Opintovapaan lopettajaisiksi lähdimme mopoajelulle,kun sääennuste ihan kohtalaista ajosäätä lupaili. No aurinko killotti lähtiessämme, ja minä ennätin jo ajatella mukavia sinisiä ajatuksia ajasta kun seuraavan kerran on kovasti vapaata.
 |
| Rovaniemellä punaisissa valoissa napsastu |
Mielessämme oli Posion pizzat ja maisemat, mutta kaupunkiin tultuamme katselimme sateesta sinisten pilvien peittävän jo eteläisen taivaan. Ajellaanko taas vaan Vanttaukselle - nyt Oikaraisen sillan kautta.
Silta oli puolittain auki koska siltatyö jatkui.( Aiemmassa blogipäivityksessä oli kuvia tästä samasta sillasta silloin kun sitä ei saanut vielä ajella.) Sitten Vanttauskoskelle, emme jääneet tänne kaffelle vaan suunnistimme soratietä pitkin Vikaan ja Vikajärvelle. Taivas peittyi harmaaseen pilvipeitteeseen ja teki maiseman niin harmaaksi ja tylsäksi kuvata, joten piti saada kuvaan hiukan piristystä...
 |
| Kuski kuivaharjoittelee |
|
|
|
Matkan varrella näimme Vanttausjärven pilkottelevan puiden välistä ja sitten tuli vastaan pitkä isohko Köyryjärvi ja kas aivan tien vieressä pilkotti tällainen kyläläisten talkoilla tekemä uusi laavu. Varmaankin valmistunut viime vuonna. Laavu oli todella kauniilla paikalla, vessat, veneenlaskupaikat ja vieraskirja. Kaksi joutsenta uiskenteli rauhassa järvellä. Minä yritin metsästää hillankukkaa rannalta mutta en löytänyt, sillä olin takapenkiltä bongannut jo ekat kukkaset.
 |
| Köyryjärven laavu |
 |
| tähän lautaan oli kaiverrettu eläinten jälkiä... |
|
|
|
|
Ylitimme Vikajoen ja minä tiirailin kaukaisuudesta näitä rentukoita joen pienestä saarekkeesta.
Tästä ei ollut pitkä matka enää Vian entiselle rautatieseisakkeelle. Ei ollut jäljellä enää asemarakennusta vaikka rautatie kulkeekin Kemijärvelle edelleenkin. Ylimääräiset ratakiskot oli vissiin laitettu pinoon.
Vikajärven kyläkaupalla K-extraan kuului pieni kahvila, jollepa annan siisteydestä, tarjonnasta, palvelusta, sijainnista ja ulkoterassista 3-3,5 miseeliinirengasta.
Tästä ei ollut enää pitkä matka Saarenkylään ja Tarvikekeskukseen. Ajattelimme koeajaa ja minä koeistua takapenkillä toisenmallista uutta matka-enduropyörää.
 |
| Yamahan Super Teneree |
...mutta mutta ei ole Varaderon voittanutta, näin takapenkin tiirailijan kannalta. Eli minä en tykännyt!!! Minun jalat joutuivat enemmän koukkuun ja korkeammalle. Jalat ennättivät puutua jo 10 kilsan koeajon aikana. Enkä mie aivan olemattoman kapeapeffainen ole, joten en oikein saanut otetta näistä "pelkääjän" kahvoista kuin peukalolla. Jouduin myös olemaan aika kiinni kuskissa ja minulla pitäis mahtua tämä iso kamera väliin! Ajopelissä ei ollut laukut paikoillaan, mutta epäilen että ne tulee aivan kiinni reisiin ja puuduttavat lopullisesti jalat.
 |
| joku muu on kruisallut täällä "mopolla" |
Kotiin siitä sitten. Milloinkahan seuraavan kerran... mietittiin jo pitempää kesäreissuakin sitten kun saan ne muutamat kesälomapäivät.
Mutta laitanpa tänne tämänpäivän puutarhapuputtajasta kuvan. Apuaa söiköhän se mun just istuttamani orvokit!!
4 kommenttia:
Olipa kiva käydä teidän kanssanne tällä ulkoilu retkellä. On tämäkin jotain kun ei ole siellä itse käynyt. Anna tulla vaan lisää!
Nautippa työstä, kyllä nämä seuraavat 10 vuotta menee ihan reippaalla tahdilla.
Tarja
Kiitos! Anneli
nyt olen kyllä erimieltä Elliseni :) mulla taas jalat sai olla ihanan rennosti alhaalla ja takapuolelle oli mukavan pehmeä penkki :) ja leveä :)) Testattiin myös laukkua eikä se osunu minun jalkaan ollenkaan, harmi vain ko ei ollu takalaukkua... Käsikahvoihinkin ylsin paremmin ko missään aikasemmin koeajetuissa pyörissä. Annoin "siunaukseni" tälle pyörälle :) mutta toisaalta eri kokemukset johtunee varmaan siitä että meillä hieman erilainen pyörä tällä hetkellä... :)Anu :)
Kun on tottunut niin leveästi istumaan niin kaikki ahtaammat viritykset eivät tunnu hyviltä
Lähetä kommentti