Pyrähdys Lofooteille: osa 2

Aamu Bjerkvikissä oli sumuisen tuhnusateista ja asteita kokonaista 11,8 hotellin ikkunasta katsottuna. Mopon mittari näytti 13. Siis lämmintä päälle ja tuntuikin että meillähän on laukuissa jopa tyhjää tilaa.

Matka kohti Svolvaeria eli 250 km taittui mukavasti kuutta seitsämääkymppiä ajellen. Alkumatka oli leveää uuutta tietä ja tunneleita, ensimmäinen tunneli  oli huisin pitkä 6,4 km sitten monta ja monta lyhyempää ja yksi tunneli tuli meren alitse. Tunneli meni selkeästi alamäkeen ja sitten taas ylämäkeen ja ulos.

Niin ja kun lukemassa noita  paikallisia isoja tienvarsien turistikarttoja, ne eivät pitäneet enää paikkaansa, sillä tuo uusi tie oikaisee, eikä Lofoottien kärkeen tarvitse enää kulkea lautoilla. Olemme tänään katsoneet kolmekin karttaa eikä niissä  ole Kuningas Olavin tietä merkitty ... Nämä monet monet tunnelit ja uutukaiset sillat ja erittäin hyvä tie kulkee asumattomien maisemien läpi - niin ettei sitten tällä pätkällä ole yhtään huoltoasemaa ei kahvilaa.

Jos matka oli sumuisen tuhnuista kirkastui sitten matkan edetessä ja hienoja maisemia aah ja  ooh oli koko ajan.

Taukopaikalla toinen tutkii karttaa ja minä kuvaajana ihmettelen läheistä pikkukoskea tai sitä miten horsmat ovat täällä näin raikuvan punaisia.

Ja pienet jalottelutauot voi käyttää kuvaamistarkoitukseen.

Svolvaerissa tankilla törmäsimme kolmeen nuoreen motoristiin Oulusta päin tulossa, joilla oli ihan toinen tahti ajaa kuin meillä eli he ajelivat päivässä Lofoottien kärkeen ja takaisin. Ai niin kuva, päivitän tämän postauksen kuvilla myöhemmin huonojen yhteyksien vuoksi.

niin nämä motoristit olivat tosi pikaisella visiitillä Oulusta

Me löysimme hotellimme Auroran jo kolmen aikaan ja sitten meillä oli aikaa käpeksiä turisteina pikkukaupungin keskustassa. Tämä oli ainoa hotelli, jossa oli vapaita huoneita jäljellä Booking comin kautta 70 km säteellä.Tämä hotelli oli saanut siinä vielä huonot pisteet. Mutta  minä en voi valittaa muuta kuin hintaa 1300 NOK per yö!!! (168€!!!) Sillä tämä huone on aivan juuri remontoitu kokonaisuudessaan. sisustus on vielä kesken ja ainakin tämä huone on tilava! Tässä hotellissa olis ollut toki 1100 kr huoneitakin, mutta ne oli kyllä haukuttu netissä että menin varaaman tämän kalliimman.  Suomessa tällä hinnalla voi olla kaksikin yötä hyvätasoisessa Scandicissa...

Hotellissa on langaton verkko, mutta heikkotehoinen. Pitäisi mennä tuonne respaan tai ravintolasaliin enpä taida yöpaidassa sinne mennä.en.

Lofootit haisee--- eikun tuoksuu kuivatulle turskalle

Norjan kruunu on nyt niin kovassa hinnassa että hirvittää, joten eurolla matkustaessa kaikki on turkasen kallista. Ja olemmehan Norjassakin yhdessä kalleimmista ja suosituimmista turistipaikoista. Emme sittenkään menneet respan suosittelemaan ravintolaan, jossa halvin ruoka näytti olevan yli 35 euroa annos, kun torin reunalla sijaitsevaan pizzeriaankin meni 50 euroa, tosin otimme siihen 2 olutta ja viinilasillisen. Halvin pizza oli 90NOK eli yli 11 euroa. No Rovaniemellä Mia Mariassa sai viitosella joku aika sitten niin ison pizzan että puolet sai vielä viedä kotiin evääksi.

