Vappureissu kuin munkkirinkilä

Ilman kummempia päänkolotuksia oli mukava herätä tänään kauniiseen kevätaamuun. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ennätin kahdeksan aikaan kuvaamaan jokea, joka alkaa luoda jäänahkaansa. Kumppanikin könköili ylös pari tuntia myöhemmin, kun väsyttää nuo kiekkomatsit. Aamukahvilta ryhdyimme tarkastamaan WetterCentralen ennustukset ja tiehallinnon ajantasaiset kelikamerat. Suunnaksi tulisi siis länsikaira:

Tapionkylä- Kittilä- Ylläs- Äkäslompolo maisematie ja takaisin Ylläsjärvi- Kolarin rautatieasema- Kolari- Pello Ruotsin Pellohallen –Raanujärvi-Sinettä-Tapionkylä 370 km.

Puin päälle hiukan vähemmän, tai oikeammin vaihdoin fleese-kerraston puuvillakerrokseen. Lämpötila oli jo korkein tälle keväälle +14 kun lähdimme matkaan 11 maissa. Matka joutui mukavasti. Ounasjoki virtasi monta kilometriä vapaana Marraskosken alapuolella. Yläpuolella jäät olivat paikoillaan. Meltauksen kohdalta nappasin kuvan ja siellä näimme ensimmäiset kesän öttiäiset, ilmassa lenteli joku kirsisääskiparvi.

Kilometrit kuluivat ja oli nautinto istua takatuhdolla. Matkaenska on siitä mukavan mallinen pyörä minulle huonoselkäiselle, että tässä saa istua normaalisti ei kyykistellä eikä pyllöttää. Siinä voi ihan rauhassa katsella ihmisiä liikenteessä, kevään edistymistä ja miettiä mukavia, niin ja tällä pyörällä pääsee huonommillakin teillä.

Kaukosen alapuolella oli nuorilla naisilla auto suistunut tieltä pellolle ja pysähtynyt pehmeästi pieneen ojaan. Käännyttiin jututtamaan tien penkalla istuvia neitokaisia. He vakuuttivat että kaikki on kunnossa ja apua on tulossa.

Pian edessä häämötti Levin vitivalkoisena hohtavat rinteet

Kittilässä makaili vielä Ounasjoki turvallisesti jäässä ja kirkko oli paketoitu. Kuskin sisko ei ollutkaan kotosalla Kittilän kirkonkylällä, joten jatkoimme mielenkiintoisen kahvittelupaikan metsästystä Ylläkselle. Käännyttyämme Yllästä kohden ohitimme t-paitasillaan porhaltavat rullaluistelijat ja oikealla puolella tietä siinsi valkokylkisiä tuntureita ja pian myös Ylläs, jossa oli täysi laskettelutohina vielä päällä. Yritimme etsiä Iso-Ylläksen puolella erästä valmistuvaa liiton mökkiä…mikähän se lie ollunna. Joka tapauksessa tänne oli rakennettu kovasti ja rakentaminen näytti olevan myös kesken. Olimme käyneet täällä rinteellä viimeksi 2006 kesällä ja yöpyneet hienossa Saga-hotellissa. Lämpötila Ylläksellä pyöri jossain +16 korvilla. Gondooli ja tuolihissit pyörivät, laskettelijoita tuli alas koko ajan ja pehmeillä laduilla näytti vielä joku hiihtävänkin.

Jatkoimme sitten maisematietä toiselle puolelle. On se vain komea tie ja löysimme pari vuotta vanhan rinnekahvilan. Harvoin sitä samassa paikassa laskettelijoiden kanssa motoristit ovat kahvilla. Paikalla oli vain rinnehinnasto, vettä ei olisi saanut muuta kuin ostamalla vesipullo á2,50 – en ostanut. Munkit ja kahvit ja teet maksoi kaikki 2€/kpl ja kun erehdyin ottamaan sen ainoan ja viimeisen suklaakakkupalan kuivahtaneen niin kaikkiaan maksoin 13 euroa. Olisi siellä voinut ostaa keittoa ja jotain pizzapalaa ja suolaista naposteltavaa tai peräti sen jägermaister-totin. Motoristit ei vain a-oikeuksia tarvitse kesken matkan. Toiletti oli reilunkokoinen, mutta toinen pikkula oli poissa käytöstä … Taustamusiikkina soi jotain englanninkielistä menoa ja paikalla oli vielä mukavasti väkeä jotka pyrkivät istuutumaan lämpöiselle aurinkoterassille. Ei aivan sama hulabaloo ja ahtaus kuin vuosi sitten Levin Tuikussa vappupäivänä.

