24.7.2009

Matka kotiin Norjasta

Tiistaina 21.7.2009


Aamiainen hotellissa - norjalaisittain runsas ja sai tehdä voileivät matkaan...

Aamulla lähtö Narvikista Pohjantähti – Nordtjerna- Hotellista klo 9.00 Norjan aikaan. Lämpötila vaivaiset +13 °C ja mukavan pilvinen sää. Pistäpä siis kaikki lämpöinen päälle.

Ulkokuoreltaan tämä oli todella pohjantähteet-hotelli. Sisällä oli kuitenkin tällainen salonki.



Tavarat mahtuivat mainiosti mukaan, kun päälle laittaa nyt kaikki tilaa vieneet vaatteet. Narvikista pohjoiseen muutama mutka, ja komea silta 20 km ja tie haaraantuu itään E10- ja kyltissä lukee Luleå, eli siitä kohti Kiirunaa, jonne olisi matkaa noin 170km ja ensimmäistä lepotaukoa .




Vielä viimeisen vilkaisu vuonoihin ja sillalle korkealta vuorelta ennen kuin ajomme jatkui kohti Riksgränseniä ja Ruotsin rajaa.
katse taaksepäin

Nousemalla tämän vuoren ja ylängön päälle maisema muuttui puuttomaksi, karuksi ja kiviseksi. Ja karummaksi se muuttui rajaa kohti ajaessa. Sitä vain ihmettelee, mitä varten täällä on paljon norjalaisia autoja parkissa näillä P-paikoilla. Sitten ihmettelee, kuinka innokkaita mökkeilijöitä norjalaiset ovat.
tässäkin kuvassa on yksinäinen pieni mökki karussa rinteessä
Täälläkin erämaassa pilkottaa siellä sun täällä pieniä ”hyttejä” eli mökkejä, nuo autot olivat varmaan mökkiläisten tai sitten noissa pikkujärvissä ja joissa kalastavien.
Lämpötila sen kun laski koko ajan eikä päällä olevat vaatteet tuntuneet enää edes riittäväni.



Norjan puolella rajan tuntumassa oli suljettu peikkomyymälä??? aivanko itse konkurssipeikko paikalla.


Ruotsin rajalla lämpötila oli 11 ja etsin jo puuvillaista aluslakkia peräboxista, mutta en löytänyt sitä ennen kuin kotona sivulaukusta.

Rajakivellä vesihörpyllä ja eikös sieltä Suomesta ja Ruotsista aja uusia matkalaisia Norjaan... Hyvää matkaa.



Ruotsin puolella maisemat tuntuivat
latteilta harmaassa säässä Norjan uhkean vuono-vuoristoleikin jälkeen.



Lämpötila laski Kiirunaa kohden 10,2 asteeseen. Tie muuttui Ruotsin puolella leveämmäksi ja nopeusrajoitukset nousivat, pian saattoi viilettää satasta ja 110 tosin paikoitellen oli pitkiäkin matkoja jotain tienparannustöitä ja rajoituksia.

Kiirunan terävähuippuinen malmivuori näkyi 20 km päähän ja lähemmäksi tultua myös ihmisen aikaansaamat valtavat kuonakasat.

Tämä kaivoskaupunki ei ole mikään varsinainen turistikaupunki ja vanhan kokemuksen mukaan tästä lähtiessä olisi erämaata eikä kuppiloita tai huoltoasemia. Joten kaikille Kiirunan ohi ajaville, muistakaa tankata! Seuraava huoltoasema on Svappavaarassa, jonne ei sitten käykään mikä tahansa kortti ja sitten seuraava löytyy Vittangin pikkukylästä eikä nytkään ole varma millä kortilla saa bensaa ja mihin kellon aikaan.

Me halusimme pysähtyä kahville ja pikkupurtavalle ja lämmittelemään, eikä aikomusta ollut nousta keskustaan. Siinä pyörimme kiertoliittymässä että mitä tässä olisi ja joku hotelli ja baari – ei virallista kahvilaa- pikakahvia olis löytynyt ja yösijaa. Sitten neuvottiin menemään Coopin sisälle, siellä olisi kuppila.