Svolvaerin taustalla on tämä kallio vuori Svolvaergeita, jolle uskaliaimmat kiipeaää ja tuolla ylhäällä hyppäävät kiveltä kivelle.  Optiikkani ei riittänyt tämän pitemmälle, mutta kas vain kaksi kiipeilijäähän siellä onkin, keltatakkinen ja punatakkinen. Ei niitä paljain silmin kaupungista katsellessa edes  huomannut

turistibusseja ja hyvähintainen rorbu-hotelli

Ai jai jai "laivakoira" pulassa uikuttaa!  Koira oli poijuun talutushihnalla kiinnitettynä. Koira oli hypännyt tähän ankkuroidun laivan kaiteelle, joka heilui tuulessa välillä kauemmaksi koiran takajalat aivan laiturin ulkolaidass, eikä koira päässyt enää takaisin. Milloin tahansa se olisi voinut pudota tuohon väliin joten Eki-setä pelasti eikä vieras koira puraissut!!!

 
Se mitä tässä ihmettelee. Ulkona on tuikea merituuli joka menee luihin ja ytimiin ja mittarikin näyttää vain 13 astetta niin paikalliset katsovat säätä kalenterista ja kulkevat sortseissa, joku ajeli peräti avoautolla..

Huomenna olisi tarkoitus suunnata niin pitkälle länteen kuin tietä piisaa ja tulla takaisin samaan hotelliin, sillä yöpymispaikat ovat vähissä...

Kuvia lataan suosiolla huomenna sillä näin heikolla yhteydellä ei takuulla onnistu. Kokeilin ei onnistunut

Mutta nyt kotoa käsin latasin kuvat ja vaikkapa viimeiseksi kuva  Svolvaerin satamassa ankkurissa olevasta meripelastusveneestä.  Kaptein Skaigen jonka kunniataulussa laiturissa luki, että se on pelastanut 91 henkeä sekä 36 haaksirikkoutunutta venettä pelastanut merihädästä ja avustanut 3639 henkeä merellä.

Pikkupäivämatka Bjerkvik- Svolvaer 220 km.   Tähän kaupunkiin ja sen ympäristöön täytyy tutustua...

Pyrähdys Lofooteille: osa 1

Takana 498 km Tapio (Rovaniemeltä) Pello- Pajala- Kiiruna- Riksgränsen Bjerkvik.  Ja nyt hotellin ikkunasta näkyy Antlantin valtameren huuhtoma Bjerkvikin lahti ja mussutan norjalaisia mansikoita ( eivät ole niin hyviä kuin suomalaiset)

Ruotsin rajalta

Matka oli mukavan lämmintä ja aurinkoista, taivas oli pilviä täynnä mutta muutaman kostean pisaran saimme niskaamme  vasta Norjan rajalla.

vastaan tuli tällainen menopeli

Pellosta suuntasimme kohti Pajalaa  ja  kökkö matkalla oli tietyömaata kymmeniä kilometrejä. Kaikkein hurjinta on ajella tuon pyöreän sepelin päällä, jolloin pyörät muljahtelee kiveltä toiselta.  Kyllä huokasi kun alla oli taas yhtenäinen asfaltti. Pajalan jälkeen kaarsimme entiselle vapaalle pysäköintipaikalle, siihen oli tullut pieni leirintäalue ja kioski, jossa söimme jätskit. Liviojoen kioskin emäntä puhui suomea paikallisesti ja lisäten ruotsiksi numerot.  Hän oli oikein ystävällinen ja puhelias ja ekowc löytyi myös.



Kiirunassa tankkasimme OK-bensa-asemalla ja ostimme täytetyt patongit, istumapaikkoja ei sisältä löytynyt ja muutenkin miljöö oli jotenkin ei viihtyisä.  Löytyisiköhän koko kaupungista mukavaa kahvittelupaikkaa vai onko Kiiruna vain yhtä LKAB- kaivosmiljöötä ja valtavia kuonavuoria? kysyy ohihurahtava viihtyisyyttä kaipaava turisti.

Kiirunan jälkeen maisema muuttuu karummaksi ja olemme ohittaneet kuusirajan, vaivaiskoivu ja koivu kasvaa rinteillä, jotka nousevat korkeammaksi ja korkeammaksi . Tämä maisema on kiehtovan näköinen näin päin ajettuna. (Vrt edellinen Norja blogikirjoitukseni 2009) Maisemat muuttuvat yhä jylhemmiksi. Autoja on tien varsilla parkkeerattuna  runsaasti, yleensä lähelle pieniä puroja tai kirkasvetisiä jokia että kalastelemassa vissiin. Jokunen hillastajakin näytti löytävän ämpäriin kerättävää.

 ja Torne Träsk eli Torniojärvi komeili pitkänä ja ylväänä tuntureiden ja vuorien varjossa oikealla puolellamme..

