Lämpötila näytti sääkarttojen mukaan nousevan yli 10 ja jos suuntaa etelään välttyisi vesisateelta.
Otimme suunnaksi siis Ylitornion. Päivän matkareittimme oli Tapio –Sinettä-Sonka-Raanujärvi- Meltosjärvi –Aavasaksa-Ylitornio –Ruotsi Matarengi- Aavasaksa-Muurola-Rovaniemi-Sinettä-Tapio.
Kittiläntie ja Pellontie olivat hyväkuntoisia, Raanujärvi- Meltosjärvi-Aavasaksa välillä oli varottavaia routavaurioita. Takapenkkiläisenä kiljaisin kerran lujaa mopon rytkähtäessä ja selkään hiukan sattuessa. Aavasaksa-Muurola-Rovaniemi tiet vastaavasti olivat hyväkuntoisia, tuo ensin mainittu väli vain niin puuduttavan yksitoikkoinen 70 kilometriä.
Otimme suunnaksi siis Ylitornion. Päivän matkareittimme oli Tapio –Sinettä-Sonka-Raanujärvi- Meltosjärvi –Aavasaksa-Ylitornio –Ruotsi Matarengi- Aavasaksa-Muurola-Rovaniemi-Sinettä-Tapio.
Kittiläntie ja Pellontie olivat hyväkuntoisia, Raanujärvi- Meltosjärvi-Aavasaksa välillä oli varottavaia routavaurioita. Takapenkkiläisenä kiljaisin kerran lujaa mopon rytkähtäessä ja selkään hiukan sattuessa. Aavasaksa-Muurola-Rovaniemi tiet vastaavasti olivat hyväkuntoisia, tuo ensin mainittu väli vain niin puuduttavan yksitoikkoinen 70 kilometriä.
Tänään nenään tuoksui jostain lannan haju, mutta useammasta paikkaa kuloheinän käry. Joku poltti myös risuja. Valtavat ropsipinot Meltosjärvellä tuoksahtivat myös nenääni – löytyykö Suomesta vielä joku sellutehdas tai saha, joka nuo puut hakee? Isot purot ja pienet joet näyttivät virtaavan vapaina. Järvet ja väylät, Ounasjoki, Tengeliö ja Torniojoki köllivät paksun jääkuoren alla. Kaukana Vietosella pilkisti pilkkiporukka. Maa on vielä valkoisen hangen peittämänä metsissä ja pohjoisen rinteillä. Kevät oli askeleen edempänä Torniojoki-laaksossa; pellot olivat siellä jo pääosin paljaat ja lämmintä oli peräti 14 astetta ja ihmiset istumassa auringossa turisemassa. Myös Kemijoki-varressa ja Ounasjoki-varressa lunta oli vähemmän kuin tuolla kairassa Sinettä-Aavasaksa-Muurola välillä.
Aurinko hömötti pilviharson takaa miltei koko ajan, välillä kirkkaamminkin. Olin vähentänyt eilisestä vaatteita ja pärjäsin suurin piirtein. Ylittäessämme Väylää pohjoistuuli tuntui kalsealta, kuten myös samainen tuuli sai vilun kroppaan välillä Aavas
aksa- Muurola. Ei ole ihan vielä kesä.Etsimme turhaan Ylitornion kirkonkylältä pikkukahvilaa mielenkiintoista kuppilaa, ei huoltoaseman kahvioita, ne on kaikki miltei samannäköisiä ja oloisia. Turkin Chilistä ei saanut kuin pizzaa ja kebabia. Kuvasin Ylitornion kirkkoa ja sotiemme sankareille tehtyä polvistunutta äitiveistosta ja keskellä Tornionjokea olevaa jäänlähtömerkkiä.
Kävimme ostam
assa sitten Ruotsin puolelta bensaa, se oli halvempaa kuin Suomen puolella 1,12 € joten tienasi 13- 15 senttiä per litra. Ei löytynyt Matarengistäkään auki mitään kuppilaa, Sibyllan grillikioski ja Lövbiten, ei nyt pizzaa eikä pihviä eikä falukorviakaan. Palasimme Väylän yli takaisin Suomen puolelle St1 yhteydessä oli aivan sievä pyöröhirsinen kahvila. Ja niinpä kahvittelimme kesän ensimmäiset terassikahvit ei tullut vilu eikä tullut kuumakaan ajo haarniskat yllä. Kestitys maksoi 6,60€
assa sitten Ruotsin puolelta bensaa, se oli halvempaa kuin Suomen puolella 1,12 € joten tienasi 13- 15 senttiä per litra. Ei löytynyt Matarengistäkään auki mitään kuppilaa, Sibyllan grillikioski ja Lövbiten, ei nyt pizzaa eikä pihviä eikä falukorviakaan. Palasimme Väylän yli takaisin Suomen puolelle St1 yhteydessä oli aivan sievä pyöröhirsinen kahvila. Ja niinpä kahvittelimme kesän ensimmäiset terassikahvit ei tullut vilu eikä tullut kuumakaan ajo haarniskat yllä. Kestitys maksoi 6,60€ 
Paikka saa siisteydestään, palvelustaan ja viihtyisyydestään minulta neljä miseliinirengasta.
Turinoitiin Ruotsin puolella asustavan kustomimotoristin kanssa säistä, bensoista ja katsastuksesta. Ruotsissa pitää motskarit kuulemma katsastaa joka toinen vuosi.
Ja eikun sitten kotia päin mutkan ja Muurolan kautta, pohjoistaivaalla näytti olevan sadetta. Ei satanut, mutta ai että alkoi taas nukuttaa. Matkaa kertyi kyllä komeasti 260km. Pekkalan kaupan mittari näytti +12
Täällä me hankien keskellä haaveilemme hillukan valkoisista täriseviä kukkasia, joita näemme vasta kesäkuussa. Kun samaan aikaan tuolla Etelä-Suomessa kerätään jo valkovuokkoja maljakkoon ja istutetaan pottuja maahan. Niin minä saan tyytyä kuvaamaan kahvilan tekokukkia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti