No tuhkapilvet estivät Berliinin matkan, joten tämä kaunis keväinen päivä käytettiin pikku mopoiluun. Viileetä oli vieläkin. Tällä kertaa oli tähtäimessä Rovaniemi ja siellä Rovalan ja Rovaniemen kansalaisopiston kädentaitonäyttelyt, joista oli kuvasia laittaa tähän.
Olisko minusta puutöihin,
pitsin nypläykseen,
keramiikkaan vai posliinimaalaukseen.
Pyörähdimme vielä Saarenkylässä tarvikekeskuksessa hakemassa pikku tiivisteen ja sain tämmöisen kuvan. Kilometrejä tuli mukavat 70km ja ihan asiallisia kilometrejä . Eikä oltu ainoita mopoilijoita, vaikka olikin ihan arkipäivä
Laitan nyt jälkeenpäin tämän blogimerkinnän kun huomasin, että onhan noita kuvia näistä kahdesta eka reissustakin ja pari raapustusta mopokirjassa.
Eki oli jo ottanut Mopon esiin 8. päivä ja vaihdettua silloin öljyt. Nyt oli mun vuoro takapenkille, äh ei ollut edes takaboksia, joten eipäs nojailla. Sai myös laittaa päälle monta kerrosta vaatetta vaikka oli kuin kaunista ja tiet just sulia ja kuivaneita, hiekkaisia ja routavaurioisia.
Ajelimme Sinettään ja tuli Pekka vastaan ja yhdessä ajelimme Ylikylän tiehaaraan ja me ajeltiin sitten vielä mutka Songassa Palovaaran päällä, saatiin kilometrejä 80. Oli ihka viileetä +6-+7 astetta.
Jihuu nyt päästiin asiaan. Tälle vuodelle olen vain kerran päässyt Varaderon takapenkille; ajoimme kaupungille ja takaisin. Mutta tänään luvassa oli upeaa kesähellettä ympäri Lappia ja Ekilläkin vapaa lauantai… siispä Varareetan selkään.
Mitähän sitä ossaa laittaa päälle kylmän talven jälkeen…
Ensimmäinen pyssäys oli Vennivaarassa Rovaniemen uutukaisessa lähiössä, jossa katutyöt ovat täysin kesken ja harjakattoiset pytinkit hohtavat uutta maalipintaa kilpaa lapsien kiiltävien pyörien ja trampoliinijalkojen kanssa.
Täällä asustavat nykyisin mopoilijat Anu ja Pekka uutta taloa joka on vielä vailla niin listoja, pihanurmea kuin autotallia.. Minä näin talon eka kertaa sisältä ja sain todeta että värimaailma oli tyylikkään pehmeää ja lämmintä ruskeaa…
Siellä oli Pekalla ja toisella mopoilija Unskilla risukon raivaus ja halkotalkoot aluillaan autotallin teko ei ole kuin aloittamista vaille valmis.
Täältä jatkoimme Rovakadun apteekin ja astmapiipun hakemisen jälkeen kohti Vanttauskoskea
Mahtavaa olla taas matkalla – ja tarkenee hyvin. Yritän ottaa valokuvia suoraan takapenkiltä vauhdista, näpsiä tätä fiiilistä.
Harjoittelen taas tätä rentouttavaa ajatuksen karkumatkaa pois työasioista. Päässäni pyörii tällä kertaa aamulla Lapin radion toivekonsertista uusi biisi " Suloinen myrkynkeittäjä" se tarttui ajatusvirtaani kuin iilimato kinttuun.
Vanttauskosken Mikakossa pieni kahvi- ja teetauko. Herkullisen näköiset leivokset voittivat vaihtoehtoisten rähmäpullien ja sokerimunkkien rinnalla. Tee, iso kahvi ja piirakkaleivokset 6,50 saa multa 4 miseliiniä ja paikan varsinainen vanha isäntä Mikko väänsi meille varjon auringon eteen, ettemme olisi vallan paistuneet tässä 27 asteen helteessä. Siinäpä kuunneltiin niin muutamaa prätkähörinää kuin iki-ihanaa shööppi shööppi ship ship ship ääntä kun haarapääsky harjoitteli puolison kutsuhuutoa puhelinlangalla.
Mihin tästä – no vaikkapa Kemijärvelle ja Autin kautta, oops siellä oliskin ollut auki tämä kyläkartano kahvila – täällähän sitä olis pitänyt piipahtaa – olis ollut erilainen paikka. No ensi kerralla.
Vanttauskosken voimalaitos kevätkuohuissa
Siinäpä kilometrit taittuvat leppeämpääkin lempeämmässä kesähelteessä ajatusten alkaessa ja tarttuessa toisiin kiinni, ilman mitään järkevää juoksua.
No siinäpä sitä ennen olin tätä miettinyt nähtyäni Kemijärven siis varsinaisen järven niin tyhjänä ja vähäisessä vedessä. Rannat kaukana ja kivikot näkyvillä – niin täällä on voimissaan keväiset ihmisten voimalaitoksien vaatimat vuorovedet.
Lähellä Kemijärveä hämmästytti nämä kiviset vaarat ja "pirunpellot" jääkauden jälkeen jättämät kivikkoalueet .Tässä vaiheessa tulee mieleen Kalevalan kyiset kivipellot… miten ennen vanhaan ihminen on ajatellut, kuinka tällaiseen ihminen voisi mitään kyntää ja kylvää… eikä hän niitä kynnä ja kylvä vieläkään…
Vauhdissa ei kuvat onnistuneet, mutta kaupunkiin tulokuvan muokkasin tämän näköiseksi
.
Ei ollut Ekin työkaveri kotona vaan työmaalla, rautatieaseman henkilökunnan tiloissa, jossa saimme kahvit – ken niitä juo. Vesi hanastakin oli ihan raikasta ! …omat keksit mopoboksista. Oli helteistä.
Kuvasin tulevaa junaa ja oottavaa junaa ja sain kuvata rauhassa junia,
Työt jatkuivat toisilla ja me katselimme yläpuolella olevien entisten rautatieläisten asuntoja, jotka on suojeltuja nykyisin
ja sitten puikahdimme entiselle veturitallille, johon saimme tutustua aivan rauhassa keväästä nauttivan omistajan lempeällä suostumuksella. Hän esitteli meille nämä tilat ja samalla näimme vanhan venäläisen moottoripyörän
– ylös vesitorniin emme kiivenneet – nyt jälkeenpäin jäi harmittamaan miks ei – olimme vaatimattomia ja meillä oli ennestäänkin hiki näissä mopokamppeissa.
No tutustuimme myös tähän veturin kääntäjään.
Löysin taas kuvattavaa ja just historiaksi muuttunutta elämää, sitä joka oli totta kymmenkunta vuotta sitten, kun veturit vielä vietiin talliin ja Eki on niitä sinne ajanut.
tällä kammella saa tuon veturinkääntösillan pyörimään vieläkin. Sähkötkin siinä on välillä ollut.
Mutta kotiinpäin. Lämpö hellii seutua, kansalaiset ovat vähissä vaatteissa ulkona. Mahtavaa ja meillä suuntana Rovaniemi. No joo 30 km jälkeen edessämme näkyi tummat sade/ ukkoskuuropilvet. Saimmekin niskaan pienen lyhyen sateen, joka viilensi ilman 27 asteesta 19:ta. Kameran piilotin takin alle ja matka jatkui kotiin asti ja nyt ei varpaita enää kuumottanut.
Mahtava keväthelle, lämpötila vaihteli 27 ja 18 välillä ja kotona mittari näytti vielä 20 astetta – hurjaa elämme sentään vasta toukokuun puolta väliä ja järvissä on useimmissa vielä jäät.
Hiirenkorvat olivat ilmestyneet päivän aikana pihakoivuihin.
Ensimmäinen pyssäys oli Vennivaarassa Rovaniemen uutukaisessa lähiössä, jossa katutyöt ovat täysin kesken ja harjakattoiset pytinkit hohtavat uutta maalipintaa kilpaa lapsien kiiltävien pyörien ja trampoliinijalkojen kanssa. 
Täältä jatkoimme Rovakadun apteekin ja astmapiipun hakemisen jälkeen kohti Vanttauskoskea 
Vanttauskosken Mikakossa pieni kahvi- ja teetauko. Herkullisen näköiset leivokset voittivat vaihtoehtoisten rähmäpullien ja sokerimunkkien rinnalla. Tee, iso kahvi ja piirakkaleivokset 6,50 saa multa 4 miseliiniä ja paikan varsinainen vanha isäntä Mikko väänsi meille varjon auringon eteen, ettemme olisi vallan paistuneet tässä 27 asteen helteessä. Siinäpä kuunneltiin niin muutamaa prätkähörinää kuin iki-ihanaa shööppi shööppi ship ship ship ääntä kun haarapääsky harjoitteli puolison kutsuhuutoa puhelinlangalla.
Vanttauskosken voimalaitos kevätkuohuissa
Työt jatkuivat toisilla ja me katselimme yläpuolella olevien entisten rautatieläisten asuntoja, jotka on suojeltuja nykyisin
tällä kammella saa tuon veturinkääntösillan pyörimään vieläkin. Sähkötkin siinä on välillä ollut. 
