Vappureissu kuin munkkirinkilä

Ilman kummempia päänkolotuksia oli mukava herätä tänään kauniiseen kevätaamuun. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ennätin kahdeksan aikaan kuvaamaan jokea, joka alkaa luoda jäänahkaansa. Kumppanikin könköili ylös pari tuntia myöhemmin, kun väsyttää nuo kiekkomatsit. Aamukahvilta ryhdyimme tarkastamaan WetterCentralen ennustukset ja tiehallinnon ajantasaiset kelikamerat. Suunnaksi tulisi siis länsikaira:

Tapionkylä- Kittilä- Ylläs- Äkäslompolo maisematie ja takaisin Ylläsjärvi- Kolarin rautatieasema- Kolari- Pello Ruotsin Pellohallen –Raanujärvi-Sinettä-Tapionkylä 370 km.

Puin päälle hiukan vähemmän, tai oikeammin vaihdoin fleese-kerraston puuvillakerrokseen. Lämpötila oli jo korkein tälle keväälle +14 kun lähdimme matkaan 11 maissa. Matka joutui mukavasti. Ounasjoki virtasi monta kilometriä vapaana Marraskosken alapuolella. Yläpuolella jäät olivat paikoillaan. Meltauksen kohdalta nappasin kuvan ja siellä näimme ensimmäiset kesän öttiäiset, ilmassa lenteli joku kirsisääskiparvi.

Kilometrit kuluivat ja oli nautinto istua takatuhdolla. Matkaenska on siitä mukavan mallinen pyörä minulle huonoselkäiselle, että tässä saa istua normaalisti ei kyykistellä eikä pyllöttää. Siinä voi ihan rauhassa katsella ihmisiä liikenteessä, kevään edistymistä ja miettiä mukavia, niin ja tällä pyörällä pääsee huonommillakin teillä.

Kaukosen alapuolella oli nuorilla naisilla auto suistunut tieltä pellolle ja pysähtynyt pehmeästi pieneen ojaan. Käännyttiin jututtamaan tien penkalla istuvia neitokaisia. He vakuuttivat että kaikki on kunnossa ja apua on tulossa.

Pian edessä häämötti Levin vitivalkoisena hohtavat rinteet

Kittilässä makaili vielä Ounasjoki turvallisesti jäässä ja kirkko oli paketoitu. Kuskin sisko ei ollutkaan kotosalla Kittilän kirkonkylällä, joten jatkoimme mielenkiintoisen kahvittelupaikan metsästystä Ylläkselle. Käännyttyämme Yllästä kohden ohitimme t-paitasillaan porhaltavat rullaluistelijat ja oikealla puolella tietä siinsi valkokylkisiä tuntureita ja pian myös Ylläs, jossa oli täysi laskettelutohina vielä päällä. Yritimme etsiä Iso-Ylläksen puolella erästä valmistuvaa liiton mökkiä…mikähän se lie ollunna. Joka tapauksessa tänne oli rakennettu kovasti ja rakentaminen näytti olevan myös kesken. Olimme käyneet täällä rinteellä viimeksi 2006 kesällä ja yöpyneet hienossa Saga-hotellissa. Lämpötila Ylläksellä pyöri jossain +16 korvilla. Gondooli ja tuolihissit pyörivät, laskettelijoita tuli alas koko ajan ja pehmeillä laduilla näytti vielä joku hiihtävänkin.

Jatkoimme sitten maisematietä toiselle puolelle. On se vain komea tie ja löysimme pari vuotta vanhan rinnekahvilan. Harvoin sitä samassa paikassa laskettelijoiden kanssa motoristit ovat kahvilla. Paikalla oli vain rinnehinnasto, vettä ei olisi saanut muuta kuin ostamalla vesipullo á2,50 – en ostanut. Munkit ja kahvit ja teet maksoi kaikki 2€/kpl ja kun erehdyin ottamaan sen ainoan ja viimeisen suklaakakkupalan kuivahtaneen niin kaikkiaan maksoin 13 euroa. Olisi siellä voinut ostaa keittoa ja jotain pizzapalaa ja suolaista naposteltavaa tai peräti sen jägermaister-totin. Motoristit ei vain a-oikeuksia tarvitse kesken matkan. Toiletti oli reilunkokoinen, mutta toinen pikkula oli poissa käytöstä … Taustamusiikkina soi jotain englanninkielistä menoa ja paikalla oli vielä mukavasti väkeä jotka pyrkivät istuutumaan lämpöiselle aurinkoterassille. Ei aivan sama hulabaloo ja ahtaus kuin vuosi sitten Levin Tuikussa vappupäivänä.

