27.7.2011

Pyrähdys Lofooteille: osa 8

Tiistai-aamu Katterjokin huoneistohotellissa (Katterjokk Apartments) Riksgränsenin vieressä Ruotsin puolella valkeni, jos se nyt oli kovin pimentynytkään koko yönä, auringonpaisteisena ja itikkaisena. Säätiedotus  tosin lupasi sitten meille runsaita ukkossateita kotimatkalle, että huh.

Huoneemme tässä karussa maisemassa ja karussa hotellissa maksoi 680 SEK  kun itsellä oli lakanat ja kun lupasi siivota itse huoneensa.   Huone oli kapea  loukko, jonka ainoa valoikkuna oli lasi-ovet terassille. Ja sängyt olivat päittäin olevia kerrossänkyjä.  Ne olivat leveitä yhdelle hengelle ja ahtaita kahdelle. (Petikamppeet  neljälle)   Minä kiikuin ylimpään ja pelkäsin tippuvani mennessä ja tullessa, ei ollut mistä ottaa kiinni!
 
Se huoneistoon kuuluva mainostettu sauna olikin käytävällä yhteinen versio eikä se ollut lämmin, mutta osattiinhan se laittaa päälle omin kätösin.  Mutta saunojan mielestä  se oli erittäin huono: siellä tuli hätäisesti hiki niin ja lauteet olivat  kapeat ja tosi epämukavat istua.  No se oli se ruotsalainen sauna se, joten se siitä nautinnosta…

Mikä oli erinomaista, niin motoristin kannattaa pyytää alakerran huone ja mopon voi parkkeerata ikkunan alle ja kamppeet terassiovesta sisään.  Ei se parkkipaikka kyllä mikään häävi ole. ensin piti etsiä jostain laudan kappale jalustan alle  ja toisenkin kerran ajamalla käydä kääntämässä pyörä että saatiin oikeaan asentoon.  PS. jätimme palikan seuraavalle tarvitsijalle terassin alle.

Mutta minne avain piti jättää eihän respa eli Ebbas kök auennut kuin vasta 11.00 ja silloin olisimme jo pitkällä. Illan tyttö unohti kertoa tämmöisen asian – vissiin siellä oli joku paikka minne jättää, mutta me ei havaittu ja jätettiin pöydälle ja soittelin matkalta tästä avaimesta.  

Luottokorttia tarvittiin hotellin maksuun  ja kas vain siinähän oli kohtuukokoinen coop- ruokakauppa samassa rakennuksessa, josta voi muuten evästä itselle ostaa, kun keittiö/ ravintola palveli 11- 20 tai 12-18. kauppa aamusta tuntia aiemmin auki.

niin ne miseliinirenkaat ... hmmm  annan 2,5! Se luvattu nettiyhteyskään ei onnistunut, eikä ollut respaa ilta kahdeksan jälkeen... Eikä muutenkaan häikäissyt  arkitehtuurillaan, ei varustuksiltaan. Jostain syystä tuli mieleen Haaparannalla oleva  parakkimallinen hotelli Cape East, josta on kuvia ja tarinaa tässä Bärinä Birren blogissa  10.7.2009
 
Kotimatkamme sujui mukavasti, hyvin mustat pilvet siinsivät ajosuunnan horisontissa. Saimme kosteita pisaroita  lähellä Kiirunaa ja Pajalaan  silloin tällöin niskaamme, muttemme kastuneet. Tiet olivat kyllä paikoin hyvinkin märkiä, joten sade kulki meidän edellämme, meidän onneksi.
 Kuskilla kahvihammasta kolotti, kun ei ollut saanut kahvia koko aamuna ja minua nukutti, tien varressa ei näyttänyt olevan kaffepaikkaa kun äkättiin tämä Gruvköket Svappavaarassa, eli kaivoskeittiö joka meni kiinni yhdeltä ja kello oli just viittä vaille.   Sieltä sai kahvit paperimukissa, pullaa ei ollut olemassakaan etupäässä tämä keittiö palveli kaivosmiehiä lounasruokapaikkana. Niin ne kahvit oli ilmaiset, ei vissiin ollut hintaa erikseen kahville ja sai tiristää loput kahvisumpit termoksista.  Siis hinta laatu suhde kohdallaan.  Olihan siellä yksi vessa, naisille ei ollut erikseen omaa ,ihan siisti. Mutta mutta minä jäin jumiin oven lukon taakse ja sain jo hakata ovea ja huutaa apua joten köökin pitäjä nuori poika aukaisi oven tongeilla. Lukosta päätellen  tätä on tapahtunut aiemminkin.



