvinen sää. Pistäpä siis kaikki lämpöinen päälle.

Ulkokuoreltaan tämä oli todella pohjantähteet-hotelli. Sisällä oli kuitenkin tällainen salonki.



Tavarat mahtuivat mainiosti mukaan, kun päälle laittaa nyt kaikki tilaa vieneet vaatteet. Narvikista pohjoiseen muutama mutka, ja komea silta 20 km ja tie haaraantuu itään E10- ja kyltissä lukee Luleå, eli siitä kohti Kiirunaa, jonne olisi matkaa noin 170km ja ensimmäistä lepotaukoa .




Vielä viimeisen vilkaisu vuonoihin ja sillalle korkealta vuorelta ennen kuin ajomme jatkui kohti Riksgränseniä ja Ruotsin rajaa.
katse taaksepäin

Nousemalla tämän vuoren ja ylängön päälle maisema muuttui puuttomaksi, karuksi ja kiviseksi. Ja karummaksi se muuttui rajaa kohti ajaessa. Sitä vain ihmettelee, mitä varten täällä on paljon norjalaisia autoja parkissa näillä P-paikoilla. Sitten ihmettelee, kuinka innokkaita mökkeilijöitä norjalaiset ovat.
tässäkin kuvassa on yksinäinen pieni mökki karussa rinteessä
Täälläkin erämaassa pilkottaa siellä sun täällä pieniä ”hyttejä” eli mökkejä, nuo autot olivat varmaan mökkiläisten tai sitten noissa pikkujärvissä ja joissa kalastavien.
Lämpötila sen kun laski koko ajan eikä päällä olevat vaatteet tuntuneet enää edes riittäväni.



Norjan puolella rajan tuntumassa oli suljettu peikkomyymälä??? aivanko itse konkurssipeikko paikalla.


Ruotsin rajalla lämpötila oli 11 ja etsin jo puuvillaista aluslakkia peräboxista, mutta en löytänyt sitä ennen kuin kotona sivulaukusta.

Rajakivellä vesihörpyllä ja eikös sieltä Suomesta ja Ruotsista aja uusia matkalaisia Norjaan... Hyvää matkaa.



Ruotsin puolella maisemat tuntuivat
latteilta harmaassa säässä Norjan uhkean vuono-vuoristoleikin jälkeen.



Lämpötila laski Kiirunaa kohden 10,2 asteeseen. Tie muuttui Ruotsin puolella leveämmäksi ja nopeusrajoitukset nousivat, pian saattoi viilettää satasta ja 110 tosin paikoitellen oli pitkiäkin matkoja jotain tienparannustöitä ja rajoituksia.

Kiirunan terävähuippuinen malmivuori näkyi 20 km päähän ja lähemmäksi tultua myös ihmisen aikaansaamat valtavat kuonakasat.

Tämä kaivoskaupunki ei ole mikään varsinainen turistikaupunki ja vanhan kokemuksen mukaan tästä lähtiessä olisi erämaata eikä kuppiloita tai huoltoasemia. Joten kaikille Kiirunan ohi ajaville, muistakaa tankata! Seuraava huoltoasema on Svappavaarassa, jonne ei sitten käykään mikä tahansa kortti ja sitten seuraava löytyy Vittangin pikkukylästä eikä nytkään ole varma millä kortilla saa bensaa ja mihin kellon aikaan.

Me halusimme pysähtyä kahville ja pikkupurtavalle ja lämmittelemään, eikä aikomusta ollut nousta keskustaan. Siinä pyörimme kiertoliittymässä että mitä tässä olisi ja joku hotelli ja baari – ei virallista kahvilaa- pikakahvia olis löytynyt ja yösijaa. Sitten neuvottiin menemään Coopin sisälle, siellä olisi kuppila.