Ja muutama sadepisara  ja pian Norjan puolella.  Ja suunnitelmissamme oli pysähtyä konkurssiin menneen kahvilan pihalle. Siinä komeilee yksi kieltämättä isokokoinen peikko ja muuten niin siistissä Norjassa  tämä piha on siivoton. Linnut on päässeet levittelemään turistien jättämiä roskia pitkin pihamaata.  Peikkoa pysähtyy siis yhä katsomaan päivittäin useita autoja , tuskinpa tuo kyltti "till salgs" on houkutellut ketään.

Rajalta tähän ränsistyneeseen peikkokahvilaan on varmaan 10 km ja samoilla seuduin näkee laaksossa vuonon yllä Narvikin komeat sillat, mutta me käännyimme pohjoiseen ja pian olimme Bjerkvik . Tarkoittaakohan se koivulahtea... google kääntäjä vahvisti, juuu.  No koivuja täällä kasvaa ympäristössä .

Bjerkvikin hintataso tämän hetken kurssin mukaan 1,80€

Lahdessa vesi on karannut yöksi merelle ja ulkona näyttää olevan +12,8 astetta  ja tiellä kulkee isojakin rekkoja. Äsken oli pysähdyksisä tuulimyllyn kappale siis tosiiii piiiitkä erikoiskuljetus läheiseeen rakenteilla olevaan tuulivoimalapuistoon.

aika piiitkä kuljetus hotellin ikkunan alla

Nyt Nukkumaan katsotaan millainen se seuraava yö ja hotelli on. Näyttää olevan hotellit jo täyteen buukattuja!  Kuvia en pysty lainkaan käsittelemään täällä reissunpäällä tällä miniläppärilläni  joten tyydytään tähän.

Kyllä vaan tarkeni -hellettä +28

Työviiikko takana ja pyörä huollettu ja uudet renkaat alla.  Viime viikonlopun ajelut jäi minulta väliin kun mopon eturengaassa oli patti.  Se oli tullut kuskille omille ajeluillaan törmätessään tiellä olevaan kiven murikkaan.  Nyt oli uudet  karkeakuvioisemmat renkaat, Heidenau- nimiset. ( Kysyin asiasta enemmän tietävältä) ja ajatuksena kokeilla sorapintaa miten pitää.  No enemmän ääntä, muuta takapenkkiläisenä en huomannut, mutta kuulema paremmin soralla kulki.

Tämän päivän matka oli sekus vaan lenkki helteessä. Löytyisiköhän vielä armaasta suuresta kaupungistamme  joku paikka johon emme olisi ajaneet?  Tarkoituksena käydä Misin asemalla ja Raajärven entisessä kaivoskylässä ja jos rantaa sattuu niin vaikka uimassa

Suomen Tivoli on parkeerannut perinteisesti huvipuistonsa Rovaniemen Ounaspaviljongin rantaan kolmeksi viikoksi. Lähtevät  pian etelään päin...

Hillatkin näkyvät kypsyvän soilla kun on näin mahtavia helteitä.

Mutta me piihahdettiin "puuseppä piirakaisen" eikun Jounin luona Apukassa  ja hän näytti uuden projektinsa, jonka nimi on Anu.

siinä on pariksi talvea näpertelyhommia...

No sankarimme oli kunnostautunut edellisenä päivänä - oikeissa kiihdytysajoissa ja tullut sarjassaan toiseksi omalla Hondallaan.

Apukasta matkamme jatkui Misiin, jonka vanhan koulun läheisyydestä löytyy komea sotiemme muistomerkki. "Vapautemme hinta", sen on lahjoittanut  yksityinen sotaveteraani, mutta  en kuullut tarinaa miksi se on just Misissä - melkoisen syrjässä.

Onkohan siksi että vieressä on laaja Rovajärven sotilasalue  siis ampuma-alue.  Netistäkään ei löytynyt tietoja, joten laitan tämän tekstikuvan selvittämään tähän viereen....  Minulla on tapana napata kuvia tällaisia info-pläjäyksiä, niin voi sitten kerrata kotona.

Misissä on yhä junan seisake, jossa pysähtyy Kemijärvelle menevä juna niin aamulla kuin illalla.  Myös sotilaita tuodaan tänne junalasteittain isoihin sotaharjoituksiin. Niin kuvassa eläkeläinen katselee tuttua maisemaa. Minä en ole koskaan tänne eksynyt ja  minusta tuntui että  olimme ajaneet  aivan  keskelle  erämaata.   Kyläkauppa oli auki tässä entisessä asemarakennuksessa ja tuttujakin sattui paikalle. Jostain syystä kylmä vishyvesi teki hyvin kauppansa tässä helteessä ja näissä kamppeissa...

Asemalla toimi siis uusi kauppa - ainakin toistaiseksi-  kauppias haluaisi tosin tehdä kaupasta rautatiehenkisen paikan, riittäiskö asiakkaita ympäri vuoden. Kesällä mökeillä olis kyllä janoista kansaa... Kaupassa oli myös  hyvin avonaiset aukioloajat, vai mitä?

ja ympäristössä löytyi retroa ja nykyaikaa.

Tämän jälkeen suuntana olisi Raajärven kaivoskylä ja siellä Mainari ravintola. jonka pitäisi olla auki ilmoituksen mukaan. mutta mutta  tämä erämaahilttoni ja cafe mainari  ei näin helteellä ollut auki. Joten paikka sai minulta tästä syystä 0 miseliiniä . Ei kannata lähteä ajamaan hiekkateitä tämän takia, jos ei ole jotain muuta asiaa tai ei ole sopinut ravintolan pitäjän kanssa.  Entinen rautakaivos on kiinni ja kuonakasat on jäljellä ja  kirkasvetinen ja syyyvä keinojärvi 47 m, jossa sukeltajat harjoittelevat, jäivät näkemättä, sillä  alueelle ei saanut mennä.    Mainariin kuului pari kolme rivaria hotellikäyttöön  ja tämä on jonkinlainen tilausravintola ja hotellilla on  rivareista myös huoneistoja majoituskäyttöön .
tässä linkki tuonne  hotelliin http://www.mainari.fi/1
Kaivoskylään kuului  useita rivitaloja 60-70 luvulta. Näytti olevan iso tiilinen rakennus jossa koreili iso kyltti "sauna"  todennäköisesti myös lämpökeskus.   Pari rivaria oli kauniisti järven rannalla, oli uimarantaa ja grillikatosta. Kylttejä menneisyydestä, jossa luki " Leikkipaikka" , " uimaranta" ... kaivos suljettiin  1975. Wikipediasta löytyy lisää tietoa.
Raajärven kaivos


Muut rivitalot olivat tavallisina asuntoina. ja melkein kaikki oli asuttuina.  Minä vain kauhistelin miten pitkä matka näillä asujilla on niin Kemijärvelle kuin Rovaniemelle,  niin soratietä. 

Emme siis saaneet nauttia  kahvi- ei teehetkestä  tässä ravintolassa. Joten suuntasimme Vanttauskoskelle taas.Sitä ennen pysähdyimme Kemijoen varteen ja minä liottelin hioistuneita varpaitani. Oliskohan sittenkin pitänyt uida siellä Mainarin rannassa.

Ja Vanttauskoseken Mikakossa kahvia ja jäätelöä. Illalla näytti tulevan isotkin possukekkerit siksi oli ulos rakennettu isot teltat, joiden suojassa oli hyvä huilata hitusen ennen kuin jatkoimme matkaan kohti mustia sadepilviä.

Pari sadepisaraa viskeli ja suuntasimme moikkaamaan  Vennivaaraan  mopoilevia ystäviämme. Siellä on iso autotalliprojekti kesken. Emännällä tukka maalissa ja hän oli lähdössä illaksi töihin. Talkooporukkakin oli saanut työmaalla rusketusta.  Ja talli näytti tältä odotellessaan kelkkaa ja moottoripyörää ja autoja...ja kaikkea muuta tavaraa.

Ja tältä näytti Varaderomme uusien renkaiden kuviointi hiekkaisina.

Meillä oli  tuuria säiden suhteen, kolme isoa ja märkää sadekuuroa tuli tai meni ja ajelimme märillä asfalteilla, mutta muutamaa sadepisaraa enempää emme saaneet päälle... joskus tuuria 243 kilometriä.