No maisemat ja aurinko oli 5 miseliiniä, mutta hintavuus, vedettömyys, huono pullavalikoima, musa ja koliseva metallinen terassi pudottaa 2 - 3 miseliiniin. Ens kerralla etsimmä toisen paikan. Meillä oli vaikeuksia saada mopo myös parkkiin pehmeällä viettävällä tiellä, hiki tuli myös kun käänsimme yhteispelillä möhköfantin alaspäin.

Ylläkseltä suuntasimme Kurtakon kautta Pelloon ja tässä risteyksessä oli ihan pakko kolistaa kypärää. Kato tuolla on uupunut pajuhepo! Toisella puolella tietä olisi Kesäkiiri- kahvila bongata toiselle reissulle.

Bensa oli melko vähissä joten isäntä laskelmoi, ettemme tee ylimääräisiä mutkia vaan suoraan Ruotsin puolelle Pelloon tankille; valo alkoikin palaa ennen Pelloa. Riksgränsen ja Väylä. Jäänlähtömerkki oli vielä paikoillaan, ei varmaan enää montaa päivää. Tankkiin bensaa, oli samanhintaista kuin Matarengissa. 1,12€. Kaupasta ei löytynyt mitään sämpylä/leipä-ateriaa eikä laktoosipitoinen jätski nyt innostanut. Onneksi takapoxissa oli itsellä energiapatukoita ja vettä. Tankkasimme hiukan itseämmekin ja sitten ajelimme kotiin Raanujärven ja Sinetän kautta.


Tiet olivat tällä munkkirinkilän muotoisella reissulla tosi hyvässä kunnossa, pelkokahvoista ei tarvinnut pitää edes kiinni. Sää oli mitä mainioin ja vaatetus sattui just kohdalleen. Mittari näytti lämpimillään Palojärven notkelmassa 20,8, muuten se pyöri siellä 18 asteen paikkeilla Kolari- Pello-Tapionkylä välillä. Ihan tarkka mittari ei ole, mutta suuntaa antava ehkä parin asteen heitto plussaan päin. Kevät on edennyt viikossa taas pitkän harppauksen. Jokivarsissa ei ole pelloilla enää lainkaan lunta. Kittilän ja Kolarin kaira sekä tunturit ovat melko kattavan lumipeiton alla.

Pikkujoet ja pienet purot lorottivat iloisina kohti isompia virtoja. Koko maisema tuntui olevan kuin virittynyt juhlaan tai juhlan aattoon. Koivumorsiamet odottivat vihreitä huntuja kutreilleen ja peltojen ruskeat heinänutturat pian pilkistävää vihreää siilitukkaansa. Kaiken tämän yllä sininen ylväs taivas ja iloisena pleksiin vilkkuva aurinko.

” ’Seuraavana vuorossa Kontiomäki’
radan varressa tumma ojaruskeaa sulavettä täynnä.
Lapsena kokeiltiin kevätlammikoita, ojia
saappaan korkeutta
vai oliko se sittenkin
veden syvyyttä
ja joka kevät
vettä kengässä ”
Helinä Hukka

Oli mukava reissu ja kas kummaa, tällä kertaa koko matkalla ei väsyttänyt ei edes tosi tutuilla loppukilometreillä.


Kotiin ja kotimaahan tultuamme kuski kärsi illan kovasta jet-laagista, ei se tunnin aikaero Ruotsiin vaan 20 vuoden kehityksen ero! Niin ovat ajat muuttuneet, kun 20 vuotta sitten Pellohallen oli täynnä suomalaisia toivioretkeläisiä hamstraamassa halpaa voita ja margariinia, kahvia, vehnäjauhoja, sylttiä (hilloa) ja saftia (sekamehua) ja autot kerättiin täyteen porukkaa kun tuota rasvaa sai tuoda vain määrätyn määrän henkilöä kohden. Nyt tuo samainen Pellohallen kumisi tyhjyyttään ja paikalla pyörähtäneet kävijät ostivat vain jätskiä lämpimään vappusäähän.

sunnuntaina 25.4.2009

Lämpötila näytti sääkarttojen mukaan nousevan yli 10 ja jos suuntaa etelään välttyisi vesisateelta.
Otimme suunnaksi siis Ylitornion. Päivän matkareittimme oli Tapio –Sinettä-Sonka-Raanujärvi- Meltosjärvi –Aavasaksa-Ylitornio –Ruotsi Matarengi- Aavasaksa-Muurola-Rovaniemi-Sinettä-Tapio.