Se olikin varsinainen pikaruokala. Jonne täytyi vessaan laittaa 5kr- kolikko ja yksi lukko oli vissiin viallinen ja söi sen ainoankin. No onneksi oli Ruotsin rahaa ja sain kahvit ja pullat ostettua ja valitettua lukosta niin sain uuden viitosen. Nyt varoimme inva-vessan lukkoa ja saimme helpottaa oloa.Siinä kuppilassa totesin että olemme tulleet tosiaan Ruotsiin. Kaikki tiskin takana olevat työntekijät olivat yli 40- vuotiaita. Norjassa kaikissa kahviloissa ja ravintoloissa meitä palvelivat nuoret norjalaiset. Sitten totesin, ettei ole myöskään hääviä tämän pikaruokalan ravinto. Makkarakastiketta pastan kanssa, hampurilaisia ranskalaisten kera tai niin kuin joku haalariasuinen viiskymppinen mies haki – lautasellisen rasvaisia paistettua pekonia ja muutaman ranskanperunan lisukkeeksi omaksi lounaakseen. Rasvahiki tuli jo pelkästä näkemisestä. Samaan 80kruunun hintaan olisi saanut mies salaattipöydästä sitä valkokaalia lisukkeeksi.

Kun lähdimme ajelemaan kohti kotia odotimme lämpötilan jo nousevan – mutta huh ei kun laski ja Jukkasjärven kohdalla mittari näytti tasan 9 astetta ja taivaalta tuli tihkusadetta. Siinä suhteellisen tylsähköä metsäistä tietä ajellen matka taittui vähenevässä sateessa.
Matkareittimme oli Kiirunasta kohti Pajalaa- sieltä Pello-Sinettä-Tapio(koti). Tiet olivat hyvässä kunnossa eikä liikennettäkään ollut suuria määriä. Vastaantulevista autoista suuri osa näytti olevan suomalaisia. Mitä lähemmäksi Torniojokilaaksoa tulimme lämpötila alkoi nousta ja sää kuivua. Kyläkyltti Svappavaara osoitti vasemmalle. Tuli kylä nimeltä Vittangi, jossa olisi ollut kauppaa ja bensatankkia. Metsäerämaataivalta yli 50 km ja tulee järven kulma ja Junosuando, jonka laiturissa oli parkissa siipirataslaiva… Siitä kymmenkunta kilometriä ja Lovikan kylä. Siellä olisi ollut valtava vantus- lapanen kyläkeskustassa nähtävänä – ei nyt jouda katselemaan.

Noin 170 km ja kahden tunnin ajomatkan jälkeen oli pakko päästä puskaan pissalle. Se on varmaan sellainen ”varaderon kuseman” pituus. Olimme jo Torniojokivarressa, lämpötila oli kohonnut jo +14. Nyt oli aika syödä aamulla hotellilta tehdyt voileivät ulkona - nyt tarkeni jo sen verran.

Sitten tuli Pajalan keskusta, jonka tienvarressa näytti iso puupöllö katselevan kylää ja lämpötila jatkoi nousemistaan ja pilvet kaikkosivat kokonaan ja Ylitornion kuntakyltin jälkeen lämpötila oli jo +19, eli on se totta että Pohjolan parhaat säät löytää kesäisin Torniojokilaaksossa. Pellossa poikkesimme tauolle Ruotsin puolen tulliaseman Dessanin kahvilaan , josta Ekin oli sitten helppo lähteä vielä Ruotsin puolella tankilla käymään. Tankki olikin jo tyhjä. Sitten siitä vielä viimeinen rutistus 80 km kotiin
Päivän saldo oli 507 km Narvik- Tapionkylä (Rovaniemi) ja 8 tuntia, sisältäen kolme kunnon taukoa, sekä kaksi pientä pysähdystä. Hyvin jaksoin, mitä nyt jossain Kiirunan jälkeen alkoi takapenkkiläistä nukuttaa. Mutta nyt oli 13 päivää moottoripyörän matkassa Norjassa takana. Yhteensä 3080 km. Ja tänne pohjoiseen luvattiin kaunista lämmintä kesäsäätä.

