Tämän päivän matka oli sekus vaan lenkki helteessä. Löytyisiköhän vielä armaasta suuresta kaupungistamme joku paikka johon emme olisi ajaneet? Tarkoituksena käydä Misin asemalla ja Raajärven entisessä kaivoskylässä ja jos rantaa sattuu niin vaikka uimassa
Suomen Tivoli on parkeerannut perinteisesti huvipuistonsa Rovaniemen Ounaspaviljongin rantaan kolmeksi viikoksi. Lähtevät pian etelään päin...
Hillatkin näkyvät kypsyvän soilla kun on näin mahtavia helteitä.
![]() |
siinä on pariksi talvea näpertelyhommia... |
No sankarimme oli kunnostautunut edellisenä päivänä - oikeissa kiihdytysajoissa ja tullut sarjassaan toiseksi omalla Hondallaan.
Apukasta matkamme jatkui Misiin, jonka vanhan koulun läheisyydestä löytyy komea sotiemme muistomerkki. "Vapautemme hinta", sen on lahjoittanut yksityinen sotaveteraani, mutta en kuullut tarinaa miksi se on just Misissä - melkoisen syrjässä.
Onkohan siksi että vieressä on laaja Rovajärven sotilasalue siis ampuma-alue. Netistäkään ei löytynyt tietoja, joten laitan tämän tekstikuvan selvittämään tähän viereen.... Minulla on tapana napata kuvia tällaisia info-pläjäyksiä, niin voi sitten kerrata kotona.
Misissä on yhä junan seisake, jossa pysähtyy Kemijärvelle menevä juna niin aamulla kuin illalla. Myös sotilaita tuodaan tänne junalasteittain isoihin sotaharjoituksiin. Niin kuvassa eläkeläinen katselee tuttua maisemaa. Minä en ole koskaan tänne eksynyt ja minusta tuntui että olimme ajaneet aivan keskelle erämaata. Kyläkauppa oli auki tässä entisessä asemarakennuksessa ja tuttujakin sattui paikalle. Jostain syystä kylmä vishyvesi teki hyvin kauppansa tässä helteessä ja näissä kamppeissa...
Asemalla toimi siis uusi kauppa - ainakin toistaiseksi- kauppias haluaisi tosin tehdä kaupasta rautatiehenkisen paikan, riittäiskö asiakkaita ympäri vuoden. Kesällä mökeillä olis kyllä janoista kansaa... Kaupassa oli myös hyvin avonaiset aukioloajat, vai mitä?
ja ympäristössä löytyi retroa ja nykyaikaa.
Tämän jälkeen suuntana olisi Raajärven kaivoskylä ja siellä Mainari ravintola. jonka pitäisi olla auki ilmoituksen mukaan. mutta mutta tämä erämaahilttoni ja cafe mainari ei näin helteellä ollut auki. Joten paikka sai minulta tästä syystä 0 miseliiniä . Ei kannata lähteä ajamaan hiekkateitä tämän takia, jos ei ole jotain muuta asiaa tai ei ole sopinut ravintolan pitäjän kanssa. Entinen rautakaivos on kiinni ja kuonakasat on jäljellä ja kirkasvetinen ja syyyvä keinojärvi 47 m, jossa sukeltajat harjoittelevat, jäivät näkemättä, sillä alueelle ei saanut mennä. Mainariin kuului pari kolme rivaria hotellikäyttöön ja tämä on jonkinlainen tilausravintola ja hotellilla on rivareista myös huoneistoja majoituskäyttöön .
tässä linkki tuonne hotelliin http://www.mainari.fi/1
Kaivoskylään kuului useita rivitaloja 60-70 luvulta. Näytti olevan iso tiilinen rakennus jossa koreili iso kyltti "sauna" todennäköisesti myös lämpökeskus. Pari rivaria oli kauniisti järven rannalla, oli uimarantaa ja grillikatosta. Kylttejä menneisyydestä, jossa luki " Leikkipaikka" , " uimaranta" ... kaivos suljettiin 1975. Wikipediasta löytyy lisää tietoa.
Raajärven kaivos
Muut rivitalot olivat tavallisina asuntoina. ja melkein kaikki oli asuttuina. Minä vain kauhistelin miten pitkä matka näillä asujilla on niin Kemijärvelle kuin Rovaniemelle, niin soratietä.
Emme siis saaneet nauttia kahvi- ei teehetkestä tässä ravintolassa. Joten suuntasimme Vanttauskoskelle taas.Sitä ennen pysähdyimme Kemijoen varteen ja minä liottelin hioistuneita varpaitani. Oliskohan sittenkin pitänyt uida siellä Mainarin rannassa.
Ja Vanttauskoseken Mikakossa kahvia ja jäätelöä. Illalla näytti tulevan isotkin possukekkerit siksi oli ulos rakennettu isot teltat, joiden suojassa oli hyvä huilata hitusen ennen kuin jatkoimme matkaan kohti mustia sadepilviä.
Pari sadepisaraa viskeli ja suuntasimme moikkaamaan Vennivaaraan mopoilevia ystäviämme. Siellä on iso autotalliprojekti kesken. Emännällä tukka maalissa ja hän oli lähdössä illaksi töihin. Talkooporukkakin oli saanut työmaalla rusketusta. Ja talli näytti tältä odotellessaan kelkkaa ja moottoripyörää ja autoja...ja kaikkea muuta tavaraa.
Ja tältä näytti Varaderomme uusien renkaiden kuviointi hiekkaisina.
Meillä oli tuuria säiden suhteen, kolme isoa ja märkää sadekuuroa tuli tai meni ja ajelimme märillä asfalteilla, mutta muutamaa sadepisaraa enempää emme saaneet päälle... joskus tuuria 243 kilometriä.