  Pajala- Pello välillä on tietyömaata pitkät pätkät, joten Varareeta näyttikin oikealta endurolta Pellossa Dessanin kahvilan edessä. Mutta on se vain tylsä väli tuo Abisko- Pello upeiden vuonojen ja merinäkymien jälkeen että minä olin  nukahdella. 
Anu ja Pekka  Dessanin kahvila Pellon rajalla Ruotsin puolella

Motoristiystävät tulivat Pelloon meitä vastaan joten  peräkanaa ajeltiin sitten  Sinettään asti.
Ja oli mukava tulla taas kotiin ja oli mitä mahtavin sää kello oli 7 illalla ja lämpöä vielä 24 astetta eikä pihalla edes itikoita.  Niin täällä on kesä…

Katterjokk (Riksgränsen - Tapio (Rovaniemi) 460km .

Lisäilen edellisiin blogipostauksiin kuvia lähipäivien aikana ja tarkastan paikkojen nimet ja oikeinkirjoituksen  ja tarkennan kilometrit  ym.   Myös ylimääräisen yhteenvetopostauksen kirjaan tästä Lofootin reissusta ja jossain vaiheessa linkitän kuvagalleriaan... enempää ei jaksa pakertaa yhdelle illalle.

Pyrähdys Lofooteille: osa 7

Maanantai 25.7.2011

 Kabelvåg -Riksgränsen 270km . (Lähtö hotellilta varttia vaille 11 ja Katterjokin hotellilla etsimisten jälkeen klo 19.40) 

Kabelvågin hotelli osoittautui oikein mukavaksi kokemukseksi. Hinta oli huomattavasti halvempi 990 NOK, toimiva nettiyhteys, ystävällinen palvelu. Juuri sopivan kokoinen huone. Huonevarustelu sitä mitä vähimmillään odotan  ja kauniit tekstiilit.  Koko hotelli oli idyllisen kaunis ja kauniisti sisustettu. Minä ihastuin vielä ikihyväksi kun seinillä oli esillä hienoja valokuvasuurennoksia Lofooteilta.   (Niin motoristin blogissa tämä takapenkin tiirailija kiinnittää näihin asioihin huomiota... sori moottoreista ja vauhdista  kiinnostuneet lukijat. )  Niin ja mikä aamiainen, se oli runsas ja mielenkiintoinen ja esteettisen kauniisti esille laitettuna.  Mistä vielä 10 lisäpinnaa, löysin teetä varten kunnon kokoisen kupin ja valikoimasta irtoroiboos-teetä. Voiko parempaa teenjuoja enää toivoa... Tämä hotelli saa minulta täydet 5 miseliinirengasta. Että suosittelen.  Mitä siellä joku netissä valittaa, että täytyy maksaa etukäteen, tämä on nykypäivää niinhän lomamatkat myös maksetaan etukäteen. 



Oli siis harmaa  vesisateinen päivä - niin kuin suruisena arkimaanantaina voi vain olla.  Suosiolla laitoin kameran takaboxiin ja otin vain pysähdyttäessä kuvan jos toisenkin tai  kun iltapäivästä alkoi kirkastua lähestyessämme Bjerkvikiä.