Kittiläntie ja Pellontie olivat hyväkuntoisia, Raanujärvi- Meltosjärvi-Aavasaksa välillä oli varottavaia routavaurioita. Takapenkkiläisenä kiljaisin kerran lujaa mopon rytkähtäessä ja selkään hiukan sattuessa. Aavasaksa-Muurola-Rovaniemi tiet vastaavasti olivat hyväkuntoisia, tuo ensin mainittu väli vain niin puuduttavan yksitoikkoinen 70 kilometriä.

Tänään nenään tuoksui jostain lannan haju, mutta useammasta paikkaa kuloheinän käry. Joku poltti myös risuja. Valtavat ropsipinot Meltosjärvellä tuoksahtivat myös nenääni – löytyykö Suomesta vielä joku sellutehdas tai saha, joka nuo puut hakee? Isot purot ja pienet joet näyttivät virtaavan vapaina. Järvet ja väylät, Ounasjoki, Tengeliö ja Torniojoki köllivät paksun jääkuoren alla. Kaukana Vietosella pilkisti pilkkiporukka. Maa on vielä valkoisen hangen peittämänä metsissä ja pohjoisen rinteillä. Kevät oli askeleen edempänä Torniojoki-laaksossa; pellot olivat siellä jo pääosin paljaat ja lämmintä oli peräti 14 astetta ja ihmiset istumassa auringossa turisemassa. Myös Kemijoki-varressa ja Ounasjoki-varressa lunta oli vähemmän kuin tuolla kairassa Sinettä-Aavasaksa-Muurola välillä.

Aurinko hömötti pilviharson takaa miltei koko ajan, välillä kirkkaamminkin. Olin vähentänyt eilisestä vaatteita ja pärjäsin suurin piirtein. Ylittäessämme Väylää pohjoistuuli tuntui kalsealta, kuten myös samainen tuuli sai vilun kroppaan välillä Aavasaksa- Muurola. Ei ole ihan vielä kesä.

Etsimme turhaan Ylitornion kirkonkylältä pikkukahvilaa mielenkiintoista kuppilaa, ei huoltoaseman kahvioita, ne on kaikki miltei samannäköisiä ja oloisia. Turkin Chilistä ei saanut kuin pizzaa ja kebabia. Kuvasin Ylitornion kirkkoa ja sotiemme sankareille tehtyä polvistunutta äitiveistosta ja keskellä Tornionjokea olevaa jäänlähtömerkkiä.

Kävimme ostamassa sitten Ruotsin puolelta bensaa, se oli halvempaa kuin Suomen puolella 1,12 € joten tienasi 13- 15 senttiä per litra. Ei löytynyt Matarengistäkään auki mitään kuppilaa, Sibyllan grillikioski ja Lövbiten, ei nyt pizzaa eikä pihviä eikä falukorviakaan. Palasimme Väylän yli takaisin Suomen puolelle St1 yhteydessä oli aivan sievä pyöröhirsinen kahvila. Ja niinpä kahvittelimme kesän ensimmäiset terassikahvit ei tullut vilu eikä tullut kuumakaan ajo haarniskat yllä. Kestitys maksoi 6,60€

Paikka saa siisteydestään, palvelustaan ja viihtyisyydestään minulta neljä miseliinirengasta.

Turinoitiin Ruotsin puolella asustavan kustomimotoristin kanssa säistä, bensoista ja katsastuksesta. Ruotsissa pitää motskarit kuulemma katsastaa joka toinen vuosi.

Ja eikun sitten kotia päin mutkan ja Muurolan kautta, pohjoistaivaalla näytti olevan sadetta. Ei satanut, mutta ai että alkoi taas nukuttaa. Matkaa kertyi kyllä komeasti 260km. Pekkalan kaupan mittari näytti +12

Täällä me hankien keskellä haaveilemme hillukan valkoisista täriseviä kukkasia, joita näemme vasta kesäkuussa. Kun samaan aikaan tuolla Etelä-Suomessa kerätään jo valkovuokkoja maljakkoon ja istutetaan pottuja maahan. Niin minä saan tyytyä kuvaamaan kahvilan tekokukkia

”Kevät
se on Lapissa niin
äkkiä
ja yhtäkkiä
se olikin kesä”

Helinä Hukka

toinen keikka

25.4.
Joet ja järvet ovat jäässä. Ounasjoki on sahattu männä viikolla. Pelloilla alkaa olla ensimmäiset pälvipaikat, lunta on vielä paikoin yhtenäisinä kenttinä. Kelkkareittien kunto näyttää kyllä loppuneen täysin. On siis aika aloittaa mopoharrastukset ja lynxit saa siirtää talliin.

Minulle Toinen keikka mopon päällä tälle keväälle.