Matkalla Norjassa osa 10

Maanantaina 20.7.2009

Narvikin venesatamasta

Aamulla nukuimme herroiksi ja aamupalalla sai huomata, että ”Pohjantähteet” -hotellissa oli ihan mukavat aamiaiset ja eväätkin saattoi tehdä matkaan. Niin ja me saimme luvan jäädä toiseksi yöksi. Siispä tänään vain lepäilyä ja rentoutumista ja huomenna suunnitelmissa tiukkaan tahtiin suoraan kotiin yhtenä päivänä yli viisisataa kilometriä.


Rauhaa symboloiva patsas Narvikin keskustassa

Eki lähti tutustumaan sotamuseoon ja minä lataamaan edellisen päivien kuvia ja blogia.

Tämän jälkeen suuntana oli uudelleen edellisen päivän ”vesitornin” näköalamäki, sillä klo 13.00 ja 21.00 päivittäin puhdistuspumput nostattavat automaattisesti geysiirin eli vesisuihkun 45 metrin korkeuteen ja tämän halusimme nähdä. Tätä nähtävyyttä ei kerrota missään esitteessä. Me luettiin rakennuksen seinästä kylttiä ja ihmeteltiin että mitä tuo tarkoittaa niin paikalliset norjalaiset kertoivat, että kyseessä on Narvikin juomavesilaitoksen tapa pitää säiliöt puhtaana.
Tasan klo 13.00 alkoi vettä pursuta torves
ta ja niin sitten näimme kuinka hoitajat innostivat lapsia juoksemaan vesisumun ja -suihkun alta. Arvatenkin sehän oli lapsista kivaa.

Lämpötila oli +16, aurinko paistoi mutta mereltä tuli tuulenvire. Vesisuihku ei kestänyt viittä minuuttia pitempään, joten pikainen kylmäsuihku karaisee vain.
Nopeasti kuivaamaan ja vaatteiden vaihtoon ja takaisin päiväkodille käpöttelemään. Kysyin toiselta hoitajalta käyvätkö he usein täällä ”suihkussa”. Hän kertoi, että tämä on toinen kerta tälle kesälle. Me olemme Narvikissa täällä tällaiset päivät on jo oikeita ”kesäpäiviä” – olemme niin pohjoisessa. Mitähän Suomessa sanottaisiin tällaisesta lystistä???


Hupiajelumme suuntasi pohjoiseen päin Lofoottien ja Altan suuntaan. Tarkoituksena oli bongata sotamuistomerkkejä ja maisemia.

muistomerkkien vieressä punakoivuja...

Siinäpä tuli vastaan mukavia mutkia, vuoria ja sinistä vuonoa, kuin komea silta ja tietunneli.



Löysimme mukavannäköisen Viking hotelli-kahvilan, joka olisi myös edullinen yöpyä. Hinta 850 NOK.

Siinäpä ajatusta, jos ajaisi kotoa Kiirunan kautta kerralla tähän hotelliin Lofooteille mennessä( ei tarvitsisi ajaa Narvikiin), näköalakin mikä upein ja kahvitarjoilu pelasi ja oli laadukasta. Siis kyseiselle kahvipaikalle viisi miseliiniä vai mitä päättelet kuvasta?


Norjalla on trolli eli peikkovillityksensä kun meillä suomalaisilla on joulupukki… niin kylläpä noita peikkoja näki siellä sun täällä, joskus siis ihan mauttomissakin paikoissa… onkohan sama meidän joulupukin kanssa?


Norjassa on myös sitten melkoinen trampoliinivillitys. Tiheästi rakennetulla Narvikin näköalarinteellä saman kadun kolmessa vierekkäisessä talossa könötti ahtaasti trampoliini pihalla. Siis jokaisella pitää olla oma ja varsinkin kun naapurillakin on.

Tällä matkalla on tullut kyllä selväksi, miksi norjalaiset on hyviä urheilijoita ja hiihtomestareita. Eihän se ole mikään ihme. Lapset joutuvat aivan pienestä pitäen jo kotipihalla ja kotitalossa kiipeämään jyrkkiä rinteitä, teitä ja portaita. Siinä myös oli ero, kuntopoluilta tuli ja meni nuoria noin kaksikymppisiä lenkille, meillä siellä käy kuntoilemassa keski-ikäiset laihduttajat ja himoliikkujat. Muutenkin norjalaiset näyttävät täällä laihoilta ja terveiltä ja joka kylästä löytyy urheilukentät ja liikuntahallit. Norja on urheilun suuri maa – sen huomaa.