Juhannus: lehmänkauppoja ja omituinen pyörä

Aavasaksan silta

Olipa juhla ja juhannus, aaton sateli päivän, illalla jonkun pisaran viskeli siellä sun täällä. Juhannuspäivänä pilvet kiertelivät kun herraskansa herää puolilta päivin joten ajelut jäivät sunnuntaille toiseen juhannuspäivään.

Tämän päivän matkareittimme oli Tapio- Sinettä-Raanujärvi-Ylitornio- Matarenki (Ruotsin puolella)-Kattilakoski- Svanstein- Pello-Pello- Rattosjärvi- Marraskoski- Tapio.  270km  Pilvet lainehtivat uhkaavasti kaakkoistaivaalla, ja toisaalla laajassa kaupungissamme satoi, mutta me uskoimme norjalaisten ja ruotsalaisten sääennustuksiin ja baanalle.

Ajoimme suoraan tankille Ruotsin puolelle ja bensa oli just tämän hetken kurssihinnan mukaan 2-3senttiä halvempaa siellä kuin Suomen puolella. Täksi juhannukseksi kukkii jo kaikki kukat mitkä normaalisti ovat kukassa näillä korkeuksilla vasta heinäkuussa. Tienvarret kellersivät niittyleinikeistä ja rusottivat puna-ailakeista, kissankäpäläiset kurkoittelivat pituutta lisää kilpaillessaan valosta ja päivänkakkara ja huopaohdake oli täydessä loistossa paikoitellen. Että häh.

verstasta varjosti synkkä pilvi

etelään vai pohjoiseen ?

Tankilta lähtiessä huolestuneina katselimme taivasta, muutamia synkkiä pilviä seilaili ylitse.  Suunnaksi pohjoinen ja piipahdettaisiin yllättäen tuttujen kalamökillä Väylän varrella.

portti oli auki ja pihassa autoja joten kaffelle siis...

maisemia ihailemaan

kalamiesten majalle

löytyipä meille vielä pieni juhannuskokkokin 

ja Kattilakosken komein huussi, kultakupoli ja kaikki!

Mutta jatkoimme sitten Svanstein'iin. Pyörähdimme ensin Brukstorpet eli ruukin torpalla ja 1700-luvun rautaruukin ja 1800-luvun sahalaitoksen sijoilla. Tämä torppa ei ollutkaan vaan auki... Me nuuskittiin historiaa havisevat nurkat kameran kanssa.

ihailimme timpureiden taitoa veistää kaarevia aitan seiniä

 

ja lammashaassa  "myllynkiviä", vai "ruukinkiviä"

Ja juhannusta oli juhlittu ruotsalaiseen tapaan täällä Ruukin torpalla....

Ajoimme takaisin Dränglängan antiikki ja taidemyymälämiljööseen.
Ja katos pihasta lähti tällainen ilmestys. Emme ole ennen nähneet moista pyöräviritystä

tämä pyörä  kulkee kaurapuurolla ja yhteispelillä 

.Dränglängan oli hyvä "fika-paikka" eli kahvipaussin paikka. Eli tämä paikka saa minulta viisi miseliinirengasta. Oli oikeat kupit, Oli kotileivonnaisia, paikka oli siisti ja kiinnostava paikka. Siellä  oli katseltavaa ja kas vain talonpoikaisantiikin lisäksi myös paikallisia uusia tuotteita.  Täällä puhuttiin suomea ja ystävällisesti neuvottiin porstua mihin saimme kamppeet piiloon  piipahduksen ajaksi.  Minä tutkin esineitä ja tutustuin pahkaveistostaiteilijan Rolf Suup  ja hänen rouvansa puutaideteoksiin:

Taideteoksia ja vuokrattavia yöpymispaikkoja oli vuolaana virtaavan kosken rannalla . Oli aittaa ja makasiinia. 

makasiinissa Rörstrandia ja Kosta Bodaa, alpakkaa, kristallia, kuparia ja vanhoja maatalon esineitä. 

saihan siellä ihailla itseä vanhasta kiehtovasta peilistä   

Mutta minä päädyin tekemään vain yhdet lehmänkaupat! 

Tämän päivän reissulla oli kaunista valoa ja aurinkoa koko reissun ajan ja mielenkiintoisia kohteita katsella ja kuvata. Kuvasaalis oli tältä päivältä iso, eihän se ihme ole, kun sai ajella ulkomailla asti!