Se olikin varsinainen pikaruokala. Jonne täytyi vessaan laittaa 5kr- kolikko ja yksi lukko oli vissiin viallinen ja söi sen ainoankin. No onneksi oli Ruotsin rahaa ja sain kahvit ja pullat ostettua ja valitettua lukosta niin sain uuden viitosen. Nyt varoimme inva-vessan lukkoa ja saimme helpottaa oloa.Siinä kuppilassa totesin että olemme tulleet tosiaan Ruotsiin. Kaikki tiskin takana olevat työntekijät olivat yli 40- vuotiaita. Norjassa kaikissa kahviloissa ja ravintoloissa meitä palvelivat nuoret norjalaiset. Sitten totesin, ettei ole myöskään hääviä tämän pikaruokalan ravinto. Makkarakastiketta pastan kanssa, hampurilaisia ranskalaisten kera tai niin kuin joku haalariasuinen viiskymppinen mies haki – lautasellisen rasvaisia paistettua pekonia ja muutaman ranskanperunan lisukkeeksi omaksi lounaakseen. Rasvahiki tuli jo pelkästä näkemisestä. Samaan 80kruunun hintaan olisi saanut mies salaattipöydästä sitä valkokaalia lisukkeeksi.

Kun lähdimme ajelemaan kohti kotia odotimme lämpötilan jo nousevan – mutta huh ei kun laski ja Jukkasjärven kohdalla mittari näytti tasan 9 astetta ja taivaalta tuli tihkusadetta. Siinä suhteellisen tylsähköä metsäistä tietä ajellen matka taittui vähenevässä sateessa.
Matkareittimme oli Kiirunasta kohti Pajalaa- sieltä Pello-Sinettä-Tapio(koti). Tiet olivat hyvässä kunnossa eikä liikennettäkään ollut suuria määriä. Vastaantulevista autoista suuri osa näytti olevan suomalaisia. Mitä lähemmäksi Torniojokilaaksoa tulimme lämpötila alkoi nousta ja sää kuivua. Kyläkyltti Svappavaara osoitti vasemmalle. Tuli kylä nimeltä Vittangi, jossa olisi ollut kauppaa ja bensatankkia. Metsäerämaataivalta yli 50 km ja tulee järven kulma ja Junosuando, jonka laiturissa oli parkissa siipirataslaiva… Siitä kymmenkunta kilometriä ja Lovikan kylä. Siellä olisi ollut valtava vantus- lapanen kyläkeskustassa nähtävänä – ei nyt jouda katselemaan.

Noin 170 km ja kahden tunnin ajomatkan jälkeen oli pakko päästä puskaan pissalle. Se on varmaan sellainen ”varaderon kuseman” pituus. Olimme jo Torniojokivarressa, lämpötila oli kohonnut jo +14. Nyt oli aika syödä aamulla hotellilta tehdyt voileivät ulkona - nyt tarkeni jo sen verran.

Sitten tuli Pajalan keskusta, jonka tienvarressa näytti iso puupöllö katselevan kylää ja lämpötila jatkoi nousemistaan ja pilvet kaikkosivat kokonaan ja Ylitornion kuntakyltin jälkeen lämpötila oli jo +19, eli on se totta että Pohjolan parhaat säät löytää kesäisin Torniojokilaaksossa. Pellossa poikkesimme tauolle Ruotsin puolen tulliaseman Dessanin kahvilaan , josta Ekin oli sitten helppo lähteä vielä Ruotsin puolella tankilla käymään. Tankki olikin jo tyhjä. Sitten siitä vielä viimeinen rutistus 80 km kotiin
Päivän saldo oli 507 km Narvik- Tapionkylä (Rovaniemi) ja 8 tuntia, sisältäen kolme kunnon taukoa, sekä kaksi pientä pysähdystä. Hyvin jaksoin, mitä nyt jossain Kiirunan jälkeen alkoi takapenkkiläistä nukuttaa. Mutta nyt oli 13 päivää moottoripyörän matkassa Norjassa takana. Yhteensä 3080 km. Ja tänne pohjoiseen luvattiin kaunista lämmintä kesäsäätä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Moi! Mukava blogi sinulla. Tulee hyvälle mielelle, kun lukee teidän elämysreissuista. Samanlaisia elämyksiä etsiskelen itsekin. Pieni on kaunista, niin kuin Juotaksen kylämuseokin :)

-Kesäleski