Ajoimme monet ja monet tunnelit läpi, yksi tunneleista on 6,4 km pitkä myös tosessa neljän kilometrin tunnelissa meni niin visiirit kuin peilit täysin huuruun kun tulimme tunnelista  ulos. 
Itse myös harmittelin, että nyt olis tarvinnut sitä huurtumisen estävää kalvoa kypärän visiirissä, emmehän ole viime aikoina ajelleet 12-16 asteen vesisadekeleillä.  Näyttää myös huomioväri-keltainen olevan tosi suosittu motoristeilla Norjan teillä, eikä syyttä, ne näkyivät kauas myös tässä kurjassa kelissä.

E10 -tie Kuningas Olavin tie on oikaistu tunneleilla ja silloilla ja avattu liikenteelle 2007, joten lauttoja ei tarvitse käyttää, viimeinen tietullikin oli poistunut  tältä tienosuudelta.  Nyt palasimme tuttua tietä ja tulimme Vesterålen puolelle  ja pysähdyimme kahvitauolle  Kåringe sentterin kohdalle. Vohvelikahvit / teet kahdelle teki 100 norjalaista kruunua.



Tällekin puolimatkan krouville siisteydestä, palvelusta, sijainnista ja tarjoilusta annan 4 miseliinirengasta.  Tämä turistikeskus tarjosi myös mökki kuin hotellimajoitusta. täytyypä laittaa mieleen paikka.  Ja varsinkin kun sisällä oli aivan ihastuttava asetelma ilmeikkäitä nukkehahmoja.

Kilometrien taittuessa taivas alkoi kirkastua ja halusimme ajaa rannikkotietä Bjerkvikin päin.  Sattuipa tällainen kyltti. Se ei varmaan koskenut minuaaa...


vaan sitä sotilaslentokenttätukikohtaa... kun käännyttiin E10 rantaan katsomaan sota-ajan muistoja (Evenes)

ja löysimme  Kulturlandskap- taideteos  Kivinen talo  tanskalaisen Björn Nordgaardin suunnittelema. Se on 5,5 metriä korkea kotamainen graniittirakennelma, jonka sisäseinille on kuvattu norjalaisen mytologian hahmoja. Eteläisen seinän hahmot asuvat tämän sisällä mutta pohjoisen seinän hahmot ovat kodittomia.  

Me saavuimme Bjerkvikiin tankkasimme, ostimme evästä yöpaikkaan.ja tankkasimme myös itsemme ähkyyn tosi herkullisella "roskaruualla"  tässä pikkukeittiössä "Den lille kjökken", jossa oli sisällä tosipaljon väkeä ja jonoa. Mutta jaas siellä on jonotusnumero ja asiakkaille annettava valolähetin, jolloin oma annos on valmis.   Ja tämä paikka saa myös miseliinirenkaat. Katsokaa miten hienosti on parkkipaikat varattu mopoille terassin eteen. Suosittelen.  4,5 miseliinirengasta, tuo 0,5 vähenee, kun on liikennettä  paljon kauniin merimaiseman edessä  ja  se tekee ruokailun ajaksi levottoman olon. Ai minkä hintainen.  Iso bjerkvikiläinen hampurilaisateria ja havaiji pienin ateria yhteensä 263 norjan kruunua. 
                         

Riksgränsenillä kiertelimme ja etsimme majapaikkaa, mutta höh  se olikin 2 km eteenpäin ja paikan nimi oli Katterjokk jat ämä  huoneistohotelli oli tällainen majapaikka.



Ja karun maiseman taustalla piti kovaa kohinaa tämä kuohuva koski Katterjokk, jonka rannalla tunsin tulleeni aivan kuin johonkin pyhään paikkaan. Niin hieno, kohiseva ja uljas näky koski oli ja yritin ilman jalustaa saada itikoiden kiusaamana kovasta virrasta kuvaa, niin että veden liike näkyisi.

26.7.2011

Pyrähdys Lofooteille: osa 6

Maanantai 25.7.2011
Kabelvåg- Riksgränsen sateinen päivä 


Klo 12:00  koko Norja pysähtyi viettämään minuutin hiljaista hetkeä kunnioittaakseen Oslon ja Utöyan tragedian uhrien muistoa.

25.7.2011

Pyrähdys Lofooteille: osa 5

Sunnuntaina 24.7.2011
Majapaikkamme "omavene satama"


Majapaikkamme Rorbu-majoitus
Respan yhteydessä oli nukkemuseo ja tämä yhdistetty vohvelikahvila ja antiikkikirppis

140km Sakrisoya Kabelvåg. Tänään  tällä kelillä olis ajellut pitemmällekin, mutta sitten olis pitänyt miettiä tätä jaksotusta ja reititystäkin eri tavalla. 
Aurinkoa... Tuumasimme olimme koko Lofoottien kesän Lofooteilla, se alkoi  tänään klo 11 ja päättyi

klo 19.00 ja sitten saikin jo vetää villapaidan takaisin niskaan. Eikös kesälämpötilaksi voisi ajatella 20 astetta ja  sen yli. No parhaimmillaan oli hetken aikaa jopa 22 ja paikalliset säntäsivät uimarannoille ja uimaan...

Myös tunnelit ovat viileitä - kaksi näistä tunneleista menee meren alitse



Piipahdimme Nusfjordissa kun se oli merkitty kartalla mielenkiintoiseksi paikaksi. No kaunis kalastajakylämiljöö se olikin,mutta tarkempaan katseluun oli sisäänpääsymaksu ja parkkipaikka kukkulalla.  Me ajateltiin vain sitä kahvilaa ja se ainoa kahvila oli museoalueen keskellä. Emme ruvenneet kyselemään erivapauksia, olis ollut liian lämmintä haarniskat päällä kävellä enemmälti ja ajettiin  etsimään seuraava aamukahvipaikkaa. Illalla sitten mietti, että olis sittenkin käynyt täällä  ja vaikka pikkaisen kierrellyt, mutta olis pitänyt saada parkkeerata  alas.


Jihuu,  Lakselvissa oli kaksi kahvilaa.... ja  ne molemmat tietysti  kiinni!  Oli näet sunnuntai. Seuraava kylä olisi Borg ja siellä viikinkimuseokahvila. Mutta hehei  museota vastapäätä toisella puolella tietä oli paikallisten kroa.
Paikassa oli yksi ainoa hampurilaisten tekijä -myyjä joten jonoakin pikku puodin täydeltä mutta saatiin  sitten juotavat ja syötävät paperimukeista. Halusimme istuutua ulos pyörämme viereen  ainokaisille vapaille penkeille kunhan  paikallinen harrikkapariskunta ensin nosti jalkansa penkiltä pois. Jostain syystä meille ei tullut juttutuokiota  heidän kanssaan kuten motoristien kanssa ruukaaa...

 Tämä kuppila saakoon palvelusta, tarjoilusta ja ympäristöstä ym vissiin 2,5 miseliiniä... ennenkaikkea siitä että pystyi istumaan ulkona oman menopelin ja vermeiden vieressä. Toisella puolen on komeat  Viikinkimuseo-pytingit joudut jättämään mopon parkkipaikalle ja kantamaan kamppeet mukana pari sataa metriä ylämäkeen, jos tavaroita ei saa laukkujen sisälle.  Mutta kyllä maar siellä kantssii käydä.


Saavuimme hyvissä ajoin Kabelvågenin hotelliin minä takapenkillä nuokkuen. Uutiset Utöyan tapahtumista oli pilannut edellisen yön unet - väsymykseni johtui siitä . Muita turistikohteihta (Lofoottien museo, Akvaario ja galleria  sijaitsevat hieman syrjemmässä kylän keskustasta ja sinne olis pitänyt mopoilla) kuin kylän keskustaa emme tänään katselleetkaan  tosin kävimme hienossa ja suuressa puisessa Lofoottien katedraalissa ja sytytimme  kynttilät  Utöyan ja Oslon uhreille.