Naisen ainainen kysymys. ” Mitä panna päälle?”
Mittari pyörii 10 asteen tuntumassa? Ja olen vilukissa. Kokeilen nyt ekakertaa ohuen ohutta bambu-alusvaatekerrastoa sen päälle fleesekerrastoa, ohutta windstopper pukua, ohutta akryylipuseroa ja päälle vuorellinen koretex-puku. Jalkineiksi motskarikengät (pitäisi uusia) ja feelmax- varvassukat ja ohuet urheiluvillasukat. Pukemiseen meni tottumattomuuttaan pitkä aika,” mikä mättää menitkö nukkumaan takaisin?”
Tarkenin hyvin, jotain saattoi olla liikaakin tai jotain väärää sorttia. Varpaat olivat kylmän hikiset, varvassukat eivät tällä kelillä olleet järkevät, puuvillaa, bambua ja villaa ovat lämpöisempiä tälle kelille meille viluvarpaille.

Ajelimme Vanttauskosken baariin MikaKoon. Ajoimme ympyrälenkin Koskenkylänkautta Körköntie oli paikoitellen sulamisvesistä märkä ja routavaurioita oli loppumatkasta. Eli pidä kiinni pelkokahvoista yllättäviin pomppuihin
Ihastelin, ihmettelin taloarkitehtuuria ja näin kevään ensimmäisiä lehmiä ulkona ja sonneja märehtimässä navettansa vieressä. Lannan hajukin löyhkäsi jossain kilometritolkulla. Ihmeteltiin Syväojan kohdalla jotain lankuista rakennettua levikettä. Työmaa vissiin

Pilkkijä nautiskeli pilviverhon takaa hömöttävästä auringosta Vanttauskosken voimalaitoksen vieressä jäällä. siellä lentää poukkoili västäräkki lämpimillä kivillä. Kyläteillä ajeli vastaan polkupyöräilijöitä ilman lakkia ja ilman kypärää.
Vanttauskosken MikaKo ravintola on yhdistetty ST1 huoltoaseman yhteyteen ja sieltä voisi ostaa vaikka raivaussahan edulliseen hintaan. Jaa miten sen kuljettaa motskarin kyydillä? Yksinkertaista emäntä ottaa sahan syliin ja taakse laitetaan kyltti ”LEVEÄ KULJETUS”… Saha jäi vielä kauppaan

MikaKo Ravintolassa oli ystävällinen palvelu. Paikka oli siisti ja puhdas ja viihtyisä. Ruokaillakin voisi ja kesällä on sitten terassi käytössä mikä näissä kamppeissa on pelastus kesähelteillä. Tuleekohan niitä tänä vuonna? Niitä helteitä nimittäin… Meille kelpasi tällä kertaa munkki kahvit ja tee rahkahedelmäkakkupalan kera. Hintaan 7,30. Formulan aika-ajoja pystyi seuraamaan tai seiniltä pongata hienoja valokuvia Korouman jääkiipeilystä.
Tämä on hyvä pysähdyspaikka.

Jos haluan täysin oman arvioni paikasta Se saa siis minulta 4 miseliinirengasta. (myöhemmin lisään ne rengaskuvat tähän)

Pieneen vessaan oli kätevästi toiselle seinälle laitettu peililaatat...sai otettua osaomakuvan ja näkee miten saa nuo haarniskahousut takaisin paikoilleen. tästä plussaa

Kotimatka tulikin joutuisammin, mutta takapenkkiläisenä minua alkaa väsyttää joko se raitis ilma tai unettava suhina. Paikat oli myös puuduksissa ja jäykkinä.
Kilometrejä tuli 160.

tästä kausi alkaa

Pääsiäispäivänä 12.4.2009

kesäkausi on avattu, aamupäivällä 150 km Lynxin Jetillä ( moottorikelkka huomio) makkaranpaistoon erämaakodalle. No reitit alkoivat jo pehmetä puolelta päivin, päästiin toki kotiin ja lämpöä mittarissa oli jo +7 Siispä Varadero esille, nyt kesäkausi avataan. Kerrastot, vindstopperit ja koretexit päälle, villasukat ja kuomat jalkaan ja käsiin samat kelkkailunahkarukkaset. Ja hups teimme 60km keikan, kaupunkiin Arktikumin risteykseen ja takaisin. Bongasimme vastaan tulleen kustomikuskin mennen tullen kättä heilauttaen. toinenkin mopo-kaheli.Oli viileetä hrrrr viilettää ja katsoa miten asfaltit ovat vielä hiekkaisia. Tie on tuttu, mukava taas nähdä maisemat korkeammasta horisontista