Norja ompi maa jos on kaikki kaltevaa…
Tällä reissulla opin paljon asioita Norjasta. Tai sanotaan niin päin, etten tiennyt Norjasta juuri mitään – mitä nyt sen että Norja voitti euroviisut tänä vuonna. En tiennyt nimetä montaakaan paikannimeä ennen reissuun lähtöä.
Nyt on joutunut etsimään kartasta vaikka mimmoista nimeä. Se myös hämää, että kartassa ja luonnossa paikannimet oli kirjoitettu eri tavalla, mikä sekoitti joskus. Sitten yritimme opetella lukemaan norjan kielen öötä ja äätä, jotka oli kirjoitettu ø æ.


Opin myös, että suurin osa ymmärsi minun ruotsinkielellä kysymääni ja itse ymmärsin hyvin toisten puhumaa norjankieltä, mutta en kaikkea, taas toisten norjan kielestä ei ottanut selvää edes erkin emäntä.

Mutta enpä ennen tiennyt, että Norjassa vesivoimalat voi olla myös tämännäköisiä putkivoimaloita

Päivän piennarkukkaset

Päivän hupiajelua Narvikissa ja ympäristössä kertyi 100 km.

20.7.2009

Matkalla Norjassa osa 9

Sunnuntaina 19.7.2009- Narvik 200 km'


Hotellissa aamu valkeni aurinkoisena ja maisema oli upea.

Aamiainen oli norjalaisittain runsas ja aamiaisella oli etupäässä sukujuhlia viettäviä norjalaisia. Aamiaisen saimme nauttia auringonpaisteessa ja miltei 100 desibelin koskenkohinassa terassilla.
Saimme kuulla myös paikan sotahistoriasta ja hotellin alla sijaitsevasta rautatietunnelin alusta. Hitlerin suursuunnitelmasta rakentaa rautatie välille Fauske- Narvik- Kirkenes mahdollisimman nopeasti. Mutta tämä suursuuntainen projekti jäi tällaisiksi pieniksi tunnelin pätkiksi näillä alueilla. Nykyisin tunnelissa vietetään tunnelmaillallisia.
Matkalla oli taas maisemia, nyt vain enemmän pusikoita ja pajuja kuin tuolla etelämpänä.


Ajoimme kuutostietä ylöspäin ja havaitsimme että on tällekin valtaväylälle vaikka minkälaista mutkaa ja hidastetta.

Luolaa ja maisemaa, mäkeä ylös ja alas sekä sillanpätkää ja pitkää.

ja kyläkrouvia, joka saa minulta vain yhden miseliinin,joka tarkoittaa aja ohitse. Niin onneton tarjonta ja huono palvelu ja alaikäiset töissä...


Lautalle menossa


Lauttamatkalla kuvasin sinisenä horisontissa siintävät Lofootit, jotka jätimme suosiolla seuraavaan kertaan .

Lauttamatkan päässä olisi ollut Lofootit ja mahdollisuus nähdä valaita. Mekin näimme yhden kuivalla maalla.


Paljon kulki moottoripyöriä tiellä



Maisemat


Ennen Narvikia on taas hieno ja korkea silta yli vuonon ja vielä uudenaikainen tunneli kokea.
Narvikissa saavuimme hotelliimme Nordtjärna, jonka ristimme hotelliksi Pohjantähteet nähtyämme hotellin vähän yli menneen ulkoasun. No halpa hotelli 850 kruunua yö aamiaisen kera ja lupaili vielä että saadaan olla toinenkin yö.

