Toinen pääsiäispäivä mopoillen sinne sun tänne 240 km

Tämän päivän lenkille lähdimme jo puolelta päivin, mittarin ollessa vain +10.
Ensiksi suuntasimme mummulle kahville ja teelle Saarenkylään ja  nautimme terassilla nämä  kupposet ja ensimmäiset hikipisarat. Musta aluspaita ja ajopuvun housut  ovat kuumia auringossa. Mummu kutoo tällaisia  ihastuttavia töppösiä, siinä oli toinen valmiina.

 

 

Kirjaston kirjankin pudotimme palautukseen - ettei ihan jonninjoutavaa ajeltu tänäänkään.
Sen jälkeen suuntana oli Ranua -ihan muuten vaan. Mutta voi että kun se pätkä tuntui tylsältä ja minuakin rupesi haukotuttamaan.  Silloin muistin, että olin vahingossa ottanut rauhoittavaa kamomilla-teetä mummun luona.  Mopomatkoilla ei siis saa juoda unettavia teelaatuja! Ottakaamme opiksi.

lepän kukkiminen

Tulimme Simojoen sillalle ja siellä kaukaisuudessa näkyi olevan joutsenia.  Käännyimme levähdyspaikalle  minä kuvaamaan ja toinen tuumailemaan. Joutsenet olivat liian  kaukana. Minä kuvasin keväänmerkeinä lepän norkkoja,

 sekä tiheää pajuviidakkoa

KUNNES  joutsenet päättivät nousta lentoon ja ne lensivät pään ylitse. Kerrankin on niin isoja lintuja että minäkin onnistun pyydystämään lentävät linnut kamerallani!!!







Teimme sitten matkareittiin muutoksen ja käännyimme takaisinpäin ajatuksena oikaista sittenkin Kemijokivarteen - se vain tarkoittais soratietä.  Hupsista. Merkki näytti että tietä olisikin  33 km kelirikkoa kairojen läpi.

 

Rohkeasti vain nyt voisi sitten sanoa kesäkausi korkatuksi kun on ensimmäinen pitkä sorapätkäkin ajettu. Varadero on matkaenduro, jolla olemme ajelleet melkoisen huonojakin teitä. Tällä etapilla oli muutama inhottava savisen  märkä pätkä - ajelimme  ne varovasti.  Ja sitten saavuimme Siikakämäcentrumiin - siinä oli "liikenneympyrässä"  punainen postilaatikko tienviittatolpassa kiinni,  yksi talo, roskamolkki ja tämä ilmoitustaulu.

 

 Tästä huruttelimme vielä tovin kaupunkimme rajalle, rajalta yli ja taas takaisin Rovaniemen kaupungin puolelle ja tulimme asfaltoidulle tielle Piittisjärvelle.

 

Jossain päin siellä oli Koukunperä  ja näin myös idyllistä maalaismaisemaa. Suurin osa maatiloista on iät ja ajat sitten lopettaneet toimintansa ja pellot kasvavat pusikkoa. Mutta näköjään joku tila voimissaan.
Sittenpä piti kääntyä Vanttauskosken yli

Voimalaitoksen vieressä on levähdyspaikka ja voi vaikka ajaa  kanavan laitaan - kuten tehtiin. Ei siellä ollut kyllä mitään mielenkiintoista kuvattavaa. Oikeastaan mäkimutkan takana on sitten Vanttauskosken city - kauppa ja  huoltamo ja ravintola MiKaKo. Täällä oli taas mitä herkullisinta omatekoista hillamustikka-piirakkaa. Nami nami. Mopon voi parkkeerata  myös terassin viereen. Joten kyllä tämä paikka on neljän miseliinirenkaan arvoinen.

Siitäpä sitten Rovaniemeä kohti. Mutta ensiksi piti bongata historiaan jäävä jäätie ja lossilautta.
Eli Oikaraisen uusi silta on tekeillä, lossi on myytävänä eikä jäätiekään kanna. Pyöräilijöitä ja jalankulkijoita sillantekeleellä oli - eikun sinne minäkin ja kas kas kaksi autoakin ajoi sillan yli, vaikka sinne oli liikenne kielletty. Toisesta autosta otin kuvan sillalla, mutta en nyt ilkeä ryhtyä poliisin apulaiseksi, enkä laita sitä esille. Sillan piti valmistua jo nyt kevääksi mutta mikä lie viivästyttänyt ja rakennusväki oli nytkin pääsiäislomalla.

Oikaraisen uusi silta ja siltatyömaan koneita

toinen mopoilija siltatyömaan katveessa

 

Tapionkylään saapuessa näimme kuinka jäät helisivät vauhdilla kohti Rovaniemeä ja oman pihan kohdalla joki olikin jo aivan tyhjä. 

 

Kotimittarissa oli neljän aikaan 16,3astetta  ja minulla oli hiki. Olinhan kävellyt aurinkoisella siltatyömaalla kaikki tamineet päällä.  Niin ja oli ehkä muutenkin liikaa vaatetta päällä. No saa nähdä milloin seuraavan kerran ajellaan ja minnepäin. Lupaa jo viilenevää.

Jos  satuit  piipahtamaan tähän blogiini,  niin jätä kommentti, kiitos. Voit jättää sen ns. anonyyminakin, jos sinulla ei ole itsellä blogiprofiilia, mutta laita kuitenkin viestiisi joku nimesi tai nimimerkkisi.