Tässä Kabelvågenin keskustassa  söimmme pizzat kylän ainoasta ruokapaikasta: Papinlaiturilta, jossa niitä saikin odottaa miltei tunnin! joten siinäpä se ilta hupeni ja kesä viileni ja pikku kylästä löytyi jotain kuvattavaakin, varsinkin upeassa illan auringonvalossa...

Hotellihuonessamme toimii nyt niin netti kuin telkkari , josta olemme seuranneet  surullisin mielin Norjan television uutistoimituksen selostusta. Kaikkea emme ole tästä norjankielisestä selostuksesta  tosin ymmärtäneet.Kuvat itkevästä  kuningasparista ja pääministerin tunteikas puhe syöpyivät kyllä mieleen.

En olisi halunnut tämän Lofootin mopoilureissun jäävän muistoihin tällaisesta asiasta,... huomenna olemme jo Ruotsin  puolella.

24.7.2011

Pyrähdys Lofooteille: osa 4

23.7. 2011 Lauantaina Neljäs päivä Norjassa, Norjan murheen päivä.
(Tarina on kirjoitettu Sakrisoyn  netittömässä ja televisiota vailla olevassa rorbu-majassa  ja päivitetty blogiin seuraavana päibänä Kabelvågista.)  (Kuvat lisätty vasta Suomessa )

Svolvaerissa aamupalan jälkeen suuntasimme markettiin pientä aamu/iltapalaa tulevaan yöpaikkaa varten jos vaikka ei
kylässä olis  ruokakauppoja auki - -  Lofootien kärjen kylät ovat todella pieniä. ( Huomasimme -Oli todella järkevä ajatus)
Siinä kassalla maksaessani silmiin osui paikalliset iltapäivälehtien otsikot." tämän jälkeen Norja ei ole enää entisensä"ja dramaattiset kuvat terroristihyökkäyksestä Oslossa ja otsikossa luki 18 kuollutta. Palasimme hotellille ja avasimme  telkkarin katsoaksemme uutislähetystä (emme olleet illalla aukaisseetkaan koko telkkua).Nyt Norjan uutiset puhuivat vielä hirveämpää josta emme ymmärtäneet että miksi uhreja onkin  yli 90 , tarkoittaako drept suomeksi kuollutta.  Hirveä suru ja ahdistus ja paha olo valtasi tämän keskellä norjankielistä uutislähetystä hirveää antia.  Sieltä täältä infovirrasta saamme selville mitä kauheaa on oikeasti tapahtunut. Kamamme ja läppärit olivat jo mopolaukuissa lukkojen takana ja meillä oli tarkoitus  joutua ajoon ennen sadetta.  Tieto tästä kamaluudesta teki   niiin pahan ja ahdistavan mielen koko päiväksi. Taivaskin oli surunharmaana ja pilvet aloittivat tuhnusateen
joka muuttui lopulta kasteleviksi pisaroina. Tätä surullista päivää kuvaa nämä tänä päivänä näkemämme Norjan liput puolitangossa. Ei niin pientä ja syrjäistä kylää ollut Norjassa, etteikö suru sitä koskettanut tänään.
 Maisemat ovat upeita ja yksi todella upea paikka oli tämä vitivalkoinen hiekkaranta Rambergissa. Miten Luoja on tänne turhaan näin upean uimarannan laittanut, kun eihän täällä tarkene uida eikä aurinkokaan paista kuin vähän aikaan silloin tällöin.