No maisemat ja aurinko oli 5 miseliiniä, mutta hintavuus, vedettömyys, huono pullavalikoima, musa ja koliseva metallinen terassi pudottaa 2 - 3 miseliiniin. Ens kerralla etsimmä toisen paikan. Meillä oli vaikeuksia saada mopo myös parkkiin pehmeällä viettävällä tiellä, hiki tuli myös kun käänsimme yhteispelillä möhköfantin alaspäin.

Ylläkseltä suuntasimme Kurtakon kautta Pelloon ja tässä risteyksessä oli ihan pakko kolistaa kypärää. Kato tuolla on uupunut pajuhepo! Toisella puolella tietä olisi Kesäkiiri- kahvila bongata toiselle reissulle.

Bensa oli melko vähissä joten isäntä laskelmoi, ettemme tee ylimääräisiä mutkia vaan suoraan Ruotsin puolelle Pelloon tankille; valo alkoikin palaa ennen Pelloa. Riksgränsen ja Väylä. Jäänlähtömerkki oli vielä paikoillaan, ei varmaan enää montaa päivää. Tankkiin bensaa, oli samanhintaista kuin Matarengissa. 1,12€. Kaupasta ei löytynyt mitään sämpylä/leipä-ateriaa eikä laktoosipitoinen jätski nyt innostanut. Onneksi takapoxissa oli itsellä energiapatukoita ja vettä. Tankkasimme hiukan itseämmekin ja sitten ajelimme kotiin Raanujärven ja Sinetän kautta.


Tiet olivat tällä munkkirinkilän muotoisella reissulla tosi hyvässä kunnossa, pelkokahvoista ei tarvinnut pitää edes kiinni. Sää oli mitä mainioin ja vaatetus sattui just kohdalleen. Mittari näytti lämpimillään Palojärven notkelmassa 20,8, muuten se pyöri siellä 18 asteen paikkeilla Kolari- Pello-Tapionkylä välillä. Ihan tarkka mittari ei ole, mutta suuntaa antava ehkä parin asteen heitto plussaan päin. Kevät on edennyt viikossa taas pitkän harppauksen. Jokivarsissa ei ole pelloilla enää lainkaan lunta. Kittilän ja Kolarin kaira sekä tunturit ovat melko kattavan lumipeiton alla.

Pikkujoet ja pienet purot lorottivat iloisina kohti isompia virtoja. Koko maisema tuntui olevan kuin virittynyt juhlaan tai juhlan aattoon. Koivumorsiamet odottivat vihreitä huntuja kutreilleen ja peltojen ruskeat heinänutturat pian pilkistävää vihreää siilitukkaansa. Kaiken tämän yllä sininen ylväs taivas ja iloisena pleksiin vilkkuva aurinko.

” ’Seuraavana vuorossa Kontiomäki’
radan varressa tumma ojaruskeaa sulavettä täynnä.
Lapsena kokeiltiin kevätlammikoita, ojia
saappaan korkeutta
vai oliko se sittenkin
veden syvyyttä
ja joka kevät
vettä kengässä ”
Helinä Hukka

Oli mukava reissu ja kas kummaa, tällä kertaa koko matkalla ei väsyttänyt ei edes tosi tutuilla loppukilometreillä.


Kotiin ja kotimaahan tultuamme kuski kärsi illan kovasta jet-laagista, ei se tunnin aikaero Ruotsiin vaan 20 vuoden kehityksen ero! Niin ovat ajat muuttuneet, kun 20 vuotta sitten Pellohallen oli täynnä suomalaisia toivioretkeläisiä hamstraamassa halpaa voita ja margariinia, kahvia, vehnäjauhoja, sylttiä (hilloa) ja saftia (sekamehua) ja autot kerättiin täyteen porukkaa kun tuota rasvaa sai tuoda vain määrätyn määrän henkilöä kohden. Nyt tuo samainen Pellohallen kumisi tyhjyyttään ja paikalla pyörähtäneet kävijät ostivat vain jätskiä lämpimään vappusäähän.