Hotelli osoittautui 1970 rekennetuksi ja sama omistaja-vetäjä on sitä vetänyt ja siltä näytti. Ensimmäinen hotelli, jossa piti ihan oikeasti kirjoittautua sisään lomakkeella. ja emännällä oli kassakonekin joka teki kopiot kuittiin kuin neljäkymmentä vuotta sitten, hotellin harmaatukkainen emäntä ja välillä käytävässä valkohapsinen isäntä näyttävät olevan aina töissä respassa, aamulla ja iltayöstä koko ajan.
Tähän samaiseen hotelliin viereen parkkeerasi meidän lisäksi 6 suomalaista moottoripyörää. Kaksi viimeistä oli matkalla Altasta kokoontumisajoista ja saivat hotellin viimeisen tupakoivien huoneen.

Narvikista bongasimme hienon näköalapaikan läheltä gondoolihissejä ja saimme saksalaisen turistin ottamaan tämän kuvan meistä

Löysimme hyvän pizzapaikan, jonka palvelu ja hinta-laatusuhde oli paikallaan. Ensinnäkin viihtyisä paikka ja maukas ruoka. Viisi miseliiniä.


Narvik on toisen maailmansodan melskeessä tuhottu täysin, siksi täällä on rauhan ja uudelleen rakentamisen muistomerkit keskustassa,




kuten myös kaupungin ympäristöstä löytyvät sotamuistomerkit.
Matkaa on kotiin

19.7.2009

Matkalla Norjassa osa 8

lauantaina 18.7.2009






Matkasimme tänään Örnesistä Sörfjordmo'hon 200km.

Aamiainen Hotelli Örnesssä oli vaatimattoman sorttinen. Kaikkea oli hyvin niukasti esillä ja kaikki voit ym levitteet oli kertakäyttöpakkauksissa. Joten niistä syntyi melkoinen kasa lautaselle, so so so – ei kuulu nyt ympäristöystävällisen hotellin maineeseen.
Eki kiristeli kettinkejä, olihan niillä jo ajettu 2000 kilsaa tällä reissulla ja minä yritin saada levinneet tavarani takaisin laukkuihin. Ei huolta, sillä nyt oli lämpötila 13,4 lähtiessä. Kaikki päälle ja loput vasempaan kainaloon…

Oli harmaata ja matkan aikana vain vähän tihkua jossain. Lämpötilan keikkuessa 13- 14 välillä ja tunneleissa putosi jopa 10,5.

Koko päivän sain pitää järkkärikameraa kaulassa sateesta ei ollut huolta. Mutta viima vaati vaihtamaan kunnon ajohanskat päälle. Kuvaaminen on silloin hankalampaa. No päivän maisema-anti oli tänään huomattavasti vaatimattomampi edellisiin päiviin. Osa syynä voi tietenkin olla erilainen alue, mutta ennen kaikkea alhaalla roikkuvat pilvet ja harmaa sää.


Alkaa puuduttamaan jo vaihtelevat näkymät, että väsyttää jo takapenkilläkin. Onkohan tullut jo
vuono- ja vuoriähky?

tänään oli useita tunneleita, kolme isompaa siltaa.

Saltstraumen vuonossa sillan alla on maailman kovin vuorovesivirtaama, se on kuin koski ja näyttää olevan kalastajien suosiossa. Myös elämysmatkoja tehdään tälle virralle. Niitä näkyi olevan useita veneellisiä liikkeellä.






Yksi isompi kaupunki Fauske bongattiin keksiostoksilla käydessä ja taas huomattiin, että tämä on yksi niistä Norjan harvoista kunnista, joissa ei saa myydä olutta kuin omista olutkaupoista…
Saavuimme Kobbelv Vertshus- hotelliin joskus neljän maissa.

Hotellin piha aivan täynnä autoja jonkun yksityispippalon takia. Sitten hotellilla sellainen moka, ettei huone ollutkaan siivottu. Odottelua vähän aulassa ja sitten taloksi ja taas seuraavan hotellin varaaminen.
Iltakävelyllä rannassa ja lähialueella.

Hotellin vieressä kohisee komeat kosket, näin kuivallakin kesällä oli vedessä pauhua.



Lämpötila aika matala…


ja pihalla tuoksuu tämä valkokukkainen pensas