Päivän matkasaldo oli tänään Svolvaerista Å:hon ja takaisin Sakrisoyhin hitaat ja mutkaiset 140 km
jossa meillä on sitten oikea kalamaja-mökkihuoneisto eli Rorbu.Näitähän täälläpäin on eikä hotelleja eikä motelleja.Joten olemme nyt ilman aamiaista ja ilman televisiota ja ilman nettiyhteyttä syrjäisessä kalastajakylässä.
Tämä meidän pieni kahden hengen Rorby maksoi 1050, on petivaatteet, parvella sänky, keittiövarustus suihku/wc ja pieni pirtti. Mutta voi voi mitä suomalainen motoristi kaipaa kolean, kostean ajon jälkeen vaatteiden kastuessa -- Niin saunaaa. Nämä kalastajamajat on rakennettu entisiin kalastajien verkkoverstaisiin ja varustevarastoihin. Ehkäpä näissä on osittain asuttukin. Vanhat kuluneet lattialankut, putsatut reikäiset hirret, joiden välissä näkee olevan jotain sammalta tai oisko tuota rakkolevää tai eikun vanhoja kalastajaverkkoja.

Siis olenpa iloinen, että saimme yöpyä näinkin ja tutustua tällaiseen oleiluun.

 Matkakilometrejä ehkä tuli muutama lisää kun ajoimme osan matkasta mutkittelevaa päätieltä poikkeavaa eteläistä rantatietä, Maisema oli alavaa, lampaita siellä sun täällä ja 
jyrkät vuorenrinteet oikealla puolella. Tällä syrjätiellä  maisemat oli vaatimattomammat; alavat ja erittäin karut . Å:hon saapuessamme tuhnusade muuttui jo kastetelevaksi joten museo ja museoalue jäi katselematta, jota on kovasti suositeltu... Tiehän päättyy parkkialueeseen, josta voi kävellä pientä polkua niemen kärkeen. ja näkee tällaista
loukkuun jääneen kiven
niemen kärjestä näkymä

perillä ollaan
Kääntöpisteessä....
Niemen kärjestä näkee karut kallioluodot ja merta ja  siinä on hyvä todeta  pitemmälle ei nyt  Varaderollakaan  pääse. Nyt voi kääntyä takaisin tehtävä on suoritettu.
Mitään hurjaa aah elämystä ei tosin tullut, oliko tämäkin samanlainen etappi kuin Nordkapp, ainakin näin taitaa olla niin pyöräilijöille ja motoristeille ja varmaan karavaanareillekin.
Etsimme sateessa jotain Å- kylttiä jonka alla olis voinut ottaa kuvan Varareetasta muttei sellaista löytynyt, tämän bongasin kauempaa  sateen kastellessa enemmän.
Vesisateessa ajelimme nyt takaisinpäin ja hurautimme Moskenesin satamaan ja turisti-infoon jossa saimme kuulla että Bodöhön laivamatka kestää 3 tuntia ja matka täytyisi varata 24 tuntia ennen ja jos ei niin sitten täytyy tulla jonottamaan 2,5 tuntia ennen satamaan näin heinäkuussa. Se ratkaisi meidän tulevan suunnan. Ajaisimme takaisin Svolväerin naapurikaupunkiin ja katellaan vielä maisemia ja sitten suunnaksi Riksgränsen ja varasin hotellin seuraavaksi yöksi soittamalla suoraan hotelliin Kabelvågiin.

Respasta kuulimme lähiravintolasta kilometrin päästä majapaikasta ja söimme siellä todella herkulliset kala-ateriat. Hinta oli 440 Nok yhteensä ja juomana vesi.Liharuoat olivat vielä kalliimpia. Illalla vielä iltakävelyllä kirkastuneessa säässä ja kauniissa iltavalossa kuvaamassa tätä kalamajarykelmää ja pientä majapaikkasaarta Sakrisoy.

ollaan kotona tässä majassa kuivattu turskakoriste

kalankuivausta...


nämä kuivatut kalan päät ovat menossa ruuaksi Afrikkaan
Rorbu-majat

nyt nukkumaan...


Kokeillaanpa sitten parvella nukkumista.

Svolvaer- (Reine)Sakrisoy -Å- Sakrisoy 160km yhteensä.